Tänään, tänä pänä juurikin, taittuvi talven selkä ja sehän sit tarkoittaa notta se on sit tänään kokka kohti kevättä! Jee! Tästä lähin päivät pitenevät ja yöt lyhenevät! Jee! Ja samalla sitten oli myöskin kuun kierron taite: viime yönä oli sitten alku kuun lopulle. Kuu tuo Kummajainen aloitti pienenemisen ja soi tällaiselle Kuu-hulluuden oirehtijalle siten juurikin eka yön pitkästä aikaa sellaisena ettäs tuntui aamulla ani varhain kivalta herätä kun SAIN NUKKUA ihan oikiasti tovin ja toisenkin kuluneena yönä. Jee! Voi sitä ihanutta kun saa nukkua kunnolla eikä "tarvitse" valvoa läpi yön!
   Voi tätä ihanutta kun alkoi lomani juurikin tänään! Tänään oli taasen täl hollilla viimoinen päivä Töissä. Töissä jossa on ollut to-del-la ihana taasen olla töissä. Kolme viikkoa vierähti alta aika yksikön lävitse näin joulua vuotellessa siellä, joulua tehdessä siellä ja jouluisen tienoon keskellä eläen, touhuten sekä työskennellen.
Sain LEIPOA taasen yhtä ja toista, sekä yhtätoista erilaista leivosta tarjota asiakkaillemme. Ja mitä kaikkea ihanuuksia sainkaan taasen leipoilla. Ei ns. samanlaisia päivästä toiseeen, ei samanlaisia viikosta toiseen vaan aina jotahin uutta ja uutuksista. Kaikenlaista mitä mie tahi pomo keksi tahi kehitteli. Erilaisia makeita ja suolaisia piirakoita, juustokakkuja, täyte/kerroskakkuja, Riisipiiraita, yms., yms.. Ihanuuksia.
Tosin onhan se väsyttävää, on toki. Vasiten tällaisella kropalla joka oirehtii sieltä ja täältä - ja vasiten tuolta. Seistä nyt useampi tunteroinen perä jälkeen tassuin päällä, kävellen sinne ja tänne. Kannella tarjottavia, tiskata, siistiä, leipoa, jne.. Naukata evästä josain välissä pikaisesti, hörpätä kupponen kuumaa kaffeeta touhuin lomassa... tehdä sitä, tehdä tätä - mutta ihanata!
Voi kunpa olisin nyt ottanut taasen kaikista niistä leipomuksistain kuvia muttas kun en ottanut. En kerennyt ja en viitsinyt... jokahisesta... 
     Tänään tein tääl kotosalla Chian-siemenillä aprikoosihillokkeen huomiselle täytekakullein. Tulee sellainen Irish coffee-Kaiketon pläjäys kasaan aatoksi sukumme joulupöytään. Tai se ei ole ihan kaiketon Kaiketon sillä siihen tulee maitotuotteita lakton-muodossa kun toiset ovat ns. tavan syöjiä.
Sitten suunnitelmissa on myöskin Mutakakku Kaiketonna... jos vaikkas huomenissa senkin "kasaisi"...
    Muutoin joulua en ole tehnä, enkä tee, tänne kotiini Humisevalleharjulle. Olen saanut kokea ja olla sen tuolla Töissä. Ei sen jälkeen tee mieli enää kotiin laitella sitä. Oikeestaan nauttii, nautin, ennemminkin siitä kun EI OLE joulua täällä sillä tavalla kuten oli Töissä tahi vasiten tuolla maailmalla - vasiten kaupoissa. Sen mitä nyt olen pikaisesti kerennyt käväistä paikallisessa kaupassa tavan ruokaostoksilla mennen tahi tullen Töistä ja siellä sitä nähnä. Ei kivaa, ei.
Tänäänkin kunne käväisin kaupassa niin tuntu että äääk! Hirveesti ihmisiä, kauhee hälinä ja härdelli! Liikaa ihmisiä. Niinpä sitten valitsinkin kaupasta lähjtiessäin kotimatkaksein mahdollisimman hiljaisen reitin käppäillä. Ah autuutta, ah ihanuutta sitä yssin oloa ja hiljaisuutta sillä matkalla! Ihanata!
   Olenkin tätä taasen atvaillut Töissä käydessäin ja ollessain että voisin oikeestaan lähtiä johkin, jonnekkin kauaksi poies. Jonnehin josa ei ole ns. ihmisiä. Pois kaikesta, poies härdellistä. Sillä tekisi mielein päästä poies täältä. Tekisi mieli matkustaa, nähdä uusia "ympyröitä", ja miksipä ei siin sivussa vaikkas uusia ihmisiäkin...
Muttas pitää nyt hivenen himmata ja asettua. Pitää ensin hoidella "velvollisuudet" ja tehdä 24/7-tyttärein papruhommat näin vu´uvenvaihteessa. Jep...
   Voi, miksi ihmisillä, ihmisellä, pitää olla velvollisuuksia? Hommia joita pitää pakosta tehdä? Eikö voisi vaine olla ja eleä. Tehdä sitä mitä tahtoo ja mitä haluaa?
Olishan tuota hommeleita mitä tehdä, ilman mitään velvollisuuksiakin!
Sitä paitsi - kun ja jos ei kerta KELLÄÄN ole mitään velvollisuuksia miuta kohtaan niin minkä he-le-ka-tin taatta miulla sit pitäisi olla mitään ja mihkään!