...mut heureka et on helppo olla tässä uudessa majassani Mahtavassa!

   Ei henget hengitä niskaan (toivottavasti ei tämänkään jälkeen kun tämän näin julki tuon), ei sielut vaella kodissani. Ei "tarvitse" jatkuvaan kattoo selkänsä taakse taustaansa turvatekseen, ei tarvii silmät sikkuralla tähytä pimeään et kuka sieltä kuikkii?

Saunan lautehilla saan istua ihan rauhassa pelkäämättä että joku tulee sinne kaverikseni. Suihkussa voin olla aivan rauhassa kuikkimatta samppoisen kuontaloni läpi että onko muita suihkuun tulijoita...

Nukkumaan voin käydä rauhassa tietäen että aamu tulee kohta, pian. Ei pelkoa yön loputtomasta pituudesta. Enkä tarvitse laittaa pistokkeeseen yövaloa valaisemaan yön synkkää, pelottavaa pimeyttä.

Kotia tullessani tiedän että se olen mie ainut joka tulen tupaani Mahtavaan. Ja tiedän myös että sinne ei ole poissa ollessani kukaan muu tullut ennen miuta. Kukaan ei "odota" miuta kotonani. Se on vain miulle, miuta varten!

   Lauri-pappi kävi siunaamassa koti tään ihanaisen tässä mennä viikolla. Se oli sellainen pieni koruttoman ihana tilaisuus ikonini alla.

Ikonit%20%281%29.jpg

Paikalla vain mie, hän ja kynttilän liekki kera Hänen. Jälkeen tilaisuuden istahdettiin kupin kuuman, kaffeen kera, tupani pöydän ääreen ja pakistiin, vaihdettiin kuulumisia. Siinä istuissa, jutellessa ja kaffeeta hörppiessä kuulin häneltä myös palasia tämän kylänosaseni historiasta. Oli rauhallinen hetki kaiken tään muuttoni keskellä. (Kiitos Lauri vielä kerran.)

   Nyt kun asiani ovat jo tässä "jamassa" niin tuntuu että kyllä tämä tästä - kohti uutta, uusin voimin.  Ihanaa!