Aamupäivästä, ennen Töitä, ns. työpaikkaetuja:






   "Ensilumi."
   Ensilumi tuli Savonmaalle, keskiseen Suomemme maahan, mennä yön aikana.
Pikkuista pakkasta, lumikerrosta peittävää, valkiaa vaippaa, jokahisessa paikassa. Pientä riitettä vesistöjen rantamilla.



   Päiväsyvän töissä jälkeen aamuisen aukaisun Työn.
Pientä pettymystä töissä ( hivenen epäonneva leivonnassa ) ko siviilissäkin, muttas se siitä nyt.
   Töistä lähteissäin otin mukaani yhden ihanaisen kakkupalan sekä aikaisemmin ostamain kaffeepaketin. Suuntasin Hepo Hopiallain sinne kertomain naapurin mummon tykö.
Olipas kiva tarinoida ja turinoida pitkästä aikaa. Kuulumiset vaihdettiin; mitenkä maailma makaa kumpaisellakin sekä tienoillamme omilla? Kertoili mummo tuo et ikävä on ollut juttelujamme kuin myöskin kaffittelujamme nuita.
   Sieltä sitten "paluu juurille" ja eka yöpaikkaan toista kertaa. Matkalla läheisellä vesistöllä kuvaamassa illan Aurinkoisen laskua maille;



    "Ehtoon valot."


-----------------------------------------------------------


   "Aamujen aamuja." - Armaat Lukijain miun.

   Näin olen päättänyt nyt ja mie, piste.
   Hyvin tahi hivenen kehenommin nukutun yön jälkeen täsä aamuista palasta vedin ja sitten läksin Aurinko Armahan Taivahanrannalle noustessa pienelle "happihyppelylle". Täsäpä antia siltä käppäilyltäni täältä huudilta; Ulmansalmi, Lapinlahti.



    Pohojolan punertavilta Taivahanrannoilta vihmo käy. Jeeru et osasikin olla kylmä vinkka! Olevinaan laitoin kyllä päällein vaatetta, muttas siltikin lävitsehän se tuli.
    Potuttaa kun lähteissäin varustin yhden tuolisen nojalle itsellein viimoisina mukaan otettavaksi korvaläpät, ison kaulaan kietaistavan huivin sekä sormikkaat. Ja sinne ne myöskin jäivät, sinne tuolin tuon nojalle; niiden poissaolon sitten vasta tänne tulomatkallain huomaten. Olisivat kyllä olleet täällä sankkevan tarvittavat vaatekappaleet!
Onni kuitenkin ne sormikkaat. Niitä kun olemman katsellut et ovat jo sen verta kulahtaneet sekä rispat, ettäs pitäisi uudet hankkia tilallensa - parsimaan niitä kun en ala. Nyt sit tuli oikein "tilaisuus" siihen hankkimiseen ja käväisinkin tuossa jo muutama päivänen sitten uudet ostamassa tilallensa. Korvaläppiä sekä huivia en tohdi ostella; ne saan sit kussa kotio takaisin urkenen, sieltä kotoain. Turhaa mie niihin rahnani työnnän...






    "Timangi aamun."



    "Aamun paloa."



    "Aamun kajo." - vastarannalla, mantereen katveessa.



    "Enkeli."

    Tästä sit Töihin jahka aika tulee ja ehtooksi ait aivan uuteen yöpaikkaan.... Heissan!


-------------------------------------------------------------------------
  

    Uudessa yöpaikassa, neljäs "uusi" tälle viikolle siis.
    Tänne tullessa, tänne ajelessain, mietin aikoja entisiä kun itse asustin tällä kyseisellä kylällä Majassa Matalassa.
Se tunne kun ajelin tuolta paikalliselta kirkonkylältä samaisia ajoteitä pitkin kuin silloin ennen sieltä asioilta poies ajaessain kotiini silloiseen. Ei sanottamin sellaista haikeutta, ikävää, tahi muuta sellaista. Tieto ja äly vain, ettäs täsä sitä ajelen taasen tätä samaista tietä pitkin ja melkein tuonne omaan kotiini silloiseen - ei tästä ole ko muutaman talosen väli sinne.
Mielessäin muistan ne silloiset ( aikas tismalleen kymmenen vuoden takaiset ) mietteeni muuton tuon alla kun laskeskelin että neljännes-vuosisata tällä kylällä asuen. Ja sitten se muutto tuolloinen. Sekä et sittenpä Humisevallaharjulla tuo vajaata kymmenen vuotta kunne nyt puolitoista kuukautta sitten muutto uusi Pienelle Punaiselle-pirtille.
Näin tää maailma kuljettaa ja elämä heittelee, kenties opettaakin siin samalla.
   Mm. juuri äsken tänne yöpaikkaani ( sukuni ja kummipoikain luokse muuten ) tultuain soittelimme vuokranantajani kera ja juteltiin sulassa sovussa pohtien, mihkähän paikkaa Pienelle Punaiselle-pirtille voisivat he kiinittää miun sinne matkassain mukana viemäni avainsäiliön? Sellaiseen paikkaan-joka ei näkyisi pitkäkyntisille het´ sillään, muttas sitten esim. mie tarvittaissa sen sieltä saisin helposti mm. talviseen aikaan ko lumikinokset peittävät tienoot nuo.
Samalla juteltiin heidän sinne vietävästä lumikolasta sekä miulla siellä olevaisesta lumentyöntimestä...
    Näissä asioissa, kuten kaikessa muussakin tuon paikan asioissa "elämä opettaa" miuta. Mitenkäkö?
No, jos paikka, jos koti tuo miun olisi, niin enhän mie "hieroisi" tällaisia asioita kenenkään kera. Mie päättäisin ja tekisin itse. Omani saisin mieleiseksi pedata, en muilta paljoa kyselisi lupia tahi muitakaan neuvoja.
Näin se sit opettaa miuta ottamaan muut ja muiden mielipiteet huomioon - mm.. Opettaa miulle pitkää pinnaa kun vuotan heidän mielipiteitään miulle kuutavaksi, kun vuotan et he tekevät jotahin mitä täytyy tehdä, jotta paikat tuolla toimivat; mm. auton lämmitystolppa on heidän korjattavanaan, yksi seinäpistoke myöskin, jne., jne..
   



    Tällaisen pokaalikaappisen ääreltä tänä aamuna itsein ylös änkesin. Siin on pokali poikinensa josko lie tyttärineenkin.
    Löysin mie itsein myöskin tautisena! Olemma saanut varmaan tuolloin alkuviikosta tartunnan yhdeltä ihmiseltä; nuhan poikasta ja pientä köhinää ilma sekä tilassa. Suolaisella, ns. tönkkö-suolatulla, vedellä kurlailin jo kitusiain nielun: josko suola pöpöjä sieltä hivenen tappaisi. "Vanha konsti paree ko kymmenen uutta"?
    Ylös nousu tapahtui miulla hivenen liian aikaisin viiden tietämillä. Olisin tuota saanut vedellä hirsiä rauhassain vaikkas seitsemäänkin asti kun ei täsä mihkään kiirusta kuiteskana ole. Töihinkin kerkiän ihan hyvin kun täältä aikanaan matkaani suorin tuonne kirkonkylälle.
Jostahin syystä vaine unta ei armollista nyt antanut. Toivosa, suuresa, väkeväsä, et sitten ensi yönä - joohan - unta saan armollista.


----------------------------------------------------------------------




    Täsäpä tää; ensi yöni majasein matalainen, äärellä tämän pönttöuunisen. Se on sitten toinen yönseutu tällä reissulla täällä työpaikallain. Jep, jep. Ei muutako toivossa, suuressa, väkevässä, ettäs rauhallinen yönseutu ja ettäs tältä alkavalta nuha-taudiltain saisin nukuttua!
    "Samalla silmällisellä" aamusta aikaisesta asti.
Tuolloin aamusella käväisin juuri ennen Aurinko Armahan nousua valokuvaamassa sen sarastusta Taivahanrannan takaa, -7´C pikku pakkasessa:



    Täänkin peltoaukian, tätä laitaa, sitä tuli eräänkin kerran hilpastua niin juosten kuin myöskin käyskennellen, kun täällä huudilla asustin. Niin tutut, niin tutut, maisemat nää.



    Kierähdin tästä aukialta sille kankaalle misä Majamme Matalainen aikoinaan oli ja katsastin mitä sinne kuuluu. Tienoo tuo veteli viel tuossa kahdeksan hujakoilla täyttä untansa. Ei siellä ollut kuin yhdessä huushollissa sisällänsä valot päällä.
Katselin Majaa Matalaista ja häätyy sanoa, ettäs ko siin on meidän jälkeen jo ainakin toiset, josko ei jo kolmannet, asukkaat, niin ihanhan tuo näytti asianmuksiselta tantereelta. Olivat poistaneet pensaita, puita ja lisäneet autolle isompaa parkkitilaa. Oli ilmestynyt takatontille puuvaja rakoliiteristä ja takakuistia oli levitetty isommalle alalle - hommeli josta miekin silloin aikoinaan haaveilin siinä asuessamme. Autotallin- ja talonovia oli vaihdettu ja taisipa olla myöskin takavajaan lisätyn ovet peittäväiset.
Jep, jep. Jokahinen omansa rakentaa ja entraa mieleiseksensä. Kun talosen omistaa. ( Toinen jutska se on sitten näköjään kun talon vuokraa... )
   Päivä meni Töitä puskien ja eräänkin kakkusen leipoen. Nyt jo ehtoota käydään. Tänne täten jäin tulevaksi yöksi.
Tuossa ennen kuin istahdin tähän alas, otin ja keittelin tään paikan kaffee- ja teekeittimet perusteellisesti puhtahiksi. Ja sitten tietenkin myöskin pesin ne viellä siitä sooda-vedestä puhtaaksi. Samoin tein sit intouduin puhdistamaan myöskin keittiön työskentelytasot, keramisenlieden ja eräänkin kakkuhaarukka-, kaffilusikka-, soppakauha-, yms. putelinkin. Kakkutarjottimia, tarjottimia, vesiastian, yms. myöskin. Kaikkiaan upotin aikaa noin kolme ja puoli tuntia ja sitten äsken viel käväisin tyhjää toisen tiskikoneellisen. On siit nyt sitten maanantaina tahi viimeistään tiistaina, hyvä aloittaa puhtahilta pöydiltä Työt!