Joulu? Joulu tullut jo on. Ainakin mitä noin katselee kauppoja tällä asianomaisen levelillä! Siis joulukoristeita, -valoja, kaiken laisia lyhtyjä ja karkkejakin konfetteineen on jo niissä myynnissä. Nyt lokakuun alkupuolla? Aivan älytöntä! "Eihän tuota ole kuin... päälle kaksi kuukautta aattoon ja joulupäiviin!  Päiviä on monen laisia täsä maailmassamme. Mm. nytten on tulossa elämääni tyttärein pyöreiden juhlinta jotka oikeesti olisivat vasta vuoden tämän lopussa, muttas me juhlistamme niitä kuitenkin jo nyt sukumme voimin. Sitten on yhdet riparit... ja olikohan viel muutahii? Muttas ajatuksella ettäs jokahiseen osallistuu/osallitun jotenkin, niin aikas kallihiksi tulee kieltämäti. Voi miten se onkaan kallista! Ja kun sitten ajattelen kaikkea muutahii mitä täsä on pitänyt nyt hankkia... oih, ja voih! Laskeskelin että sellaisetkin perus-perus tarpehet kuin kumpparit, niin ne maksavat "mummon markoissa", ja tarjouksessa ollessaan, näköjään 300markkaa! Hurja hinta, aivan älytön tääkin jutska! Minkäs kuiteskin teet kun entiset irti ittesä "jo" sanoivat: olivat nimittäin muoskain serkkuin entiset joita he olivat pitäneet ammoisina aikoinaan kalossinsa ollessa kokoa 38! Laskeppas siitä ikää kenkkille nuille olleille: nyt jo aika ihmisiä nekin poijat kun ovat jotenka se on muuten pikkuinen tovi kun he olivat sen varta pieniä jotta 38:n kokoon mahtuivat. Jotahin ehken alakoulussa ollessaan ja siitä kun on aikaa sen... sen... päälle kymmenen vuotta ainaskin! Muttas kertokaatte oi, Armaat Lukijain miun, ettäs olisiko kukaan ( miekään ) "mummon markan" aikaan maksanut kumppareista tuota 300markkaa? Tuskimpa vaine. Itse en tosin muista mitä ne silloin maksoivat sillä en siihen aikaan vielä oikein tarvinnut mitään itse ostella kun saatiin aina, niin mie isse, kuin muoskain miun, suunilleen kaikki aina toisten vanhoina vaatteina ja tarvikkeina. Aina joli joku suvustamme, kylältämme, tutun tuttu, tai joku muu sellainen, joka tiesi että tarvetta oli ja sitten tarjosi niitä meille. Käytettyinä tosin mutta eihän siin ollut mitään kun ne olivat ehyviä, hyvä kuntoisia ja ihan piettäviä viellä. Piettävistä muuten tuli mieleheni täsä tänä pänä yssi kohtaus kun tuolta Maailmalta Avaralta kotiain kohti huristelin. Miuta vastahan huristeli nimittäin jollahin kaksi pyöräisellä kulkuneuvolla kaksi nuorta ihmistä. JA mikä siinä oli niin mielehen painuvaa ja mainitsemisen arvoista, niin se oli se kun sillä ajajalla, sillä kuskilla, oli tään ilma ja tilan vaativien normi kamppehin lisäksi kaulallensa kietaistuna sellainen ( sanoisinko jopati ettäs sifonkinen ) kaulaliina. Pitkä sellainen ja värinsä oli aivan selvästi hivenen murrettu vaalanpunainen, vaikkas olinkin katsovinani että kuski oli kyllä poika-puolinen kuski. Voi mitenkä se mieltä ilahdutti nähdä kuin se huivi siinä kaulallansa heiluin ajoviiman ansiosta taaksepäin ( juurikin takanansa matkustavaisen kaverinsa kasvojen tietämille tosin... ) ikään kuin perinteisesti kun kuvataan jotahin filmiä tms. jossa ajajalla on tällainen huivinen kaulallansa. Pieniä ne ovat nää Mummeron tään ilot. Kuten sekin kun Jyrän kera taasen tänään viestiteltiin ihan niitä-näitä. ( Pitää muuten varata taasen hänelle aika käydä... )  Musaiikista alkain ja siitä sitten kaikkeen muuhun. Mitenkä se onkaan ihanaa, ja jos saisin sanoa ettäs tyydyttävän ihanaa, kun on tullut elämääni tuollainen ihminen, tuttava, uusi. Uusi oli myöskin veskain, käs´kassarain miun, jonka täsä hankin myöskin ( monen muun ohella siis täl haavaa... ). Kirpaisi suolasesti muttas kun sitten katselin kuitteja entisiäin jotka tallessai ovat niin jos pikkasenkaan samaan tyyliin ( yhtä pitkän ajan ) pidän tätä uuttain taasen kuin edellistäin niin ompahan vaine ihan kohtuu hintaista aikaansa ja kestävyyteensä nähden. Laskeskelin nimittäin jotta vuosi hinnaksi, siis VUOSI, tuli kokonaista 3euroa ja muutama senttinen siihen päälle! Ei paha miusta olleskana kun tosiaankin ajattelee pitemmällä juoksulla käyttöään sen. Nyt vaine pitää sitten totutella likemmä kahdenkymmenen vuoden jälkehen uuden tyylisen laukun kantohon. Kuis pitää, kuis kulkea jotta olallain mukanain pysyvi? Täsä uudessa kun on nyt vaine yssi olkain ja sekin ns. tuhottoman pitkä entiseeni varrattuna. "Kuka entisiä muistelee, sitä tikulla simmuun."... täsä on taasen päiviä muutamia ollut perätysten ettäs ihan VANHIN, pitkä ikäisin, Ystäväin miun mielin päälle on pukanut alvariinsa. Mitä lie hällä meneillään kun nuin pyrkii mielein miun? Pitis täsä kunne joudun ottaa ja rimpauttaa hälle kysyäksein jotta mitä tosiaankin kuuluu? Ihan ns. pitemmän kaavan mukaan jutskailla yksissä tuumin. On muuten toinenkin Ystäväiseni joka alkanut on kolkutella mieltäin... hänelle taidan ihan kohta täsä rimputella - juups. - - -  Noin, siinpä meni rattosasti puoli-tunteroinen kuulumisia vaihdellessa. Se on kuulkaas sit ensi viikolla ns. syyslomaviikko - josta tään Ystäväiseni kera mm. jutskailtiin. Mitähän sitä keksis ja kehitteleis sille viikolle issellein? Vasiten kun tiedän myöskin Jokusen Herran olevan silloin tuolla Maailman Äärissä asti eikäs täsä koissa...? Tylsää olla yssin, pöh. Ikävä tulee, ja kaihertaa puseron alla silloin. Ei kivaa, ei olleskana. Tietty yhdet valokuvat pitää "listata" kun olen luvannut ne toimitella... Ja voisi isse asiassa pyrkiä, et jos kerkiisin, käväistä valokuvaamasa jossain! Wau, enpäs olekkaan pitänyt piiiiiiit-kään aikaan "vapaata" niin ettäs olisin käväissyt josain kuvaamassa! Miksihän? No, kun on ollut alvariinsa ain jotahin tekemistä; ei vapaa-ajan onkkelmia olleskana. Päin vastoin näin Vapaaherrattarena näyttää aika olevan kortilla. Sitä ei vaine ole tarpeeksi ettäs kerkiisi kaiken sen tehdä mitä haluaisi ja meinaisi. Kuten nytkin; pitää nenga kiiruhtaa astiakoneen tyhjennykseen, ehtoo-kaffeen keittoon. Palasta rinnan alle ja ilta-tabut nassuun piskuiseen. Jotenka heippas välleen taasen!