... ja vähän ruumiillekin.

   Tänään aamulla suht aikaseen kiiruhdin maailmalle viemään kameraani valokuvausliikkeeseen puhdistettavaksi. Viime kuvausreissullani kun satuin likaamaan linssistön/kennoston roskilla objekteja vaihtaissa varomattomasti taivasalla.
Samalla reissulla kameraani vuottaissa "istuin" "puolipäivää" puolisoni sedän ja tädin luonna juhlien sedän tään 83-vuotis synttäreitä. Kiva ol nähhä ja rupatella heijän kanssa.

Aikanaan suoriuduin sieltä kotimatkalle hakien kamerani putsistettuna mukaani. Ja tietenkin kotimatkalla piti heti-miten kopasta linssien puhtauksia ja näpsiä kuvia... vain huomataksein siellä jossain välissä olevan viel roskaa! Voihan jeeru! Soitin liikkeeseen ja lupaisivat tehdä työn uudelleen kunne vain kamerain sinne uudelleen kiikutan. Ihanaa!

No, "eihän tässä viel kaikki"... matkalla kotia kohden poikkesin viel jossain saaden karvaasti kokea ja nähdä jotain tunteitain satuttavaa: toisen uusimmaisensa kera - samoilla kulmilla ja samoissa hommissa jossa ME kaksi aikoinaan olimme. Sattui. Koski...

Tästä "tuohtuneena", tuskissain, en halunut jäädä yksiksein kotiani neljän seinän sisälle murehtimaan ja märehtimään vaan koppasin yökylä tarpeeni kasaan ja suorin tyttäreni perheen luokse. Ajateltavaa jotain muuta kun halusin aivoilleni... ( "Passin" ja hammasharjan olin kuitenkin unehtanut ottaa mukaani: suorin yöksi kotiain sittenkin... )
Ja sitähän mie sieltä sainkin. Nämä muoskain muksut eläväiset... pienet pirpanaiset... ajatukset vievät mukanaan. Eihän heijän seurassaan voi ajatella mitään muuta kun juttua tulee koko ajan. Yksi juttu kun loppuu niin toinen alkaa. Tahi sit tulee vähintää kahta tarinaa kerrallaan - josko ei kolmeakin kun heitä nyt sattuu olemaan siin huushollissa kolme pientä "pirinää"....

   Sinne perille päästyäin lähdimme pienelle kävelylle. Iltaa ihastelemaan, reippailemaan luontoon, ja mie viel valokuvaamaan... kokeilemaan et kuin ne viel linssiin välliin jääneet roskat haittaa kuvaamista? Tulosta tästä "kokehesta" näät tässä:

 

2015.3.14.%20Saaristotiell%C3%A4%20%2811

"TOOOsta se on mennyt." : tuumasi Sandra moottorikelkan jäljistä. Tosin muoskat nää eivät puhuneet moottorikelkasta vaan se oli joku moottoripulkka, tai jotain sellaista...

 

2015.3.14.%20Saaristotiell%C3%A4%20%282%

"Tinttan Tanttara." : sanoo mummo tää. Johon Annika vastaa ain: "En ole tanttala!"

 

2015.3.14.%20Saaristotiell%C3%A4%20%289%

Tällaiset ihanuudet löydettiin pienen saaren kaislikoiden kätköistä. Näitä ihasteltiin ja kummasteltiin yhdessä.

 

2015.3.14.%20Saaristotiell%C3%A4%20%2815

Sulaa - se!

 

2015.3.14.%20Saaristotiell%C3%A4%20%2818

Illan rusko laskeutuu tienoon ylle kietoen kaiken ihanan hämynsä piiriin.

 

2015.3.14.%20Saaristotiell%C3%A4%20%2822

Mummo jo yksin kotimatkallaan. Ihastelin illanruskoa "Maailmankatolla".

 

2015.3.14.%20Saaristotiell%C3%A4%20%2820

Tämä ei ole sitten lasten silmille! Luojan luomaa tääkin... mitä lie jäähilettä sulan veden päällä...