... jotahin muutakin kuin vaine paikallansa oloa ja elokuvien katselua - katsoin niitä kaksi tsipaletta perätysten ja tosesin ettei se ole miuta varten, ei. Miten jotkut voivatkaan istua nakottaa päivät pitkät, yöt pimiät, pääskytysten tietsikan äärellä ja vaik pelata jotahin niiden kautta?! Ei, en vain jymmärrä, en.
   Jep, jep. Siksipä siis otimma ja lähdin stallade Kansallismaisemiin läheisiin ja kiersimmä kerrankin sen ns. toisin päin, itsellein harvinaisempaan suuntaan.
Täsä kuvia siitä ja ... sen kestävyydestä....

2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Paikallisen tilan äpylit laitumellaan.


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Tie vie, tie tuo, matkamiestä(naista ) matkaavaa ylös kohti huippuansa, kohti näköalatorniaan.


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Pisteaitaa pistämätöntä ja sen kauneutta sanoin kuvamatonta.

  "Onko täällä KARHUJA!"
"Ei varmaankaan. Ei kait....?"
"Ei kait?"
Sivullisena vastaan tulijana katsahdimme tämän kysyväisen pikku neidin isän kera toisiamme silmiin ja totesin: "Niin luottavaisesti...?"
Ihana pieni tyttö perheensä kera samaisella polulla kanssani.


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Korkeuksissa ylhäisissä päällä mäen harjanteen tuon olevaisen. Katse kohti suunilleen pohjoista ja Kiittolanniemeä, Nerkoonselkää kera Koivuselän.


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Täsä taasen arvelisin ilmansuunan olevan noin kaakkoon ja edessä siintävän Onkiveden Sipolanseljänteen.
Arvelisin nimenomaan sillä....
Sitten viimeksi täällä käyntini ovat näköjään taasen antaneet tuta seutujen näiden. Avohakkuuta tehty ihan kunnolla kupeille näiden mäkien. Senkin verta, ettäs vasiten näin "vastakarvaan" kiertäissäin en ihan välttämäti ain ollut kartalla et misä nyt ja nyt menhään?! Toki kun kasvoin ja kehoin siin samalla myöskin sit, käänsin tämän kertaiseen tulosuuntaani miun aika ajoittain, niin sitten ain aloin yhdistää et misä olen kulloinklin ja vasiten maisemallisesti et mitä näissä paikoin oli silloin ENNEN!
   Ja ennen - niin ennen... mielessä muistikuvat kun puolisoin kera näitä polkuja stallade yhdessä.
Mielessä ajat entiset silloiset. Mietteissä mieron, Maan Matosen tään mataavaisen et "antaisinpas melkein mitä vaine" jos ajat nuo takaisin saisin.
Tuntuu näin jälki käteen ajatellen et ajat nuo menneet olivat sittenkin helpompia kuin nyt nää nykyiset - henkilökohtaisesti siis. Vaikkas silloin olivat kumpaisenkin muksut elämässämme mukana ja heistä huoli, harmituskin aika ajoin, sekä kaikkinainen huolehtiminen oli ( nyt vaine mie isse ) niin siltikin - voi kun mie haluaisin mieluummin sen ajan ja puolisoin kuin tään tällaisen "huolettomuuden" kaikkinaisine murheine uusine!
Kaikaan, jeeru et kaipaan.
   Itkien vaelsin osasen polkua tätä.
   Vasiten... Tuli vastahan ns. puolituttu joka vihiä antoi yhdestä valokuva-jutusta. Ei siin mitä - ihan kiva kun ihmiset tunnistavat, tuntevat ja tällaistakin neuvovat, mainihtevat ja kehoittavat osallistumaan.
Muttas kun tuntuu vaine jotesakkin et "kaikilla" on jokin odotus miusta ja tekemisistäin. Tälläkin "saralla".
En vain "jaksa", en halua. En halua. Eikö riitä jos itse klaaraan ittein ja olemasa oloin?


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   "Tein taivaaseen reijän." ... tulomatkallain kotiini miun. Välissä Pohjois-saari ja Karkinniemi.


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Kauneuden varjopuoli; myrkyllisyys Kielon.


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   "Möhkö-Fantti."


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   "Hattivatti."


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   "Pikkirilli."


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   "Paanulakki." ja...


2021.9.18.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   ..."Pahkatatti."

   Ei siitä... tästä... sen enempää. Heippa.