... ettäs täsä näin kävisi...
En aavista voinut, ettäs joskus se eteheni viel tulisi...
Luulin et kaiken mie kestäisin, kaiken mie voisin, taitaisin, osaisin ja ymmärtäisinkin, muttas...
Että näin nyt sitten kävikin?
 
   Luulossa, suuressa, väkevässä, olemma ollunna itsestäin.
Luulut olen, notta nyt jo, täsä iässä, tällä aikaa...
Muttas kun ei, ni ei. Polvillehan se vaine pistää ihmisen näyrästi.
Ei taida mitään, ei voine mitään....
 
   Aikaa sen kohta jo kuukausi takana
- eikä kätein jekkase vielkään!

20210405_090214.jpg
 
   Pilkoin juuri ja juuri noi vihannekset olevaiset ja tarvittavat,
muttas juustompa raastamisessa nousi tie vastahan!
Ei sitten milläskänä, ei olleskana.
Naapuria auttavaista pitimmä vaivat, anteeksi pyydellen näin pyhäin päivä:

20210405_100042.jpg

   Onni on "onni yksillä, kesä kaikille"... jne.. Onni on aikaa, ei hoppua mihkään, ei kiirusta tekeväisellä nyt saikkulaisella tällä. Vasiten kun näin pyhäistä päivää vietetään - tosita se on sit arkena kun "aherrukset" alkavat - mm. huomenissa taasen lekuri käynti tuolla Kalakukko-City Go Go:ssa...
Niin, teimmä vähän kerrallansa, välleen huilien, kättäin leputtain.
   Täsä vaiheessa kaik´ suunilleen jo "sunti suulla" ollen. Enää edessä oli varsinaisen taikinan pohjustus viimeistä kertaa kohoamaan; vasemmalla kädellä sekin tehden, jotta oikia sainen lepäillä vain:

20210405_095627.jpg

   Joops, taikina tuo juurella kohotettu, valmistui. Puolikkaan vaine siitä otimma käsittelyyn kun sitä sen verta paljon nyt tulikin. Puolikkaasta tuosta toisesta suunittelin sit yks´ kaks´ vaikkas Valkkari-patonkeja?
Asettelin puolikkaan leivinpaprulle ja levitelyy sen siihen:

20210405_112430.jpg


20210405_113501.jpg

   Pohjan nosto leivinpellille kera levitetyn taikinaisen. Päällensä kaik´ mukaan tulevaiset täyttehet:
Tomsku-pyre yrttinen, jauhelihaa paistettua siku-nautaa, savustetut simpukat, katkikset käyräiset, paistinpannulla täräytetyt paaprikat+tsipulit+valkkarit, tomskut verekset ja sitten viel MAITOA muodossa juustosen raasteen tuon naapurin raastaman.

20210405_121701.jpg

   Paisto kunne valmista on ja sitten maistelemaan...

20210405_122937.jpg

   ...maistelemaan ja toteamaan, jottas viel olisi viilauksen paikkaa pohojan laitossa. Hivenen on liian tiivistä kamaa miun maun mukaan... Muttas josko se tästään viel kunne aikaa antaa? Kehitellään, kehitellään, ni valmista tulee... kait... joskus...?


   Ns. pika-kelauksena patonkien valkkaristen valmistuksesta osanen:

169068753_4176206859079355_1368863596577

   Tosiaan puolkas taikinaisestain näihin kahteen patonkiin nyt.
   Vuorotellen kunpaiseenkin siitä puolikkaasta puolikas kimpale. Levitelyy leivinpaprulle nekin palaset.
Sitten täytteksi kaik se mitä löytyi kyökistin: valkkareita sen 5-6 tsipaletta ISOA, noin viisi siivua meetwurstia ja yssi tomsku. Aimo loraus kasvisöljyä myöskin.

169071110_4176207059079335_1429142902146

   "Levyt" levitellyt rullaati-rullaa patongeiksi. Viilot yllensä, voitelyy vedellä ja vesiastian laitto uunin pohjalle - patongit uuniin leivinpellillä.

169063675_4176207442412630_8621845352203

   Kunne valmista tuli ni uunista poies, palotelyy palasiksi jäähtymään ja syöntiin.

  
   Se täytyne paljastaa täsä nyt-ja-näin, ettäs yssi ystäväin yksi tuli kylähän käymään. Juteltiin ja syötiin siinä seurustellessa, kuulumisia vaihtaissa.
Pizzaa jäin miulle noin kolmeksi kertaa palaset syödä sekä toinen patongeista näistä. Kaik muut hävisivät suit-sait-sukkelaan nasuihin piskuisiimme kun sen verta "meneväistä" sorttia kuiteskin nämä olivat.
Olipas hyviä!