... mä tiennyt en.
Kun nuori olla sain,
Kuin lapsi haaveillen.
Niin toivoin vain,
Mä elämästä kauniimman.
Se tuntui huulillain,
Kuin maku hunajan. ..."; Tapio Heinonen.




  ( Valokuvain tää on vaine "rekvisiittaa" täsä tarinassain, vaine tuon "pienen-miehen" osalta - eikä muutoin liity tähän asiaani. )

   Pieni-mies, pieni-nainen - ja suuret saappaat?

   Mietin eilennä aamulla kun stalladen tuonne keskustaa kohden et ei mitään, ei mistään, eikä ketään, eikä missään... muttas niin vain sitä meikä flikka vaine stallade maan päällistä tätä vielkin yhä iellehen .
"Teen sen minkä osaa, sen minkä taidan. Teen välleen senkin mitä en nenga osaakkaan...
Työnnän nokkain paikkaan-joka, ja jostahin paikasta sit pyydetäänkin työntämään nokkain juurikin sinne paikkaan..."

   Tänään ajatusten juoksua....
   Teen mm. valokuvausta:
Eilennä alkoi taasen yksi valokuvaus-urakka joka päättyvi kaikkinensa ensiviikon alussa sit. Ensin nyt kaksi päivää "hipaisten" vähäsen, sitten la. ja su. päiväsyvämet aivan kokonansa.
Ja juurikin eilennä hierottiin seuraavaksi viikonlopuksi ( la. ja su. päivät ) toista samanmoista rupeamaa. Ihan ensikertaa olisimma mie tuolla paikalla, tuollaisella mukana; mielen kiinnolla kyl vuotaisin sitä - toivottavasti se toteutuu.
   Ja eilisen ehtoon jäljiltä nyt mietin et eipäs voisi vähempää kiinostaa - kumpainenkaan.
Toisaaltaan olenhan toki mieleissäin jos nää nyt onnaisi. Tää eka kyl onnaa, tiedän sen, mut toivoisin hartaasti et mielein mukana olisi siinä täysillä. Tehdä osaan, ei siin mitä. Teen sen kyllä, teen. Mutta itseeni kenkuttaa kun mieli ei ole mukana nyt, juuri nyt.
Ensi viikonloppua taasen mietin et mielenkiinolla kyl vuotan iellehen et se toteutuisi - kyllä. Se olisi eka kerta tuolla Luovolla kun jotahin kuvaus-juttua tekisin ns. virallisesti siellä; vapaaehtois-talkoolaisena. Muttas kun...
Sekin on nyt-kö sitten "menhehen talven lumia", sekin. Ei mieltä mukana, ei tuta ettäs... niin, ettäs joku olisi takanain. Niin kuin nyt kenenkään tarvitseisi seisoa ihan takanain fyysisesti? Tarkoitan et silleen henkisesti... Nyt ei ole ketään....

   Olemma taasen "Näkymätön Ninni":



... ja toimin taasen todennäköisesti ainakin tovin vain kaffeen voimalla! Ei vaine hoksita. Ei kehtaa, en kehtaa. Ei ole tulta "tappurassa", ei Mummerossa virtaa; akku hävisi tuossa öiseen aikaan.
   Se oli tasasen tarkkaan vuosikas sitten kun tällainen hetki tuli vastahan silloin.
Miteinkin juurikin eilennä mielessäin et eiköhän tuo olisi jo "aikakin" taasen otella? Mutu tunne oli jo kulkeissain sellainen, ettäs nyt tapahtuu varmaan? "Onko se nyt?" "Taasen tähän aikaan vuodesta - eikös se ole taasen sellaisen aika... johan tuota pitkälti mentiin?" "Kaffee kyl taasen kelpaisi? "
   Liekkö enteitä, etiäisiä vahi mitä, vahi onko se sitten niin, ettäs jos ja kun jotahin tällattiis miettii ja ounailee, niin ne sit käyvätkin toteen? Sitä niin kuin itse "lietsoo" sitä tapahtuvaksi? Tahi tietämäti ( tiedostain? ) ajaa tilanteita itse sellaiseksi, ettäs mielensä skenariot sit toteutuvatkin?
Voikoo ihminen vaikuttaa näin elämänsä-mätä-tätä, kulkuun?
  Toisaaltaan enhän toki voine tietää mitenkä se toinen tahi toiset puolet suhtautuvat, käyttäytyvät, näkevät asiat eteen tulevaiset? Ovatko hekin tiedostamattaan "valmiit" suhtautumaan miun tekemisiin ja sanomisiin niin et sitten niistä tulee väärin ymmärryksiä ja suuttumusta? Toisaaltaan tähänhän tällaiseen avittaisi puhuminen, mut mites puhut tahi pukahdat jos toinen/toiset osapuoli/et ei/vät olekaan valmis vastaanottamaan, vastaantulemaan vaan sulkeutuu?
   Sitä paitsi monesti puhumalla tehdähän hallaa toisillemme - tahtomattammekin. Monesti sanat satuttavat, syvästikin; "sydämeen syvälle sattuu". Elikkäs liekkö sitten paree vaieta? Onko vaikeneminen kultaa?
Tuleeko asiasta silloin "valkoinen valhe"? Onko tahi tapahtuuko "asian lakaisu maton alle"? Jätetään "nostamati kissa pöydälle"?
Mikä lie paree; asioiden läpikäyminen, jutteleminen ja niiden ruotiminen, pilkkominen sekä täten sen yhteisen ymmärryksen löytäminen? Se kun ymmärretyksi tullahan ja ymmärretään toisiamme? Vahi se, ettäs oletetaan toisistamme jotahin, katsotaan vaine päältä ja oletetaan, ettäs nyt on muuten kenkäin nokka tuohon suuntaan ja sehän sit tarkoittaa ilmiselvästi tätä tahi tuota....?

   "Kuka auttaisi Nyytiä" tällaisessa asiassa? Kuka avittaisi "Avutonta Aatua" kun tenkkapoo tulevi vastahan?

   Pidäppä täsä sitten mieli korkialla, ja lippu liehumassa! Taistele vastaan kuin se kuulu Don Quijote tuulimyllyänsä vastaan!?
"Ei mitään, ei mistään, eikä ketään, eikä missään..." Juurikin näin. Yssin ja yssinäinen.