...tahi näin miun ainakin pitäisi hyvin vahvasti ajatella itsestäin...
   Tiedän ja myönnänkin aikas monessa jutskassa että näin kyllä onkin. Niin fyysisesti, henkisesti kuin muutoinkin muttas aina välleen se "pupu vaine pöksyhyn hiipii" ja tuleekin tunne että enhän mie mitään ole... vahvako? Ei nyt sentäs... Enhän mie mitään... ja silleensä. En tosiaankaan....
   Tänä pänä kussa simmuin aukaisin ja avonaisiksi sain ennätys pitkäin yöunosten jälkehen; 10tunteroita!, niin sitä tunsin ittein hyvinkin heikoksi. Mitä, täh, hän? Mie vetäisin 10 tunnin unoset? Ei sit ikinä, kuuna, konsa! En mie?  En koskaan! Ensimmäinen aatos oli aivoissain harmaissa, hyvinkin sekaisissa sokkeloissa että nyt kyl täytyvi Mummerolla tällä olla jotahin häikkää?! Mik´ on nyt hassusti elimistössäin, mikä hätä on kropassain, kun se täl viisiin heitti nyt? Eihän tää tällainen nyt ole olleskana Mummeron tapaista; "pois se musta..."
Kotva meni ajatuksia selvitellessä, asioita mieleni sopukoissa "sotekeiessa"... Loppu tulema oli ettäs se oli tää eka työviikko takana Töissä jälkeen loman ja ihan kera "kunnollisten", täyspitkien, päivien. Sekä viimeinen päivä tosi rankka jossa tuskin "aamenta kerkesi välleen sanoa". Puhumatikaan sit siitä että sualuvan tykänä kävin ja siitä sitten TASAN vuorokauden kuluttua löysin ittein ns. sänkyin pohjalta kera oikein ISOn ja runsaan allergisen reaktion! Todellakin sellaisen joka tuta-antaa oikein olan takaa. Ei siis mitään sellaista että olisko tää nyt sitä - vahi eikö olis? Vaan sellaisen joka niin kuin "tajunnan räjäyttää" ihan kerta linttuulla!
Jotenka kait sitä vähemmästäi Mummero saa tuta että heikko sitä on sittenkin tää tällainen kroppa piskuinen. Ei mahda mitään... vaik kuin mielein tekisi piskuisen pieni olla.... vaik kuin tekisi mielein miun asettua sinne sänkyin pohjalle potemaan ja voivottelemaan kuin se tuo Maailma Avara antaa "parastaan" ja kopasee jotta etköö tuota vähemmällä uso? Nii-in, myönnettävä se vaine on: en mie vahva ja itsenäinen olekkkaan.
   Kaipaisin sitä toista ( tukea ) rinnallein. Tarvitsisin välleen jonkun tuohon ( tähän ) kyljellein joka paapoisi ja passaisi kun "Maailma Avara puristaa", kun en vain jaksa kaiken Työni aiheuttamaa rasitusta. Saisin välleen vaine isse olla ja öllötellä ( vaikkas se lomaviikkonen vasta olikin... ) kun toinen tekisi ja touhuaisi tääl koissa-mme. Olisi joku toinenkin joka tilipussin kotia kantaisi ja täten osallistuisi yhteisen talouteni/mme ylläpitämiseen eikä miun issein tarttes olla ns. kahden edestä vahva ja itse yrittää pyristellä kun ei aina jaksa...
Puhumati kun sairastaa, kun se tuo allergia kaataa "känniläisen" kotikolon uumeniin ja ei miusta itsestäin ole silloin minkään tekijäksi. Ei edes ru´uan laittajaksi, ei pyykkääjäksi, ei siivoojaksi. Ei siis mihkään. Sitä vaine potee kaikella, koko pienellä kropallaan. Potee ja voi tosi kurjasti. Tai siis yrittää voida, yrittää jaksaa - edes hengittää sen mitä nyt enää henki kulkee lävitse klyyvarini sokkeloiden kun jokahinen kohta, jokahinen limakalvo, jokahinen, ontelo, jokahinen "putki", on siin vaiheessa aivan turvoksissa ja pihahdustakaan lävitse päästämätön!
   Niin että oleppa siin sit vahva ja kannattele isses! "Hah!": sanon mie, "yritäppä itse tällaisessa olossa ja tilassa!"

   "Itsenäinen" nainen omistaa mm. ajokortin. Ja tämä itsenäinen myöskin erään Venhon, erään jorpakon rannalla...
   Näinpä mie sitten tänään aamun autereisen mentyä ja siivouksein alettuain ( helekatti kun olis joku täsä kera miun ja hänkin siivoaisi välleen tätä kämppää! ) jätimmä sen kesken kaiken ja starttade autoin hurauttain sinne Venhoin tykö! Ajatuksella että hermot, ajatukset, sieluin, ja koko kroppa lepää siellä. Siellä kun on "keskellä ei mitään", siellä ei kuulu ei nävy "mitään". "On aivan kuin Herran kukkarossa olisi."
   Ja mikäs oli mennessä sekä sit siellä ollessa kun ilma ja tila oli mitä mainioin! Sitten viimosen päälle. Aurinko Armas heloitti Taivahankannella, Tuulen Tuiteroinen hivenen liikutteli ilmaa ja tilaa... si paljoa "Kavereita" ollut. Eikää sajettakaan ollut luvassa välleen niin että vaikkas sit paluumatkalle olisi tarvinnut sitä vuotastella...
   Se vaine harmi ettäs jätin kamerain Hepo Hopiain tykö! Mie siis otimma sen kyllä "satulalaukkuuni" mukaan muttas sitten mie sen JÄTIN sinne Hepoin tykö kun lähdimmä loppu matkan stallade tykö Venhoin!? "Haloo järki - älä jätä!"
Jotenkan Armaat Lukijain - sori - nyt on sit valokuvia "vain" kännyllä otettunna... olkaatte höylin:

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Karpalo kukkii jo! Ja mitenkä paljona? Wau, luulisi tuota marjasta sit syssyllä olevan kun nyt ovat lammen rannan mättähät oikein vaaleanpunaisena näistä kukistaan.
Ja miten osaavatkaan olla kaunihit kukkaset:

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%


2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   "Tuonne mie kohta menen..."

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Venhoin jo äärellä veden tän lampisen piskuisen. Tuonne asti mie sen jo siis olen raahannut ennen kuin tään kuvasen siitä nappasin...
   On se tääkin yhtä "ämpyämistä"? Tääkin olisi varmaan helpompaa jos kera jonkun tosen olisin... Mutta ei, olen "itsenäinen" nainen ja MIEHÄN HE-LE-KATTI vieköön kaiken tään ITSE teen, osaan ja "haluankin" tehdä! "Haluan" = lue pitää tehdä jos meinaan käydä vesillä kun ei ole ketään joka puolestain tekisi, avittaisi, jelppaisi....
   Tietty pitäisin aina Venhoain näin verirajassa niin ei tarviis raahata ns. puurajasta tänne rannalle. Joo - tuolla vejessä lillumassa? Kyllä muuten kandee jos Venhon ikää ajattelee ja haluaa sen tuossa kohtaa pitää ain ylösalaisin; kääntää sen tuossa vedessä ja vällyssä ylösalaisin!
Miksikäs sitten käännät tään, miksi se "pitää" kääntää - helpompi kääntää kun sit ( yleensä vasta ) pitkän ajan kuluttua menen uudelleen, ja lappoa siitä äyskärillä ( limaset ) vejet poies?
No, pidä Venho sitten ihan oikein päin ( joko täsä kohtaa tahi sit siellä puurajassa )? Kyllä... pidänpä, pidän... Ja annan jokahisen "tarvihtijan" sitä täten käyttää? "Niinkö?" - uso vaine unissas!  Onneksi ensi alkuun kuljetin ain airot matkassain poies; eivät päässeet luvattani käyttämään... Ja sittemmin porasin airoihin noihin reijät sekä köytin ne kettingillä, kera pitävän lukon, rannan puuhun kiinni kunne en niitä itse tarvihhe.
Siispä olen "itsenäinen" nainen ja jokahinen kerta kun haluan käväistä soutelemassa, irroitan airot kettingistä, käänän Venhoin oikeinperin, raahade sen vesirajaan, puukkaan vesille, soutelen ja nautin! Kunne olen nauttinut, soudan sen rantaan, raahade sen sit vuorostansa vesirajasta vetäin ja työntäin ( vuorotellen ) puurajaan - käänen sen nurinperin, "köytän" airot kiinni ja tuumaan et olempas mie hyvä, reipas, jaksava, osaava, ja he-le-katti vieköön ITSENÄINEN nainen!

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   ( Tosin oli miulla täl kertaa seuralainen matkassa mukana... Liekkö hää sit ollut "herrasseuraa vahi liekkö peräti  rouvaseuraa? )

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Valokuvassain täsä lie ei nävy kun niin piskuinen kohteeni tää on... muttas siellä tuolla kaiken tuon mettikön kätköissä näkyi tuollainen ruskia, "karvainen" "mammuutti" jota mie ihan ekas´ teks´ sousin tarkastelemaan. Ajatuksella ettäs onkoo se mahdollisesti hirvi? Karhu?...
Siis aivan pähkähullua ajatusmaailmaa: hirvi tahi karhu? Mitä? Katsomaan niitä? Eikä tuota jännitystä muutoin elämäänsä saa? Että tieten tahtoin niitä nyt lähestyä ja mennä katsomaan! "Hei, haloo taasen!"
Ja siks´ toisekseen - jos toi ihan oikeasti jompaa kumpaa "lajia" olisi ollutkin niin mihkäs mie sit olisin siitä lammelta Venhollain pakoon pinkonut? Sekä: eiköö tuota moinen otus jo ihmistä pakoon itsekkin pyrkisi eikää tuolla viisiin rannan tuntumaan näkysälle asettuisi?
No, muttas... tässä mie vaine katselin ja tillotin sit tätä "mammuuttia" ja ajattelin jotta ihan se on mammuutin näköinen tuo kaatuneen puun juuriston nurjapuoli, kun sitä näin tältä kantilta katselevi.

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   "Katselevi"... näitä kauniita maisemia lammen tään.

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Aikas tyven kuva tuli napattua...

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

...vaikkas se oli ( kuten jo kerroinkin ) hivenen Tuulen Tuiteroisen omaava keli tänä pänä.
   Voi kuin mie nautinkaan siitä Tuulen Tuiteroisesta sillä se oli sit tään kesän EKA kerta kussa mie täl lammella olin Venhollain kelillä moisella ja nyt täten sain tuta sen mitenkä lainehet liplattelivat Venhoin kokan alla kun mie tuulta vasten sousin! Vau sitä "sulo sointua"! Voi kunpa sen olisi voinut nauhoittaa ja sit tähän teille Armaat Lukijain sen kuultavaksi liittää!? Voikoo sitä ihanampaa ääntä olla?
Voi - varmaankin... se kaikkinainen pienten lintuin sirkutus, viserrys, lirkutus, mik´ ynpärilläin kuului kun ihan hipi hiljaa tuol veden yllä Venhossain olin!

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Sitten JO palattuain takaisin rannalle....

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

    Ihastuin! Mie niin ihastuin tähän kukkaseen jok´ siel rannan kosteikossa kukkii! Ja tietenkin siihen "samaan henkkevän vetoon" ajattelin jotta voi kunpa saisinkin tään kukkasen omaan perennapenkkiini ja siinä sitten kukkimaan! Oispaa muuten kaunis kaunokainen! Mikä sit lienenkään....?
( Kurjenjalka, Wikipedian mukaan. )

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%


2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Eikää tääkään hullumpi olisi...?

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Jokin kukkanen... jokin Vehka-ja-sellainen, tai sellaiseksi mie tään ainakin mielin... kukassansa.

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Katse palu-suuntaan; mikä ihana oli ja tila. Mikä kaunis, Aurinko Armahainen sää! Ah, tätä autuutta!

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

Tuonne ja...  

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

...tuolta.

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

    Tään mie tiedän! Jokin putkikasvi, mut sit taasen ettäs mikä... ni, sitäpä en tiedä.

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

    "Viimeinen "kuikka" lammelle.
   Keväällä kunne tänne ekalle sulalle mennä sousin, täällä oli vettä sen verta peljon jotta airolla en pohjaansa asti ( muistaaksein ) yltänyt kun sen pystysuoraan Venhoin laitaa vasten laittelin syvyttään kokeilla.
Nytten kun samaisen "tempun" tein niin mitä viellä; oli muuten aikas vähäsen vettä "jäljellä". Ei mennyt edes airon pituutta alaspäin kussa pohjastaan mudat pintaan nousi lillumaan! Elikkäs voisi ajatella jotta jos mie olisin asettunut Venhoin viereen, lammen "pohjaan" seisomaan, niin eihän se vesi miutakaan ( ! ) olisi peittänyt! Jos ei siis oteta huomioon sitä että kyse on tosiaankin suolammesta jonka "pohja" on pohjaton siellä mutain alla....

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Suon kauneutta.
   Suon joka ojitettu nyttemmin on syvin ojin ( olen tainut jo siitä aikaisemmin pakista - nyt sen sen kummemmin meinannut sanella... ) muttas siltikin miusta tää on tosi kaunista luontoa kun tätä livenä katselee.
Se lintujen liverrys, suokasvien kauneus, värien loiste. Puiden, Honkain, noiden pitkien huojunta ja humina kun ne Tuulen Tuiteroisen kera tanssivat korkeuksissaan. Se soisen maaston tuoksu, humuksen "haju" - niin suo-maista.

2019.6.30.%20Venhollain%2C%20k%C3%A4nny%

   Puolukkakin kukkii....

2019.6.30.%20Kumpulassa%20pikaisesti%20%

   Päiväin känny-kuvistain ja muista kamerallain ottamistain tää on paras: "Sinisiipi, kultasiipi..." kun viel mökillämme käväisin tykönä muun suvun siellä olevaisen. Ja nyt tosiaan ihan oikialla kamerallain kuvaten.
   Mietin vaine... näin päivän tämän jo päätyttyä ja ehtoon "korvan" ylitse päästyämme... kaiken sen siivouksein jälkehen mitä tänäänkin tein vaik kuin sunnuntahi tänän onkin ollut ja "lepopäiväsi siun tulee pyhittämän", sekä kanssa eläjillesi ( naapureillesi ) pyhäpäivän rauha antaa... jotta olen mie kuiteskin, pohjimmiltain, aikas ITSENÄINEN nainen!
Niin vaine sain taasen yhden päivän etiä päin vietyä - aivan itse! Niin vaine sain taasen "jynssättyä" huushollini ( huomenissa pölyin pyyhintä viel ) toviksi puhtahaksi, pyykit pyykättyä, ru´uan tehtyä ( ja syötyäkin?! ) ja mik´ paree viel jopa itseni NAISEKSI todettua kun/koska menkkain alkoivat tänään! Olen siis myöskin nainen ( enkää vain "itsenäinen" ) sanan varsinaisessa merkityksessä - vielä... vaik kuin Mummero olenkin. Hah!