Jotahin makiaa, jotahin suun täytettä, kielen päälle laitettavaa. Täsä, nyt, ja näin - heti! Se oli nyt sitten kuivattuja karpaloita kera hasselpähkinöiden. Ja hyvää olikin! Oikeestaan niin hyvää että tekisipäs mielein miun käväistä taasen "kourallinen" hakemassa puppsestain lisää...
   Käväisi vieras mies ( erästä tarjousta mittilöimässä ja tekemässä ) Majassain Mahtavassain ja hyvä kun sisään tänne oli astunut kun jo äänehen lausumahan loitsi että on sinulla mahtava koti!
Ensin hän retosti koko tämän Kulmakunnan upeutta ja sitten sen jälkehen tätä miun kotiain piskuista. "Onpa upea." "Kaunis, erikoinen, erilainen." "Mahtava." Mitäs mie siihen kuin jotta - kiitos...
Tietysti voisi ajatella että kun on kauppamies Maailmalta Avaralta niin "totta on toinen puoli" mutta sitten kun katseli, kuunteli, sitä tapaa jolla se lausuttiin ja jolla esitettiin. Sitä kuin hän katseli ynpärilleen ja näki tään kaiken niin "mihkäs sitä simmunsa ja korvansa laittaisi" kun sen itsekkin näki ettäs ihan aito reaktio se oli.
Kuten on ollunna aina muillahin vierailla jotaka eivät ole täällä aikaisemmin käyneet: vaikkaas nyt "vain" joku tään Kulmakunnan naapureistain. Joku toinen Maailma Avaran Matkalainen joka jostahin syystä joutunut on täällä käymään pikaisesti... Kaikki, jokahinen on jollahin tavalla ihmetellyt tätä kotiain. Kauniiksi loineh lausuman.
Mietin täsä ettäs onko asia sitten näin? Onko tää jostahin syystä kaunis, erilainen, erikoinen?
Itse kun tätä näen täsä näin päivittäin niin tämähän on sankkevan arkipäiväinen näky. Arkipäiväisesti sisustettu. Ns. vähin rahoin kasaan haalittu ja parasta koitettu tehdä. Väriä lisäillyt vuosien varrella hävittäin pläkki-valkiaa näkysältä. Yrittänyt murtaa runsasta beissiä...
Mikä tästä niin erilaisen tekee?
   Täsä sain taasen tuta taanoin kuinka miusta huomattavasti nuorempi heppu ( siis kaks´ lahkeinen ) iskeä yritteli miuta.
Sekin laitteli miut miettimähän maailmata tätä matavaista.
Miksi? Miksi näin - sillä se ei ollut ensimmäinen kerta.
Olenko ns. helpon näköinen? Mikä on "helpon näköinen"?
He, jotka ovat tätä tehneet, eivät ole tieneet et olenko parillinen vahi pariton joten siitä ei ole ainaskan ollut kymysys.
Mistäs sitten?
Voiko olla... tätä en ihan hevy´llä niele, enkä kirjaa alle.... että olisin muka nuoremman näköinen kuin mitä ikää on? Tietty olisihan se hyvä asia, vasiten näin yks´ lahkeisena, muttas siltikin...
Sattuma? Kyllä, yksi - sen ymmärrän. Kaksi - joten kuten... Muttas jos viel täsä ilmaantuu joku kolmas? Hei, muttas kun alan ajattelemaan niin eihän se ollut kaksi vaan jo useampikin nuorempi kaveri! Äsh. Paaas...ka... Kökkö, suorastansa.
Misä ovat KAIKKI HE jotka ovat ikäisiäin tahi hiven vanhempia? Varattuja jo? Tahi muuten eroneita, karanneita, ja "aikamies-poikia" elikkäs suoraan sanottuna mammanpoikia?
Hei! Jos teistä Lukijoistain Armaista joku kokee että täyttäisi tään kriteerin ( olisi ikäiseni ja/tai vahempi ) sekä olisi jotenkin... yssi, yksinäinen... ja silleen - mitenkä olisi? Läytyisikö teistä IKÄISTÄNI seuraa?
   Leski. Niin olen ihan fyysisesti siis leski ( sekä kertaalleen eronut/karanut ). Aikuisten oikeestikin siis. Muttas kun nytten tätä ennen Pesiäistä jäin taasen "leskeksi" niin enpähän tuota tiedä onkoo enää paluuta entiseen - mitään ei kuulu, ei nävy. Tietoa ei ole onko henkkissä, onko Telluksella tällä vahi onko haihtunut kuin tuhka tuulehen, leijuen jonnehin ulkoavaruuteen atmossfääreihin sekaan kaiken maailman tekokuiden?
   Ihminen ei saa mitään jos vaikka haluaa. Jos jääpi haaveilemaan. Jos vaine miettii ja ajattelee.
Siltikin täsä olen jutellut Suklaapuodista jo pitempäänkin, ja vaine puhellut. Tehnyt mitään en ole. En sitten mitään. Mielessäin vaine suunitellut ja ajatellut. Ajatellut että vielä mie...
Nytten taasen eletähän hetkessä kun on sellainen "buumi" mielen päällä että KYLLÄ MIE, ja KELE, siihen päälle vielä!
Eihän täsä elämässä kukaan mitään saa, ja etenkin ei saa AIKASIKSI, jos ei vaine tee ja ennen kaikkea yritä, kopase! Niin miksipäs sitten en miekin. Jostahinhan se on joka tapauksessa aloitettava, eiks vaine? Ja jos ei mitään tee, ei yritä, niin turhahan sitä on "sitten vanhana" katua et kun en mie... "Turha katua kun paska jo housussa on."
Jos kerta muutkin uskaltavat kokeilla ja yrittää niin miksikäs en sitten miekin voisi?
Hinku olisi kova kyllä mutta en tiedä ettäs kantaako vaine kova halu kuin pitkälle tahi yleensäkään mihkään? Muttas eikös se merkkaa kuitenkin jotahin? Ainaskin sitä että intoa ja paloa olisi. Ja ilman intohimoa, ilman tahtoa ja kovaa paloa ei sitten olekkaan mitään itua ylensäkään mitään tehdä - yrittää!
   Mie olen ( onneksein ) Vapaaherratar elikkäs yleensäkin kotosalla, hommaillen kaikenlaista alvarinsa, muttas tosaaltaan onhan se hyvä että olen nytten näin näinkin "asettunut aloileni". Olen saanut täsä viimotteeksi taasen tehtyä sitä-sun-tätä ( lähinä tuon "leskeyden" takia tosin... muttas siltkin.. ).
Nyt on vosekittu kaik akkunat, kaikista väleistään, ja kukkaset kylvetetty. Huusholli putsi-putsitettu paikasta-joka. Olen vosekkinut patiot - tänä vuonna taidan jättäää petsauksensa väliin? Pystyin onneksein möyhimään kevään tämän ensimmäisen kerran perennapenkkini lävitse; katselin jotta se on aina muinahin vuosina tapahtunut suunilleen näin jo huhtikuussa ekoja kertoja.
Nyt olisi koti piskuinen, Majani Mahtavainen, Humisevaharju huojuvainen, aivan "valmis" meikä Mummeron vaikka mennä jonnehin? Nyt olisi kaik silleensä tip-top ettäs olisi hienoa ja mahtavaa sekä mahdollista lähteä matkaan! Olisi hyvä lähtiä ja sitten aikanansa palata takaisinkin - puhtaaseen kotiin tähän. Miksi siis en ottaisi ja lähtisi? Niin miksipä en...
   No, kun koronalla menhään. Edelleenkin.
Mitäs täsä nyt onkaan kohta jo sen puolitoista kuukautta, noin, kun se alkoi? Heureka, onko siitä jo niinkin pitkälti? No, muttas joka tapauksessa miekin olen yrittänyt "kylkee kyhnyttää" vaine neljän seinän sisuksissa ylhäisessä yssinäisyydessäin. kerta viikkoon kaupalla ruokaa ostelemassa ja muutoin sitten omalla pihalla tahi tehden yssinäin valkouvaureissujain johkin suuntaan VAIN päisäseltään. Ei mitään Reissaaja-Lissi -reissuja tms- et yöpyin olisin josain matkaani tehden, ei.
Nytten kun on menty tää aika ( on se nyt sitten sen puolitoista kuukautta tahi vähempikin - se ja sama, se ) niin alkavi tuntumaan että kohtahan täsä ihan "hulluksi" tulee kun ei päässe mihkään! HALLUU, mie HALLUUN jo jonnehin! Mie haluan matkan päälle reissade jonnahin! Sekin tuntuisi ettäs olisi melkeinpä se-ja-sama minnehän sitten suuntaisin ja menisin mut kuhan vaine jonnhin pääsisin! Se, se tärkeintä olisi. Poise täältä "hulluin huoneesta", neljän seinän, katon ja lattian ynpyrästä. Tuntuvi kuin kohta olisi sellainen pyöriä "kombo" josa ei nurkkia enää olisikaan - olisi vaine sellainen pallon pyöriä sisus jossa on neljä seinää, katto ja lattia muttas tosiaankine ei mitään mihkä katsettaan kohdistaisi; ei nurkkia mihkä tarttua kiini, kun aina on näissä samoissa ynpyröissä.
   Onneksi voin leipoa! Sitä olen yrittänyt "toteuttaa" näin kois ollessain. Edes jotahin lohtua yssinäiselle ihmiselle. Leiponut olen niin isselin kuin toisillekin antain.
Samaten kuin täsä laittelin tuon Postimies-Paten kautta menemään "korona-korttia" ihanaista erinäisille tutuillein ylläri-pylläriksi. Ei niitä tosin näin koronankaan "syyksi" voi, tahi tarvihhe, oikeestaan laitella, sillä kyllähän mie osaan noin muutenkin aika ajoin kortin tahi kaksikin aina jonnehin, jollehin, lähtetellä menemään. Sillä onhan se kiva ain yllättää joku toinen moisella piristyksellä ihanaisella. Miusta ainaskin olisi kiva jos joku kiireisen arkensa keskellä olisi muistanut miun olemasa oloni ja miulle vastaavasti jonkusen korttisen laittanut...
Ja näin lähettäjänä mikä onkaan jännitys vuotellessa että mitä "perästänsä" kuuluvi - vahi kuuluuko mitään? Vanhempi ikäpolvi näitä kortteja arvostaa, osaa arvostaa, enempi kuin nuorempi -polvi ja niinpä se onkin usemmiten se vanhempi -polvi joka kiittää ylläristä moisesta - nuoremman sen kummemmin "kuittaamati" että tuli kortti - kiitos...