Äkkisiltään voinen sanoa tään faktan joka on ain tiedossa näin tällaisille "kuparin kursseille" osallistuessa; ei pääse nälkä yllättämään.
Vaikkas olemma ollut vasta vajaan vuorokauden täällä ja syönyt ns. kaksi ruokaa sekä aamu- ja iltapalan, niin täyttä on jo nyt!
Eli syönti tiheys on aivan toista ko mitä esim. itselläin kois ollessain vaikkas tiedostain rajotankin ruokaa ottaisssa et en ota täysiä "lasteja" eteeni syödä. Ja vaikkas onkin Kaiketon ( rajoitteinen ) ruokavalio, niin tää paikka kun ottaa poikkeuksellisen hyvin huomioon rajoitteeni ja täten sit on varautunut kaikella ( nimen omaan KAIKELLA ) Kaikettomalla ja erilaisella sapuskalla suhteeni, niin sitähän sit on tarjolla sekä ns. normaalin ihmisen syönti tiheydellä sekä annoksilla ( itse ottain ).
Ei, ei vain kroppa vedä josko sielu aintaisikin. Roti pitää olla rajoitteilla mitä syön ja mitä suuhuin laittelen.
    Tänä pänä ulkoillaan. Mielenkiinolla vuotan, ettäs missä me ulkoillaan ja mihkä tahtiin kun ryhmässämme on näköjään liikuntarajoitteisiakin ihmisiä olemassa.
Tuossa kyselin yhdeltä vetäjältä hivenen seutua tätä; misä on ja mitä on, jottas josko täsä päivisin tosiaan vapaa-ajalla sit johkin suuntaan miekin....?
Ja katselin lähialueiden karttojakin siin mielessä, jotta jos jokunen päivä valjastaisin Hepo Hopiain ja karauttaisin hivenen kauemmaksikin....

---------------------------------------------------------------

    Kävelyllä keskustassa kurrilaisten kera ja loppumatkan sit omin nokkineni.



    Sanoisinko et Keskikatu? ja sen kauneutta vaikkas onkin raadollisen nykyaikainen.   




   Kuin vanha lieneenkään, muttas asiansa ajaa varmaan edelleenkin - vasiten näin kevähän tullen.




    Huneessani on kaksi isoa valokuvista tehtyä taulua. Toinen niistä on tämä joka kuvaa Tornion näkymiä vuonna "jotahin".( "litografia A. Skjöldebrand 1799/cop.R. Kainulainen ).
Tuossa näkyvällä saarella joka kenties on tämä Suensaari josa nytten olamma, on kirkko ja sen kellotapuli.
Kassos tätä, Armas Lukijain miun, täsä on tään päiväinen näkymä nuista ja likempää;



   Taitavi olla aikas harvassa kellotapulissa tuollaisia hiippoja ja nuinkin monta?



   Takaa ja edestä sekä....



... mahtavat porttipielen pylväät ns. edestä sekä yhdeltä sivulta haustusmaan;






   Kalmisto?
Huono kuva, muttas laittelemma tään kuitenkin tähän, et jos tästä kuitenkin saisi sen mahtavuuden miten kauniilta tää  näyttää jykevyyksineen.

   Tornion kirkko on koko Pohjoiskalotissa vanhimpia hyvin säilyneitä puukirkkoja ja on rakennettu likelle tätä aikaisempaa Tornion kirkkoa joka oli rakennettu 1647 vuoteen mennessä.
   Tämä kirkko on Hedvig Eleonoran kirkko Ruotsi-Suomen kuningattaren mukaan jonka rakentaminen on aloitettu 1684 ja sitten valmistunut vuonna 1686. ( Toinen vastaava ja saman niminen kirkko sijaitsee Tukholmassa.
Ns. uutta tässä on tuon aikaiseen kirkkorakentamiseen se, että asehuone ja sakaristo ovat laitetut vastakkain kirkon päätyihin ( missä ne ovat sitä ennen sijainneet? ).
   Kirkon alle on vanhan tavan mukaan haudattu vainajia vuoteen 1818 asti.
   Kirkon kellotapulin on rakentanut Tyrnäväläinen kirkonrakentaja Matti Joosepinpoika Härmä käyttäen Pohojanmaan kirvesmiesten keksimää taidokasta seinähirsien jäykistämistä. Tämä kellotapuli on Pohojolaisista kellotapuleista vanhin ( vuodelta 1688 ). 
   "Nippeli-nappeli"-tietoina:
Kirkossa on sisällä neljä kupuholvia ( voi kun olisin päässyt sisälle katsomaan niitä ).
Sakariston oven kehykset, kuoriaitan, saarnastuolin ja sen sierustan ikkunan ukset on tehnyt puuseppä Fluur Jacobsson.
Nykyisen ( vuodekta 1754 ) alttaritaulun "Jeesus Getsemanessa" on maalannut Johan Ollongren.
Kun taasen sit.... epäillään, ettäs Didrik Möllerum tanskanmaalta on maalannut niin tuon saarnastuolin kuin "Ehtoollinen"-alttaritaulunkin.
Taasen kirkkokansan penkkirivistöjen ovet on maalannut Erik Fellström 1748.
Kirkon kattoholvimaalaukset on rahoittanut kirkkoherra Gabriel Tuderus vaimonsa kera 1688.
Urut on valmistanut saksanmaalta Walcker & co vuonna 1892.
   Muistan ko kävin vuosia sitten Aavasaksalla ja siellä on Keisarinmaja....
Tästä kirkosta tiedetään kertoa, ettäs Ruotsin kuningas Kaarle XI halunut käydä täällä katsomassa ja ihastelemassa keskiyön aurinkoa ( tää jotenkin on asia jonka liitän nimen Aavasaksaan ja tuohon Keisarin majaan ) juuri tämän kirkon kellotapulista.
Hän olikin saapunut paikalle, mutta sää ei suosinutkaan hänen käyntiään ja moinen "kummallisuus" jäi siten näkemäti.
Tähän ei kuitenkaan kuningas tuo lannistunut vaan halusi palata "astialle" seuraavana vuonna; tätä tulevaa vierailua vuottain seurakunta väkineen rakensi entistä korlkiamman tornin ja siihen viel ns. kuninkaan ikkunat jotta josko se Aurinkoinen niistä peree näkyisi?
Onni ei suosinut "ottajaansa" vaan kuningas tuo kuolla kupsahtikin ennen suuniteltua vierailuaan - nif.



    "Suru."
( Tästä tulee mieleeni haamut.... henget.... )

    Tiedättehän, että hautausmailla on kivipaaeja, muistopaikkoja, yms. muistopaikkoja joissa saapi käydä muistelemassa mm. sankarivainajia, sodissamme poies nukkuneita. Sekä muualla poies nukkuneita, ettäs rajantaakse jääneitä vainajiakin.
Täällä näin eka kerran hautapaaden josa luki:
"Lapselle, jota emme koskaan saaneet.
Lapselle, jonka saimme vain hetkeksi."
Kyllä pysäytti...



   "Kaikki hyvin."
   Hivenen arkisempaa "mallia"; joku nostanut kepakon päähän jonkun toisen hukanneen sormikkaan.




   Etualalla on urheilukentän katsomokatos; siitä en pakise mitään, muttas....
   Taka-alalla on vesitorni joka on rakennettu 1962 entisen vierellään ollehen vuonna 1926 rakennetun vanhemman tornin vierus´ paikalle.




   Torniojoen ylittämä ns. uusisilta on insinööritoimisto Pontek Oy:n suunittelema teräsbetonikantinen jatkuva teräspalkkisilta josa on käytetty ns. sään kestävää terästä ja kuten näkyy siinä on viisi 300m pituista jänneväliä; keskimmäiset 64metrisiä ja ulommaiset 54 metrisiä.
   Rakennus vuonnaan 1979 on samalla rakennettu rajan tullausalue ( Jotenkin muistelisin et pentuna olisi perheen kera kuljettu siitä "uudesta" tullauksesta lävitse ko käytiin "Ruotsin puolelta voita, yms. ostelemassa! ) sekä vedetty uudelleen maittemme välinen tielinjaus.
Tästä kulkevi nykyään raskasliikenne kera kansainvälinen liikenne.

  
   Hannulan silta elikkäs ns. vanhasilta. ( Nimetty silloin tämän sillan rakentamista ajaneen maaherra uuno Hannulan mukaan. )



    Silta kuvattuna etelästä päin Kojamon lieppeiltä.
    Sillan on rakentanut Kone ja Silta Oy vuosina 1935-1939 . ollen tuolloin Suomemme maan suurin siltahanke jonka ovat suunnitelleet proffa Herman Hannelius ja insinööri Emil Holmberg.



   Kuvassani tässä Suensaaren puolelta kuvaamastain näkyvät sillan tään kahta puolta kulkevaiset kevyenliikenteenkäytävät jotka ovat rakennetut tähän vuonna 1962 jos oikein olen osanut etsiä tätä tietoa tuolta nettisfääreistä....
Silta koki tuolloin vuonna 1962 nuita kevyenliikenteenväyliä rakentaessa tod. näk. niittipojan ajosta kuuman niitin aiheuttaman tulipalon jota sammuttamaan mennyt paloauto kera useiden palomiesten ja rakennustyömiesten tipahtivat jäälle ( 1hlö. kuoli, 30 hlö. loukkaantui ). Tiedä en menivätkö he jäitten lävitse vahi jäivätkö tuon jään päälle, kestikö se heidän painonsa? Sillä kuitenkin mainitaan, ettäs jää kesti sille sillalla kulun puolesta ohjattua liikennettä, muttas jaäähän tuli railoja ja siihen nousi vettä päällensä?
Tuolloin on rakennettu armeijan pioneerien toimesta väliaikainen ponttoonisiltaa tieliikenteelle tämän sillan eteläpuolelle ja väliaikainen, puinen, jalankulkusilta palanneen rakenteilla ollehen ja romahtaneen Suensaaren päätunsä tilalle.


   Pikisaari.



   "Läpin näkyy, ei lämpimää pidä."
   Pikisaaren sillalta katse pohojoiseen ja pitkin Torniojokea.



    Tästä sillasta en ole löytänyt mitään tietoa.
Tiedän kuitenkin, ettäs tätä siltaa pitkin ei pääse erinäisillä kulkuvälineillä kulkemaan vaan ainoastaan jalan, polkupyörällä.
Näyttäisi et "ei talvi-kunnossapitoa".
Sen huomasin, ettäs tuolla Pikisaaressa oli jokin esintymislavan taikainen paikka. Luultavasti ulkoilualuetta ja kesäisin uintipaikkakin -pukukoppeineen.




   Raatihuone.
   Tämä raatihuone tuon Tornion kirkon ettäs Rantakadun ja Keskikadun puutaoljen ohella, Museoviraston julistama Suomen valtakunnalisesti merkittävää rekennettua kulttuuriympäristöä.
   Tämä Suomen Lapissa ainoa raatihuoneena toiminut talo on lääninarkkitehdin Frans Wilhelm Luchowin suunittelema ja vuonna 1875 valmistunut talo josa on kaksikerroksinen keskiosa sekä torni päälänsä.

    Ilmankos mie ( ko Museovirastokin tään merkille on laittanut ) - "pistin silmääni" nämä kaik kaunihit vanhat rakennukset, talot, tällä saarella ja tuon kävelyreittin varrelta:









   Yllä ja alla vanhoja ns. talousrakennuksia elikkäs varhana jotahin hevos/elokkovarastoja, taloustavaravarastoja, verstaita, ulkohuusseja, jne., yllä ja alla;




   Kojamo.



   "Kala kuivalla maalla."



   Siis kattokaatte, oi, te Armaat Lukijain miun, kuin on kaunis pyrstökin tällä kalasella!
Kuin kauniisti toi teräsmetalli "muuttaa muotoaan" eri näkökulmauksiista kattoissa!






    Vuonna 2021 Tornion kaupungin 400-vuotis juhlavuoden kunniaksi Pekka ja Teija Isorättyän tekemä patsas joka antaa kunniaa kaupungin teräsvalmistuksille ja Torniojoen lohille.
Kala koostuu ( kuten näkyy kuvistani näistä ) teräsrenkaista ja on todellakin upea näky rannalla tuolla näin talviseenkin aikaan!
Tämä on valaistu pimiään aikaan ja jos ymmärsin oikein ja katselinkin tuolla likellään ollessain, ni tään sisälle voi mennä?!
    Samainen pariskunta on suunitellut myöskin tään "Särkynyt lyhty." -teoksen jonka on sitten valmistanut Torniolainen Torstec Oy-yritys vuonna 2013.
Jos ymmärsin ja jos osasivat oikein kertoa, paikalla ollehet paikkakuntalaiset jotka olivat Ö-Moilasina kun kyselin heiltä tästä patsaasta tietoa, niin tää valokuvassain näkyvän sivun hahmo olisi kapteeni Mustaparta.
Netin syövereistä löysin tietoa, että tästä vasemmalla sivulla olevainen hahmo olisi Terveet Kädet-yhtyeen levyn kansikuvaa esittävä teos. Jäljillä olevilla sivuilla on sit jommalla kummalla Kalkkimaan kapteeni ( en ottanut niistä oikein selkkoa kun niitä katselin ).
Muttas sen kyllä osasin katsoa et niissä sivuissa oli käytetty teräksistä metallia ja ne sisälsivät tunnistettavasti mm. ulko-keräysroskispöntön, yhden kellon viisarineen ja taisi siellä olla jokunen juoma-automaatin teräksinen allaskin....




    Siinpä, tässäpä, ne nyt.
    Pääsinpäs käymään josahin!
Kassotahan kuin jatkossa käy; käynkö misään vahi enkö.
Nyt iltajuttuihin omiin täällä ja heipat seuraavaan kertaan asti!