...sanoi aikoinaan äitini miun kun jotahin asiasta olin niin kuin vankasti jotahin mieltä. Kun olin naamain peruslukemilla ja seisoin sanain takana: "Älä ole kuin Totinen Torvensoittaja."
   No, muistan mie kertoja kun olin tyttöpäänä tahi sitten myöhemminkin esim. iltamissa josain ravintolassa tms. paikassa tanssiaksein, niin joku saattoi sanoa miulle että mitä tyttö nuin totisena on? "Hivenen iloisempaa naamaa...?"
Samaahan se tuo miun Työni pomokin joskus tuumaa: "Iloista naamaa...."
Muttas minkäs teet jos naamain miun ei ole luotu "vääntämään väkisin" iloisuuteen ja nauruun? Minkä ihminen mahtaa sille että naaman PERUSilme on kuin surussa kulkisi? Pitäisikö väkisin yrittää hymyillä? Nostaa suupieliä ylöspäin ja NÄYTELLÄ ettäs kaik on hyvin - vaik ei olekkaan. Ja jos ei ole suruakaan niin siltikin: pitääkö silti perusolemukseltaankaan piiloutua ja näytellä että olempas mie nyt iloinen? Miksi ihminen ei saisi olla sitä mitä on?
   Jos miun naamani on syntyjään tällainen niin olkoon. En hymyile ( en virnuile ) väkisin ja näyttele jotahin muuta kuin mitä olen. Jos en kelpaa tälleensä kellekkään niin eipä sitten. En ole väkisin tuppaantumassa kenenkään seuraan sellaisen joka ei miuta miuna itsenäin halua ja hyväksy.
   Tosin nytten täsä huomaan kun touhuan ( pidän taukoa välleen ja skriivaan touhuin keskellä.... ) jottas sitä olen yleensä peruslukemilla muttas sitten esim. nytten... Nytten olen ihan perus-perus-lukemilla ja olen jällehen se Totuuden Torvensoittaja.
Naamain tämä on - no, josko ei peruslukemilla niin ainaskin sen alle sillä mieli maita mataa syystä ettäs... Olo on onneton, olo ja tila on kaikkea muuta kuin riemusta repeäväinen. Mieli maissa kulkee, suupielet alas änkeevät. On kuin se Totuuden Torvensoittaja olisi ihan todellakin jokin, jokin... Äsh - no, sellainen ettäs nyt sitten menhään sen "totuuden" alitsekkin. Sen alariman alapuolelta. Ei siis edes alarimaa hipoen vaan kokonansa senkin alta!

   Vosekin akkunoita nytten toista päivää. Jos saisin edes yhden akkunallisen per päivä tehtyä...
   Ei se ettäs avaat akkunat ja pesaset ne. Ei.
Siihen kun kuuluu miulla ensin kukkain vienti suihkuun, niihin suihkuttaminen, sinne suihkutilaan jättö kuivumaan ja aikanaan sieltä sitten kanto poies. Tietty tätä ennen akkunoilta poies otto ja sitten aikanaan sinne takaisin laitto. Samalla kattoin kaik kehenot oksat poies, jne.. Ja IHAN kaikkea tätä ennen kaiken tienoon valmistus siihen että voi yleensäkin laitella kukkaset nuo kuivumaan... Lehtiä alustoiksi, mattoja poies alta, jne.. Ja kaik sitten "takaperin" kussa hommat on hoidettu. Imurointineen yms..
Akkunat pestä. Puitteet, lasit, pokat. Ulkopuolelta myöskin kaikkineen roiskesuojineen ja puitteineen. Tietenkin. Karseesti roskaa, pölyä, Ökkö-Mönkiäisiä ( Pääpäjiä suurimmaksi osaksi tosin! ) ja niihin p-as-kaa, väleissä niiden. Pölyä, siitepölyä yms. moskaa sankkevan paljon. Liekkö kehenot pokat vahi miksi näin muttas näin vaine on?
   En vaine saata jymmärtää mitenkään nuita ( muutamia ainakin heistä ) naapureitain jotka eivät voseki akkunoitaan. Mikseivät? Kun kattelee heidän puitteitaan ja pokia niin enpähän vaine paljoa valehtele ja väärään sano kun väitän että ei enää paljoa tarvihhe että ne nuo roiskesuojat peltiset kohta jo jotahin sammalta tms. kasvavat pinnoiltansa kun niitä-kään ei ole putsi-putsistettu varmahan koskaan! Yäk! Ihan pahaa tekee katsella niitä kun silmänsä nille holleille sattuu laittamaan.
Miusta kun tää tällainen ns. pari kertaa vuoteen tapahtuva putsistus kuuluu ihan perus-jutskiin huushollia pittäissä ja siitä vasiten huolehtiessa. Vaikka kuin töissäkin kävisi. Puhumatikaan nuista/heistä jotka eivät käy vaan ovat koissaan.....

    Ylläri-pylläri jällehen iloinen!
   Vaikkas mie olenkin vosekkinut näitä akkunoitain tääl Humisevallaharjulla, Majassain Mahtavaisessa, jo sen.... sen.... vuotas.... kuusi vuotta ( Apua! Siitä on jo KUUSI vuotta kun tänne muutin! Tai, no, viisi ja puoli - tänä syssynä tulee kuusi vuotta täyteen. ) niin siltikin aina on yhtä ihanainen ylläri-pylläri kokea kun näitä akkunoitain tääl vosekin kun huomaankin ettäs ei olekkaan kuin kahdet lasit perätysten! Ei olekkaan ns. kolminkertaiset akkunan nää!
Onhan näissäkin kolmet lasit muttas se ettäs nuo sisimmäiset ovat sil viisiin yhdessä että sinne välihin ei pääse, EIKÄ TARVITSE päästä mennä vosekkimaan kun sitä välikköä ei saa auki olleskana, niin onhan se vaine ihanuutta!
Aina kun ( kuten nytkin ) miettii nuita vosekkiessa että kohta... vielä on sen kolmet lasit jäjellä pokien jälkeen per akkuna, kokeekin ihanaisen yllärin kun hoksaa että ei, ei suinkaan! Siinä on enää kahdet kahta puolta putsi putsitettavaiset VAIN!
Tuntuvi ettäs olisi niin kuin osasen työstään jo tehnytkin tahi sitten ettäs olempas mie nopia.
Majassain Matalaisessa kun niitä oli aina sen kolmet kahta puolta vosekittavana...
   Mutta sitten täällä taasen: nämä ovatkin ISOja akkunoita nämä. Tääkin tuvan akkuna rivistö heiluvi tuolla 235cm korkeudessa! Se ei ole tällaisella Tynä-Mummerolle ihan helpoimmasta päästä tehdä. Vasiten kun halluu putsi-putsistaa tuolta ulkopuoleltakin josta sitten onkin siihen viellä tuon kivijalan korkeus lisänä ja sittenhän sitä tuleekin jo päälle kolmen metrin säkää siellä heiluissa!
   Konstit on monet kun sieltä vosekin. Syssyisin keikun joko keittiöjakkaran päällä varpaillain tahi haen taloyhtiön kolmijalka ( tahi mikä se nyt onkaan nimeltään? ) -tikkaat ja sitten siellä päällänsä heilun mukulakivien yllä taiteillen...
Tai sitten kuten näin keväisin, kun aukaisen kaikki välit ( syssyisin pesasen vain sisä- ja ulkopinnat pokineen ) ja pidän akkunoita sisälle asti auki, niin taiteilempas tuossa akkunallain kuin paraskin pilvenpiirtäjän akkunoihin vosekkija olisin. Jostahin pokan pieluksesta toisella kädellä kiinni pitelen, jarpailla notkeilla ( tahi vähemmän notkeille.... ) varpistain ja sitten toista kättäin pidentäin mahdollisimman pitkäksi, kurkoittelen "kuuta nousevaa taivaalta" tuolta, "toivossa, suuressa, väkevässä", jotta jokahisen kolon, onkalon, nurkkauksen, puitteen ja pokan yletyn pyyhkäistä puti-puhtahaksi.
   Ei siis ihme toisaaltaan et mikseivät muut vopseki... tosin moni heistä on kyl miuta pitempi ihminen... ja kun monessa huushollissa on miestäkin viel pitempääkin....
Tosin... itse juurikin tällä kertaa "laiskottelen" vimpan päälle kun en putsi-putsitakkaan nyt näitten akkunoihini sälekaihtimia säle kerrallansa! "Laiskottelen" käsieni taatta silleensä ettäs pyyhkäisen vaine kaihtimet ensin toiselta lappeelta lamollaan ollen ja sitten toiselta. Kasselen et jos josain on Pääpäjien sontaa näkysällä niin sit vosekin siitä kohtaa tarkempaan...
Harmittaa sinällään sillä eihän ne nuo säleet tällä tavalla puhtahiksi tule. Miksikö? No, otappas ja katso itse.
Kun laitat lappeelle yhteen suuntaan jää sinne katve alle/taakse jota et yllä putsi-putsittaa pintapuolisella vosekkimisella. Käänät toisin päin ja katsot - samalla tavalla katve taasen takana jota et yllä päältä pyyhkien putsi-putsistaa! Elikkäs jos et aina ( tahi ainakin silloin tällöin ) ota ja pyyhi säle kerrallansa niin pian siulla on sit säleet joissa onkin se tietty kuve ihan pölyssä ja p-as-kanen. Jep, jep.
Muttas päätin nyt laiskotella kun ne nuo käjet ....

   Käväisi tuo huoltoyhtiön mies tuossa pihanmaallamme enempiä soria, sulaneen lumen alta esille tullehia, ottelemassa poies jollahin härpäkkeellä. Juteltiin - turvallisen etäisyyden päästä: mie akkunallain roikuillen ja hän sit tuolla pihanmaallamme täällä.
   Kertoi hän mm. ettäs on työt nytten lisääntyneet hänelläkin. Ihmettelin moista? "Ei siinä mitä, aina työ kelpaa....": jatkoi hän. Ja puheli selittäin ettäs kun lumet sulaavat niin sieltä lumen alta paljastuvien roskain siivoaminen on nyt ajankohtaista, mm. koirain kakkoineen. Sitten nuihin sorien siivoaminen ja poies viennit. Ja sitten on vielä: tää VIRUS nytten jylläämässä .
En ensin hokassut ettäs mitenkä? Mitenkä se muka lisää töitään hänen-kin?
No, koskapa kuuleman saapi sen kaiken muun roskan ja roinan keruun lisäksi sitten nyttemmin siivota myöskin ne kaikki KUMIHANSKAT parkkipaikoilta poies, mitä ihmiset heittävät niihin kun vaikkas kaupassa käyvät! On kuuleman jokahinen aamun näinkin piskuisella kylällä kuin mitä tääkin on, kauppain parkkipaikat "tungokseen asti" täynänsä kumihanskoja ihmisten sinne jättäminä. "Se kun autoonsa astuvat, jättävät/heittävät aina ne hanskansa siihen oven viereen maahan, ja menevät menojaan."
Siis, hei, HALOO! Joko MIE en jymmärrä tahi sitten... ihmiset ovat outuja, kummia, TYPERIÄ!
    Miksi hän joka sinne kauppaan nyt ensinnäin tällä-kin ajalla menee, kehtaa mennä, voi mennä, ja sitten ne hanskansa kumiset sinne mukaansa kappaa MIKSI hän JAKSA niitä sieltä poieskin kuljettaa? Tahi ainaskin vähintäänkin lähimpään roksikseen viedä/jättää? Vasiten kun roskiksia on olemasa niin siellä kauppojen sisällä kuin ulkopuolellakin!
Ja jos ne hanskat pitää pitää sinne autollensa asti ( jos autolla tms. menopelillä siis liikkuu eikää jalkasin - jalkasin liikkuissahan ne jätetään sit sinne kauppoin ulkopuolelle roskiksiin ) niin hyvänen aika sentäs - ottais mukaansa kotiaa kun on ne sieltä kerran tuonutkin! Laittaa vaik autossansa roskikseen, roskapussiin jonka sitä varten on jo mukaansa ottanut jos ei muutoin roskista autossansa pidä, ja sit kotonaan laittelee "hela-hoidon" roskiin!
   Mitä muovin, kumin, heittämistä ja LUONNON roskausta!
   Olenko sankkevan väärässä - vahi "suorassa"?

   Klyyvari kiittää. Oikein kiittää ja kumartaa... Ei kun kumartaa ja kiittää.
   En maskia käytä yleensä ainakaan näin kotioloissain hommatessain, töitä tehdessäin, muttas ei tuo taitas olla yhtään huono hommeli sillä näin näitä akkunoitakin vosekkiessa, kukkaisa siirellessäin, tahi muitahin töitä tehdessäin ( ihan vaikka vaine viikkosiivousta touhutessain ) on ilma ja tilassa sen verta pölyä ettäs klyyvari piskuinen "loukkaantuu" ja kiittää siitä hyvästä minkä kurjimuksen sille olenkaan taasen auiheuttanut!
Sattuu, koskee, kipuilee... se pistävi käväisemään allergiatabujen tykönä ja suihkehet klyyvsrin onteloihin suihkahuttamaan. Ei kiva, ei olleskana, ei... Pöh!
   Kuin myöskin käjet kiittävät. Nämä käjet työtä tekeväiset.
   Sainkin täsä nyt sen toisenkin käden tuen ranteeseeni piettäväksi. Nyt on sitten tää Mummero "kansoitettu" kumpaisestakin kädestä - öisin. Sillä ihan oikeestikin tuota toista tukea pitää pitää vaine öiseen aikaan!? Se kuulemma ranne lepää silloin. En koukista ja laittele unissain sitä mutkille niin ettäs hermot joutuisivat pinteeseen tällöin. Joten siksipä siis öisin pitävi pitää moista härpäkettä. Toista vaine PITISI pitää päivisin... Kuten tuota kyynärenkin tukea.
Käytännössä se kuiteskin menee, ja pidän, sil viisiin että kumpaistakin pidän AINAKIN öisin: huomasin nimittäin jo kahden yön jälkehen että ne auttavat! Onpahan vaine aamusella aikasella helpompi herätä kun eivät ole kädet puuduksissa ja turtana! Kumpainenki raaja siis. Ja se mikä ihanuus; koko yö ns. nukkuin eikä tarvinnut vaikkas vaine näihin käsien takia vähä välleen heräten!
Päivisin... no, päivisin tod. näköisesti tulen pitämään kumpaakin rannetukea muttas vaine silloin kun pystyn pitämään. Sillä silloin kun teen hommia niin ne ovat tiellä vaine. Likaantuvat, kastuvat ja muutoinkin ei vaine ommaa niihin kera töihin teot. Mutta kun teen jotahin kepeää niin silloin ne on ihan ok. Muttas lepo-levossa... se onkin sitten toinen juttu se sellaiseen lepoon pääseminen? Ja sitäpaistsi silloin mm. jumppaan rantehiani ihan oikeestikin päiväin jumpan lisäksi! Saavat rantehet ja käjet oikein kuntokuurin nytten siis!
   Siksipä siis mm. tätäkin akkunoihin vosekkimista teen nytten näin "pitkänä piimänä" kun eivät vaine käjet kestä - ja klyyvari kiittää...
Lepuutan osan päivää käsiä tehden jotahin heppoisempaa ja sit osasen teen kovempaa hommelia; väänän rättiä peseväistä vosekkiessain näitä akkunoitain. ( Skriivaan tätä tekstiäin pikku hiljaa - välleen taukoja pidellen, töitteni näitten välissä. )

   Akkunoihin vosekkimiset meinasin ( ja varmanahan tästä teille haastoinkin Armahat Lukijain miun? ) jättähän kevämmälle sillä mikäs kiirus niillä oikeesti olisi? Ei mikään.
   Nyt kun pesasen ne niin sitten kerkiän ensi kuussa "näihin tilalta/tilalla" tehdä jotahin muuta siihen aikaan paremmin "ajankohtaista".
Nyt kun vosekin niin ovatpahan tehdyt - tosin kuukauden hivenen aikasessa, mutta tehdyt kuitsekin.
Nyt kun vosekin niin on ihan sopivainen sää ja tila tehdä moista hommaa: ei liian kuuma ( kuumalla kun ei kerkeisi mekanisesti kuivaa itse niitä kun Aurinko Armas ne kuivaisi ja jäisi sit rannut vesien pintaansa niihin ), eikä kylmäkään ( eivät sisällä Humisevanharjun olevaiset kukkaset palellu kuin "ryssä Siperiassa" vaan henkkisä pysyvät kun niitä hivenen siirtelen kauemmaksi kulloisestakin ikkuna-piiristä.... ).
Nyt kun vosekin niin saanpahan ajatuksein ajattelevaiset johkin muualle kuin murhehen-kryyneihini näihinmielein päällimmäsiin....
Nyt kun vosekin niin ompahan tähän Pesiäisen ajaksi jotahin mitä tehdä koskapa....

   Se on sitten Pesiäinen nytten endinä.
   Pesiäinen jolloin tavallaan olemme jo pitemmän ajan sukumme kesken kokoonnuttu aina johkin porukalla. Milloin millaisinkin kokoon panoin muttas joka tapauksessa kokoonnuttu ollahan. Ja se on ollut ihanaa. Ainakin näin jo vanhemmiten ollessain.
NYT kun on tää tällainen pandemia pinnalla Maan niin eipäs sitten kokoonnutakkaan! Nyt ollahan jokahinen visusti omassa kotona ja sillä selvä. Ei kyläilyjä, ei kokoontumisia. Ei ni mitään!
Jokahinen "nauttikoon" Pesiäiset isseksensä. Syököön mitä syö, ja viettäköön sen vaik päällänsä seisten, kuhan vaine ei nokkaansa toisten tykönä näytä! Kele!
   Vuotastelin Kultaakin näkyväiseksi muttas sain kuulla että "leskeksi" taasen jään. Ei paljoa Pesiäisenä näkyillä, ei nähdä...

   Suru siksi tuo musertavainen, rintaa puristavainen, mieltä maille manaavainen, laittavi miut nytten näin murehtimaan oloa ja eloa tätä olevaista.
Ei ole Kultaa ( se suurin suru! ), ei ole muoskiain miun. Ei ole sukulaisia, ei synnyinperhettäin, ynpärilläin miun. Ei ketään. Aivan yssin. Ylhäisessä yssinäisyydessäin.
   On se kuulkaa aivan "kele" hommeli tää tällainen: yssin eläminen. Kuvitella ettäs miulla täsä olisi se toinen asuvainen samaisen katon alla vakituiseen, tahi muoskia muutamia... sitähän olisi aina seuraa saatavilla. Näin viruksenkin aikana! Mutta ei, ei ole nyt, eikä vasiten näin juhlapyhän aikana jolloin se niin kuin viel korostuvi - tää yssinäisyys.
   Se niin kuin laittavi väkisinkin pohtimaan ja miettimään asioita.
Ollakko vahi ei olla? Enkä tarkoita ettäs elämäsä kiinni vahi ei, vaan noin muutoin vain.
Sitä pohtii erinäisiä suhteita, riippuvuuksia, läheisriippuvuutta, sukupolvia, perheitä, kuuluvaisuuksia ( siis kuka kellehin kuuluu? ).
Sitä muistelee menneitä aikoja ollehia, ja niitä kertoja kun kasassa ollahan oltu. Mitä se oli viime vuonna? Misä oltiin? Ketä oli paikalla?
   "Sitä niin kuin" tuntuu että "tukehtuu", ahistaa, surettaa. Suree itseään, olemas oloaan ja vasiten sitä olmattomuuttaan ja sitä ettei ole muita - ei ainaskana tänä vuonna.
Sitä suree kun ikävä on muoskiain miun! Heitä kun ei saa nyt kasaan...
Sitä suree ettei toista näe. Se SATUU, se itkettää. Ikävä on.


   Joten sama kait tuo on sitten jos myllähän tään koko Humisevanharjun nytten näin päivä kerralansa ylös-alaisin näitä akkunoita vosekkiessain.
   On kuulaa milloin mikin akkuna ulos asti "seppo seljällänsä". On lattioilla ruukkuja, alastasseja, roskia kukkasien ja akkunoihin väliköiden. Siellä on myöskin imuri, pesusanko ja kaik rättiset josain joukossansa. On akkunoihin kuivauspaprua, on kukkasia, amppeleita, koukkuja erilaisia ja riimuja monen moisia näiden amppeleihin. Ovat huonekalut saaneet muuttaa tilapäisesti paikkansa ( taasen.... ) ja matot nuo räsyiset muodostaa kasasen tahi jonkin epämääräisen "rullaati-rullaa"-rullasen jonnehin kohtaa asutustain tätä.
   Täsä kaiken tään, kaikkien näihin välissä, sitten mie, Mummero-piskuinen Humisevanharjun, seikkailen milloin minkäkin laisissa kostuumeissain. Hamonen ja paita. Paita ja alkkarit. Alkkarit ja rintsikat. Milloin mitenkin. Kuhan vaine pisteestä A. voinen sujuvasti ja sukkelaan siirtyä pisteelle B. ja sitten jo pisteelle C.
   Musaiikki soi ja kailottaa "nupit kaakossa" tästä tietsikastain ( jolla tätä nakuttelen nytkin ) vävyin antamien räkkien kautta; siin saapi täryiset kalvot nuo korvissain "tyrät rytkyin" nautintoa aikamoista....
   Näillä menhään mut "menköön" - nyt menen taasen jatkamaan. Moikka!