...jälkeen Kukkaispuun? Tätä tuli mietittyä nyt täsä aamusella ani varhain kunne simmuin nämä auki sain ja päiväni askareisiin aloin.
Muttas ihan ekas´ teks´ pitimmä tehdä taasen lumitöitä pitkästä aikaa ulkosalla kun se toi sen Ilman Tietäjien lupaaman parin päivän myräkän tälle levelille, ja näin sitten näitä -töitä riitti useampaankin otteeseen kun sen verta pedantti kuitenkin olen jotta mm. porstuain edustan "puhtahana" haluan pitää jotta siit sit on kiva kulkia ees ja taas - kunne kukin halajaakin.
Sitten aukeni ura puutarhuriksi: oli päivä kukkain näiden ruukullisten kastelun ja katsastuksen. Mitä millehin kuuluu tahi kukkiiko joku? Onko joku parissa päivässä kääntynyt kuolemankielelle vahi onkoo jokin rehahtanut oikein kunnolla kasvuun? Tahi, vahi, yrittääkö jota-kuta jokin Ökkö-Mönkijäinen itsellensä vallata?
   Mitäs sitten? Sitten oli aamupalasen aika aamusmoothieineen, ja HERÄTYS siihen että mitäs nytten? A-pu-va! Ei tarviikkaan kavuta enää seinälle tuolle seuraavaksi 6-8tunniksi vaan voinkin tehdä jotahin ihan muuta! Wau! Muttas mitä se "muu" sitten olisikaan? Siinäpä vasta pulma:"Ollakko vahi ei olla?"
Enää kun ei olekkaan tuota joka päiväistä "duunia" niin voisinkin tehdä jotahin aivan muuta - tahi olla tekemätikin. Wau! Voisin vetästä laakereilleni ja olla öllötellä vaine - tahi sitten alkaa pikku hiljaa arkisia aherruksiain puuhaamaan...
    Sillä kyllä se kevät vaine tulla kolkuttelee kiihtyvään vauhtiin vaik kuin se taasen tosiaankin tuota pumpulista valkiaa meille Maan Matosille lykkäsi iloksemme, riemuksemme ja harmiksemme meidän. Ei se mene aikaakaan kunne ollaan jo kesässä!
Jotenka kevätsiivoukset on aivan pakostakin edessä - halusimpa niitä tahi en. Paree siis on vaine Mummeron tään "taipua" kevään edessä, "ristiä kauniit, piskuiset, kätösensä" ja alkaa vaine mutisemati hommiin nuihin. Pöh!

   Saunan pesu - äh! Ei kyl huvittanut. Ei sitten yhtikäs yhtään. Mutta niin vaine mie sen kimppuun ihan ensimmäiseksi änkesin ja selätin moisen mokoman kokonansa. Sitä seurasikin sitten koko suihku/pesu/pyykki/kodinhoito-huonehen putsi putsitus, ja kyökkikin sai jo osasensa ennen kuin päivä tää saapui tähän ehtoon puoleen.
   Välleen oli puolen tunteroisen pistäytyminen hamppilekurissa, Kaikettomien Siemennäkkäreiden leipominen ja paisto. Sekä Kaikettomien, pitsi-plättyin paisto omaksein iloksein sekä tietty - niihen syönti.
Vaik´ plätyt nämä ihania ovatkin niin se niissä on kenkkua ( kun tietenkin paistan ne ain runsahalla rasvalla...? ) ettäs sen jälkeen sit seuraa ( kuten tänäänkin ) koko liesituulettimen pesu! Se nimittäin oikein TIHKUU rasvaa sisuksistaan: tip, tip, tip, kunne hommain tuon loppuun olen saattanut ja letuistain näistä asettunut nauttimaan. Ei sitä voi vaine jättää silleensä, sitä liesituulletinta - yäk! Jotenka ei kuin vaine hommiin kaikkien nuiden herkuin edestä...

   Hamppilekurille sain yks´ kaks´ yllättäin peruutusajan ( joka on todellakin onnenkantamoinen tällä kylällä piskuisella sillä muutoin ajat nuo kulkevat ainaskin parin kuukauden jonotuksella! ) ihan vaine tarkastuksessa käydäksein, ja tämä aika sit olikin tänä pänä.
   Saatte uskoa ettäs jännitin sitä toin teolla! Mietin moista jutskaa; miten sitä voikaa edelleenkin aika-immeinen moista pistäytymistä jännittää ja pelätä? Esim. kun mietin vaikkas Jyrän alle menoa ( jonne muuten ämpeän tuossa loppu viikosta... ) niin sinne oikein vuotan aikaani! Voisin vaik´ jokahinen viikko siellä olla ja öllötellä kun se sen verta mukavaa "muilutusta" on.
Muttas että hamppilekurille? E-hei, ei iki-kuuna-päivänä! Ei ainaskaan omaehtoisesti. Vaine silloin kun on asiaa ( hamppiin koskee - kuten teki nyt maanantaina; osottautui purukaluston "kantamiseksi" purennassa ) tahi sit se pakollinen kerta/vuoteen käynti jotta tietävi että onkoo asiaa useampaan käyntiin vahi vasta sit taasen vu´uen päästä uudelleen kerran?
   Mikä onni olikaan tänä pänä kun kaik oli ok.. Hamppini nää kunnossa ovat! Jee!
Ja mikä oli ihanaa niin olipas TODELLA mukava käynti siellä tuolilla! En ole kertaakaan viel tähän ikääni niin mukavassa hammaslääkärissä käynyt! Wau!. ( Vahi johtuikohan tää mukavuus nyt vaine sit siitä et ei tarvinnut mitään porailla, ei liiemmälti rapsu-rapsutella - hammaskiveä - irti, tms.? )
   Siin juteltiin säät ja tilat. Harrastukset, muoskat, mummoin ja lasten muotikäsitteet, valokuvaukset ja varmaan kaikki muukin siin sivussa - siin kaiken sen hampahin tarkistuksen ohella! Nii-in, siinä TARKASTUKSEN ohessa! Mie siin pötkälläni suuni apposen auki, purukalustoni tää esillä ja sekä hammashoitaja että -lekuri keskusteluumme tähän osallistuin! ( Itse he tään keskustelumme aloittivat ja puhettamme tätä johdattelivat? )
   Näimpään ei siin sit paljoa kerennyt jännitellä, eikää "pelotella". Sitä vaine sit hokasin josain vaiheessa kaiken sen "ronkkimisen", röngtenkuvaamisen ja keskustelun jälkeen että -lekuri tämä tokaisi loppuin lopuksi: "Nyt sitten saat viel nugaan makuista fuoria...!" Ja siitähän se sitten taasen keskustelumme tämä ielleen jatkuikin, uutta puhtia "myllyynsä" saaden.
   Olipas ihanaa ja mukavaa! Mukava ja pikainen, ilon täyteinen kohtaaminen keskellä tätä touhukasta päivääni! Wau!

      Näin sitä ehtooseen asti päästiin kaiken tuon pohdinnan jälkeen, ohella, ja aikana. Ehtoon korva jo korviaan höristelee kuulostellen jotta kospopa Mummero tää heittävi vapahalle?
Sillä niin se vaine päivänen tääkin ( kuten moni muukin päivä ennen tuota Kukkaispuuta - ja senkin aikana, sen piirtelemisen taatta tosin - osin ) taasen puuhaa täynänsä oli sen verta ettei paljoa "aivastamaan ole kerennyt". Ei ole sitten sen aamuisen "pohdintatuokion" jälkehen aikaa ollut jotta "päivitellä" olisi voinut toimettomuuttaan, ei hetkeä miettiä jotta mitähän tekisin? Tointa on, ja löytyvi, ain sen verta että toimetonna ei tarvihhe olla - ei taatusti.
Ennemminkin, ain on "pula" siitä että pitäs oppia välleen hu´uahtamaan, olla öllöttelemään ja otaa vaine rennosti.
   Ettäs: on sitä elämää jälkeen piirustuksen-kin - sittenkin.