Aamun auver. Tekisipä mieleni miun aloittaa tämänkin päivän kerronta aamun auereesta jutellen mutta nyt kävi niin että miulla ei ollut mitään mitä varten vetkutella huoneessani ( vaik se kuin mukava ja ihana olikin ) saati sitten sänkyni pohjaa paimentain. Takana oli ihan mukavasti nukuttu yö ja ihan kivan pituinenkin; noin 5-6 tuntia! Pätkä-sellaista tietysti mutta kuitenkin... mitäs muuta se enää tässä iässä olisikaan kuin pätkittäistä. Jos ei käsi tahi jalka puudu niin sitten pitää muutan vaine asentoa korjat välleen. Tahi käydä yöpissillä tahi muuten vaine unien pätkiessä käväistä hereillä kesken yön unosten.
   Yöllä valvoessani unieni välissä pohdin sitä asiaa että vaikkas se toissa yön paikkani oli vanhuuttaan omanlaisensa ja siel oli käytetty haisevia ( tuoksuvia ) siivousaineita yms. niin ei tämäkään paikka ihan "puhtoisin jauhoin" miun listalleni päässyt. Täällä oli kyllä ilmastointikone - joka liian suurella tohotti läpi koko yön! Oli myös puhtoista, siistiä, ja varmaankin siivottu ns. tuoksuttomilla siivousaineille ( tästä sattui olemaan jo ehtoolla omistajansa kera juttua kun avainta tähän asuntoon hain ) mutta se mikä miulle siel vaikiaa, tosi vaikiaa, teki oli se vessanpöntön huuhdeaine - tahi miksi sitä kutsutaankaan... Se aine joka roikkuu siellä pöntön sisällä, siin pöntön reunassa kiinni ja ain vetästäissä siitä liukenee aineita vejen mukana "raikastain" vessan ilmatilaa? Voih jeeru että se oli KARSEETA! Kun huomasin sen olemassa olon niin suoraan sanottuna yritin välttää mahdollisimman paljon sen pöntän vetäsyä ja yöksi sen ovensa kiinni pitää. Mutta siitä huolimati se aine HAISI koko yön ja KOKO huoneiston läpi. Niin pahasti että aloin etsiä kamppeiteni seasta allergiatabuja ja -suihkeitani kun oireeni alkoivat pukkata pintaan, mutta en ollutkaan muistanut niitä varuilta matkaani ottaa! Eli sen kartastoni lisäksi jäivät nämäkin lähtötohinoissani vahingossa poies. Oi ei! Eipäs hätää kuitenkaan: nykyään kun eletään nykyaikaa niin miehän saan niitä lähimmästä apoteekista nettireseptien avulla! Haa, apoteekkiinpa siis...  ( Jätin käymäti loppuin lopuksi sillä... kerrompas loput hivenen myöhemmin ).
   No mutta, tämän levätyn yön jälkeen, mie sitten kaik ehtoolla leväälleen hajottamani matkatavarani ja -kamppeeni takaisin masseihin kasattuani ja pikaisesti jopa suihkussakin käyden, suorin matkaan. Ei tiskiä, ei siivousta, ei mitään muutakaan - vaine matkahan käyden.

22550137_1707919462574786_47082032600892

"Juna kulkee taas."
   Ei aamun auerta, ei kaunista Aurinko Armahan nousua, eikä kajoa. Ei tosin sajetta eikäs sumuakaan. Vaine pilkko pimiätä ja yön jäljiltä märkää baanaa kilometrien ja merkien jälkeen. 
Kokka kohti etelää - täältä tullaan.
   Matkalla näin tuulimyllyjä ihan ns. tuulimyllymetsinä. Kännylläin klikkasin muutaman kuvasen niistä ajaessani muta...

22519885_1707949389238460_53063335166550

...eiväthän nämä kuvat oikein mistään kotoisia ole... sori...
   Ihanaa kun on näitä tuulimyllyjä pystytetty ja näin sitten toimitaan ns. luontoystävällisesti energian tuotannossa. Ainakin miun mielestäni. En tiedä sitten mitä on olla ja asustaa näihin likellä kun olen kuullut että ihmiset valittavat näiden ympäristöönsä aiheuttamaa ääntä. Ja mitkä ovat esim. lentävien lintujen kohtalot kun ja jos niitä näihin törmäilee taivahalla lentäissä?


   Ajelin aamun pimeyden läpi ohitse Akkukarin, ohitse Parkalahden, Pyhäjoen, Yppärin, ja saavuin sit aamun valjetessa Kalajoelle.
   Kalajoella olen elämäni aikana käväissyt muutamia kertoja. Avipuolison kera ja puolisoni kera. Nyt tämä oli ensimmäinen kerta näin yssinäni.
Näiltä edellisiltä kerroilta "viisastuneena" muistin kuin Kalajoen hiekat ovat hivenen kauempana varsinaisesta Kalajoen keskustasta jotenka mie paahdoin suoraan keskusta ohitse ja puikahdin hietikolle ensimmäisenä. Ja mikä tärkeintä; ensimmäisenä MEREN rantaan.
   Ensin tosin piti kierellä ja mutkitella pitkin tuonne hietikon rantaan vievää tietä pitkin. Siin ajelessain hissukseen huomasin kuin on ne tienoot "valjastettu" kaiken maailman huviloilla, mökeillä, hotelleilla ja ties millä, toisin kuin mitä ne olivat silloin aikoinaan, silloin kun kaik oli "hyviä aikoja", vuonna "suo, kuokka ja Jussi". Tuntui että koko sen tienoon viehätys, se tunnelma ja se miksi sinne miekin etsiydyn, ni se kaikki, on tavallaan hävinnyt, vaipunut unholaan kaikesta siitä rakantamisesta. Surku.
   Onneksi kuitenkin "kappale kauneinta Suomea", kappale hienointa rantasantaa oli viel jätetty koskemattomaksi...

22520143_1707964755903590_89941596228088

   Merta näkyvissä!

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   "Tuonne dyynin taakse."

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Aivan rantaan asti kulkiessani hokasin matkallani kuin siellä rannalla, tämän rannan rannalta, lähtee yksi piiiiit-kä särkkä merelle päin. Se on täsä kuvassani tuolla liki Taivaanrantaa mutta ei oikein kunnolla täsä nävy. Mutta mie sen sieltä kuiteskin hokasin ja lähdin kulkemaan sitä kohti;

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

... kas näin.
  Täsä mie olen sen särkän alkupäässä - vahi onko se rannan puoleinen pää loppupää eikäs alkupää? No, olipa se nyt kuis vaine niin joka tapauksessa tästä mie kuitenkin matkani aloin ( en suinkaan paljahin jaloin... )...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

...säikyttäin yhden lintuparven lentoon sieltä särkän loppupäästä kun tätä pitkin reippahasti astelin.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

Noin - nyt on särkän pää aivan tyhyjä!

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

Täällä mie! Särkän päässä. Oli se aikas pitkä.
   Tiedä en et onko tämä särkkä alvariinsa esillä vahi oliko nyt joku nousu- tahi laskuvejen aika ja siten säekkä tämä näkysällä? Yleensäkään onkoo täällä Perämerellä sellaisia nousu- ja laskuvesiä kuin esim. Pohjois-Norjassa on? Onko sellasia "vesiä" et pitis peljätä jotta "kuivan kelin aikana" pitäis takaisin kuivalle maalle ehättäytyä? Kertokaatte te tietäväisemmät tämä arvoitus miulle.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Takaisin päin Hepo Hopiani tykö palatessain hokasin tällaisen puunjuuri-käppyrän tämän Lokkilinna-hotellin likeltä. Elikkäs 20metriä on kyseiselle hotellille ja sit 6351km New York´iin. Oli täsä Hesaankin olevien ( kilo- ) metrien määre muttas mielehen en sitä laitellut sen kummemmin.

   Hiekkarannalta Poika Poloiseni tykö palattuani otimma mie ja penkasin kaik matkatavarani lävitse ettiin eilennä ehtoolla johkin kummaan hävinnyttä kännyni seinälaturia.
Pelko oli persiissä ettäs sen ihan toillaan olen johkin hävittännä ( siksoni ehdotti edellisenä ehtoona nettisfääreissä et tietenkin jätin sen edelliseen yöpaikkaani ) mutta kuitenkin muistin aivan hyvin sieluni simmuin nähden kuin mie sen viel eilennä PÄIVÄLLÄ olin kieputtanut laukullani siistiin kerään ja laittanut... johkin. Minne, sitä muistanut en. Nyt kuitenkin jälleen kerran kimpsuni ja kampsuni läpi penkoissa manailin vaine edelleen eiliseen tyyliini: ""Elvis ei saa poistua talosta" ennen kuin miun kännyin laturi löytyy!".
Onneksi kadonnut "elämänlanka" löytyi kuin löytyikin hyvästä "tallesta" kamojeni seasta ja huoleni haihtuvi kuin tuhka tuuleen joka tuolla rannalla miuta aikas kovan laisesti yritteli puhkua ja puhallella.
   Tätä laturin johtoa etsiessäin tuumailin jotta enpäs mie taidakkaan niitä allergiatabujani lähtiä apoteekkiin hakemaan vaan - olen ilman. Puhaltava ja puhkuvat tuuli oli hivenen avittanut henkkitystäni ja avanut nenuni käytäviä auki niin että enää ei ihan niin hirmusesti pakotellut poskipäitä ja tuntunut turvotusta nenuonteloissa.
On se vaine tuskallista omata näin herkkä hajunenu. On se yhtä tuskaa elää maailmassa jossa on tuoksuja kystä kyllä ja jossa eivät kanssa ihmiset tajua että joku voi voida pahoin vähäisestäkin ( heille vähäisestä ja sen kummoisemmasta ) määrästä "tuoksuja".

   Mietiskelin keskustaan hissukseen valuessain jotta nyt mie tiedän miksi en varannut tulevaksi yöksi yösijaa uutta itsellein. Nyt tajusin että mie mielessäin olin tiedostamati tuumaillut jotta kotiahaan asti mie viellä tänään kurvailen.
Jostain syystä se vain niin nyt oli. Päätetty mikä päätetty -tiedostamati.
Olo oli tämän oivalluksen tehtyäni kuin mielein olisi tyhjentynyt totaalisesti kaikesta. Ei enää mitään mitä odottaa edestä tulevaksi, ei mitään itua tahi intoa päästä enää uusille paikkakunnille ja niiden kätköistä asioita etsimään. Ei mitään. Ajoa vaine suoriltaan kotia kohen. Se siitä, se tästä, matkalta maailmalle...kohti tuntematonta.
   No - mutta, ennen kotimatkalle lähtöäin mie käväisin Kalajoen kirkon kupeella...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

... josta mie kuvasin yhden Kalajoen "maamerkeistä"; hiekkadyyninäisen taideteoksen liikenneynpyrän keskellä.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Tämän kyseisen kirkon parkkipaikalle saavutaan tällaisen kivimuurin kupeen vierustaa pitkin. Tästä parkkipaikalle mennessä ei voi välttyä ajatukselta ja tunnulta että nyt mennään kirkkoon. Tämä vain on niin "kirkkomainen" näky ja tunne.
   ( Tästä etiäpäin jatkan tämän kirjoittamista nyt toisena päivänä: reissaaminen veti veronsa ja piti eilen ehtoolla painua pehkuihin kesken kertomisen, joten kerrontani tapahtuu nyt eilisestä ja menneessä muodossa. )

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Kalajoen kirkko, pienen mäen kumpareen päällä.
   Näin ulkopaikkakuntalaisena yllätys-yllätys-paketti kun kulkee tahi näkee tämän kokonaisuuden ( kirkon ja sen vierellä olevan puisen kellotorninsa sekä näin mahtavan kuusiaidan kivimuurineen ) vain 8- tahi 27-tieltä päin ohitse kulkiessaan, sillä tuolta kuusiaitain takaa paljastuu...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

...mm. tällainen sankarihauta joka on miun mieleeni hivenen liian "kova". Ei sitten millään muotoo kaunis tuollaisineen kovine betoni( ? )rivineen joihin on sitten kaiverrettu sankarivainajien tiedot nimineen. Vaik kuin tähän kukkasia ain laitetaankiin eteensä niin silti - ei miun mieleen, ei sit millään.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Löytyy sieltä mäeltä tällainenkin ylläri: aivan oikia, iso hautausmaa joka on näköjään viel nykyäänkin käytössä vaikkas aikas moni näistä...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

...onkin menneiltä ajoilta peräisin.
   Tämä risti-rukka on jo väsähtänyt ainaiseen pystyssä olemiseen - snif. Sen verta vanhaa "kamaa" tämä on jotta ei tästä enää erottanut läheisen tiedoista mitään. Tosin tämähän on puusta tehty joten se muutenkin vanhentuu hivenen nopsempaan kuin ynpärillään olevat hautakivet mutta silti - vanhahan tämä on. Kaunis.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Joku maanilmeilijä on saanut "pienen" hautakiven ja -paikan itselleen...
Täsä katselin kuin on venhempien lapset "jaoteltu" kahtia ja laitettu ainakin näin kiveen kaivertain ( tiedä sitten kuin multien kätköihin... ) poijat ja tyttöset eri puolille vanhempiaan.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Tämä oli silmiin pistävä poikkeama tällä hautausmaalla mutta olisihan tämä tällainen hautamuistiomerkki tyyliltään nykyään muutenkin millä tahansa hautausmaalla ollessaan selvä poikkeama.
Massiivinen, nupukivellinen ja se mikä otti näin miun simmuin, niin katollinen hautapaasi/paikka sillä tämä ei ollunna vain näin täältä edestä päin nähtävästi "vain kapia kaistale kattoa kiven leveydelti" vaan tällä oli syvyyttä kattoineen ihan... sanoisinko vähintään puoli metriä... Tästä tulee mieleeni ennemminkin ortodoksisten läheisten haudat heidän maja-hautoineen, grobu´sineen.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K



2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Hellyyttä lävitse aikarajojen...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   "Pojasta polvi paranee..." ... vahi paraneeko?
   ( Kukahan se neuvoisi miulle kuin nämä kuvani saisin pystyasentoon? )
   Tämä Vaivaisukko oli tämän Kalajoen kirkon kellotapulin oven vieressä.Tätä on joko siirelty kovin "ahkeraan" ja hivenen kovempi kouraisesti paikasta toiseen niin että niistä siiroista ovat orkoset ukkoon jääneet muistoiksi pysyviksi tahi sitten vaikkas kylän nuoriso-vandaalit ovat käyneet kopasemassa hänen massuun ja polveensa kuin pohojalaanen puukko mieheen uppoaa?

   Tätä hautausmaata kierellessäin hokasin, kuin myös jo joskus muulloinkin olen tätä asseeta pohtinut, kuin voi ihmisillä olla erilaisia ja kummallisiakin sukunimiä ( etunimiin en niinkään nyt paneutunut ) kun automaattisesti vertaan niitä ( esim. tämän paikkakunnan ) oman teinooni savolais-aatelisiin sukunimiin. ( Savolainen "aatelinen" sukunimi päättyy aina -nen päätteeseen; tämän opin joskus pienenä likkana. )
On nimiä Tilvis, Priuska, Hammar, Simi, Kääntä, Pystö, Heusala, Annala, Impola, Rahja, Vasankari, Jylkkä ja Ventelä, sekä monia monia muita.
Näin kun kuljeksin tällaisilla oudoimmilla -mailla, miulle outojen nimien keskellä niin mieleeni tulee ettäs tämähän olisi kuin miulle luotu; miun sukunimeni on varmaan monesta muusta ihmisestä yhtä outo kuin kaikki nämä nimet esim. täällä ovat miun mielestäni. Jospas, vaikkas, miut vaik tänne haudattaisiin.... Mee ja tiijä sitä....
Mutta, siis ihan todellakin, on se jännä juttu miten meistä kaikista varmaan tuntuu että toisten paikkakuntien ja seutujen ihmisten nimet ( vasiten sukunimet ) ovat todella outuja. "Tokko ovat nimiä olleskana?" Kun taasen ne oman tienoon nimet, ne ne kuulostavat ihan "oikeilta" nimiltä ja niillä on jopa jotahin merkitystäkin kun niitä tarkemmin alkaa ajattelemaan: Jokin "Jokinen" on selvä johdos jostain joesta. Niemi niemestä. Jauhiainen jostain myllärin jauhoista. Ruotsalaisten suku taasen lie Ruotsin puolelta aikoinaan tullunna? Jne., jne.. Aivan lookisia siis.
Muttas kun taasen näin vieraspaikkakuntalaisena alkaa pohtimaan jonkun Pystön, Impolan tahi Jylkän nimen peruja niin eiväthän ne ole nimiä olleskana. Mistä lie johdettuja - "keksittyjä varmaan?".



2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Sisämaahan ajamaan lähdettyäni, Kalajoelta poistuttuani, oli eräällä pelto aukialla taasen näitä tuulimyllyjä pari kipaletta. Jonkun yksityisen pellolla ne näyttivät nakottavan ja näin liki yleistä ajotietä.
   "Kaukaisimmat" tuulimyllyt suhteessa meren rantaseutuviin, näin Haapajärven tiemeellä jossa niitä oli niin ikään puistona useampia kipaleita.
Tämän puiston tiemeellä tosin oli sen verta usvaista ilmatilaa että näiden kaikkien myllyjen roottoreista osanen peittyvi sinne hämyisen sumun kätköihin. Oli kuin olisivat yltäneet aina pilviin asti. Tosin ovathan nämä korkeita todellisuudessakin mutta toi sumu-efekti antoi viel hivenen lisää ajattelun aihetta, näihin "taivaita hipoviin" pituuksiin.
   Se mikä oli jännää niin kun näissä jokahisessa tuulimyllyssä on näköjään vilkkuva valo ohitseen lentäsille eläväisille ( niin linnuille, meille ihmisille kuin meitin kera lentokoneillekkin ja muille lentohäkkyröille ) olennoille, niin yhdessä näkemässäni puistossa oli tällä matkallani yssi ainua paikka josa oli näiden kaikkien roottorien vilkkuvalot synkronoitu yksiin niin että ne kaik vilkkuivat yhtä-samaa tahtia päälle ja poies. Se oli kaunista katseltavaa, se.



22550082_1708022035897862_72181791113772

   Kalajoen sannat lopullisesti kenkäin pohjista pois karisteltuani hoputin Hepo Hopiatani kohti sisämaate ja ensimmäinen stoppi meille oli Ylivieskan kohilla. Hyvänen aika sentään - miun aamuni ensimmäinen huikopalanen ja Aikarauta tuo armoton jo ylitse puolenpäivän huiteli!
   Etsiskelin sieltä kyliltä kaffeepaikkaa ja yllätyksein oli suuren suuri kun eteeni tupsahti Häggmanin konditorio! Näitähän oli aikoinaan täällä savon puolessakin pilvin pimein kunne ne sitten josain vaiheessa katosivat, kuolivat sukupuuttoon, kait kannattamattomuuttaan. Ja sit täältä, täältä "korvesta", mie yhden selleisen löydän! Sinneppä siis...
Astelin kaffeepaikkaan sisään ja tiivustin olisiko mitään Kaiketonta kaffeen kaveriksi? ( Huom. mie otimma automaattisesti nyt kaffeen! Mie joka en sitä tavallaan ole kitannut mutta esim. nyt reissullain näköjään automaattisesti kupposen tahoi parikin päivässänsä join.... ) Yllätykseksein sieltä löytyvi tällainen vattuinen leivonnainen joka Kaiketon on pienellä "twistillä"; hedelmäsokrulla. Ajatelin että antaas mennä: "Nyt repäistään kunnolla ja katotaan minkä äjäyksen noinen sokru antaa?"; sekä ostimma ja söin koko hela-hoidon! Oli muuten makiaa ( tietty, olihan siin hedelmäSOKERIA! ) ja hyvää.


  

22550327_1708046779228721_15444550360712

   "Kera oudon valoilmiön, mie matkaa teen."
   Iisalmi-Ylivieska välillä Nivalan lentokoneiden varalaskupaikka.



2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Karvoskylän tsasouna.
   Aivan 27-tien kupeessa niin ettei tämän ohitse voi surauttaa tätä näkemäti. Pysähdyin tuokioksi ja kuvasin.
Pihastaan poies lähdettyäin ja matkaani jatkettuani hokasin ettäs tämän likellä, melkeimpä takana, olisi ollunna joku hautausmaakin muttas en enää siin vaiheessa pyörtänyt takaisin päin ja käväissyt siellä, vaan suristelin sujuvasti etiäpäin.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Lunttaan nettisfääreistä koska en tietoa tältä tsasounalta saanut:
   Tämä on vihitty rukoushuoneesta tsasounaksi 2007 ja tämä kuuluu Kiuruveden ortodoksiseen seurakunnalle.



   Sitten eteeni tulikin jo Pyhäsalmi Vaskikelloineen. Olisi siin tetysti ollunna toisella puole risteystä iso ABC-asemakin mutta näin tottuneena tyyliin et jos josakin on vaihtoentona jokin pienempi paikka kuin "valtavirta" niin sinne menen mieluummin, ja niin tein nyttenkin.
Otimma ja tarjosin apetta Hepo Hopialle. Hivenen kaurasta massuun mahtuvaiseen.
Otimma ja uusin omani "henkivakuutuksenikin". Evästä masuun kurnivaan.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Ennen itseni eväiden nauttimista käyskentelin tämän huoltamon/kaffion/ruokapaikan/matkanähtävyyden pihapiirissä kuvaten sen pientareilla olevia erilaisia kelloja.
   Yllä ja alla kaksi rivistöä kelloja jotka ovat vastatusten toisiansa.
Kuvasin näitä ihan näin vaine turistin näkökulmasta mutta katson näitä toisin silmin, ja kerron myös lisää, hivenen myöhemmin...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Kaunista taidetta kupeessa kellon.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Nämä kellokkaat ovat ison katoksen yläkerrassa ( tosieten ollessa alakerrassa ) ja nämä ovat tuodut Saksasta Tutzingin seurakunnasta Suomeen sillä ehdolla että ne saavat olla ihmisten nähtävillä ja että niitä käsitellään kunnioittavasti.
Tuo suurin kello näistä on Suomen suurin kello painaen noin kahdeksan tonnia ja sen läpimittä on 255cm.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Aikani ulkona malaksittuani ja kuvattuani käpsin sisälle. Sillä sisällä tulijan ottavi vastaan katonrajasta roikkuin tällainen valko- ja sinilkellojen ihanuus.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Nämä ovat yhden kokonaisen seinän peittävät posliinikellopelin kellot. Kun täällä sisällä istuksii kaikessa kiireettömyydessään ( kuten miekin syöden evästäni ) saa kuulla kuin nävä kellot soittavat kansanlaulujen säveliä aika ajoin paikalla oleville kuuloijoilleen.
Nämä kellot on tehty silloisen Itä-Saksan puolella ja takomalla tehty viiniköynös kelloja kokoomana köynöksenä, on tehty silloisen Länsi-Saksan puolella.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Täsä jotahin "hivenen" isompia Alppikelloja. ( Liekkö olleet jonkin "hivenen" isomman kellokkaan kelloja....? )

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Tässä paikassa, tällä paikalla, on kaikki akkunat täytetty tähän tyyliin kaiken maailman, ja kaikkialta maailmasta kokoon haalituilla, erilaisilla kelloilla. Omistajansa ( pahkura kun en muistanut hänen nimeänsä kysyä! ) kertoi miulle syöntini jälkeen kun käväisin tiijustamassa yhdeltä työntekijältä erään kellon tarinaa, että näitä kelloja on täällä arviolta 1500-1700 kipaletta mutta sitten tovin myöhemmmin hän juttelikin ykvin ja vain 1700 kappaleesta.
On siin ihan kunnioitettava määre! Ja kun ajatellaan että kaik ovat jotenkin erilaisia suhteessa toiseensa. Yhdellekään ei löydy samanlaista paria kaveriksi.
   Omistaja kertoili miulle myös ettäs kaikki nämä kellot jota täällä on ovat enimmäkseen hänen vanhempiensa maailmalta reissuiltansa mukana tuotuja. Hänen itsensä tuomia on myös jokunen joukosa täsä. Ja sitten - kun kyselin että tuovatko ihmiset näitä tänne tullessaan tyyliin et toimpas nyt yhden tänne - otatteko vastaan, onkoo teillä ennestään tällaista, niin omistaja tämä kertoi että eipä oikeestaan. Tällaisia kelloja on vain noin 20 kappaletta kaikkiansa tästä koko määrästä!
Yhden, sen ensimmäisen, vierahan tuoman kellon hän näytti miulle. Sen on 70-luvulla joku venäläinen tuonut tullessansa luvaten viellä joskus palaavansa paikalle ystäviensä kera ja sitten kertovansa heille että hän se tämän tänne toi silloin ja silloin tullessansa tänne. Mutta kuten arvata saattaa; tätä vierasta ei ole sen kommin näkynyt eikä kuulunut.

   Täsä muutamia kelloja kuvattuna - ja "nurinperin" täsä esillä... pahkura... :

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K



2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K



2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K



2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Puolimakeaa mustaherukkaviiniä - olkaatte höylin....

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Jostain itäisiltä mailta?
   Tästä kellosta näkyy hyvin kuin on tuollainen pieni lappunen kellossa kiinni: nämä on jokahinen kello numeroitu järjestysnumeroin!

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Hivenen pehmeämpää kellomallia.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Naisten helmat kelloina, yllä ja alla kuvissa.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

  (  Oli siellä myös useampikin kipale joulupukkisia ja jouluaiheisia kelloja kun näin Joulupukin maassa ollaan... mutta niistä en saanut kunnon kuvaa otettua. )

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Tämän oli joku, muistaakseni Kiinassa, valmistanut varta vasten omistajan vanhemmille tulijaisiksi heidän reissultansa. Hivenen tökerö ( omistajan itsensä sanoja lainatakseni ) olemukseltaan mutta kello kuitenkin.


2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Täsä sitten on tämä kello joka mieleni "avasi" ja lähdin sieltä henkilökunnalta utsimaan näiden itsekunkin, ja etenkin tämän "kellon", tarinaa. Sillä eihän mieleeni suin surmin mahdu että tämä-kään mikään kello olisi! Ei tod.
Tämähän on lasten leikkihely. Sellainen pienen lapsen leikkikalu ( tosin näin hopeinen ja koristeellinen kun tätä mallia on ain pidetty sellaisena juhlalahjana; vauvalle tms. muistona ja kenties varteensa kaiverrettuna, muistona ).
   Sekin laittavi miut ajattelemaan tämän tarinaa et miksi se on täällä näiden muiden kellojen joukossa, kun itse olen juuri tällaisen aikoinaan hankkinut 24/7-tyttärelleni ripillepääsynikään-tulolahjaksi. Nii-in, ripillepääsyikään tulemiseksi ja sen kunniakasi. Miksikö?
No, kun, aikoinaan olemme perhepiirissä juhlineet vuorollansa kaikkien ( häntä ennen ja hänen jälkeensä nuorempienkin ) rippi-ikää ja ripiltä pääsyään niin enhän mie voi kuvitella, tahi ajatella, että miksikäs ei sitten oltaisi juhlittu myös 24/7-tyttäreni vastaavaa ikää?
Tiedossa oli ettei hän kykene osallistumaan normaalien ikätovereidensa rippikouluun saati sitten ikäisiensä ns. erilaisten nuorten rippikouluihin, niin ajatuksella että "kunnia" se on hälläkin, me pidimme hänelle nimanomaan ripillepääsynikään-tulemisjuhlat ja juhlimme nimenomaan häntä ja hänen ikäänsä siinä.
Lahjana päädyin tällaiseen helyyn hälle koska hän piti siinä iässään kaikesta autistiselle tyypillisestä liikkuvasta asiasta: veden liike, edes-takaisin suuntaavista liikeistä, yms. sekä tietynlaisista äänistä - äänen tästäkin helystä saa aikasiksi kun sitä heilisyttää.
   Tiedusteluuni että miksi tämä hely täällä kellojen muiden joukossa on sain kuulla jotta onhan se kello tämäkin: helisee ja kilisee. Aivan kuten tuo vierellänsäkin oleva ( näkyy vain osittain täsä valkouvassani ) vanha englantilainen lastenhely josa on ihan "oikia" kello sekä sitten tuollainen rinkula siin kellon "päässä". Liekkö ollunna joskus jonkun lapsen puruleluna...

   Omistajan kertoillessa miulle tarinoita kelloista näistä siiryimme ain asiasta toiseen ja kellosta toiseen niin että sitten oli jo vuorossa tällainen vanha, Kiinalainen kello:

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Tämä on näin ulkopuolisesta katsoin vaine tälklainen vesivati josa vettä on mutta annas ollakaan kun sitä otta kuivin kätösin kiinni...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

...sangoistansa...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

...tähän tyyliin ja...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

...alkaa hinkata näitä sankoja tähän tyyliin ees taas niin...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

...saa siinä olevan veden kuplimaan ja roiskimaan tällä viisiin.
   Tämä Lohikäärmekello on hankittu Kiinalaisesta Pekingin kellomuseosta.  Kiinalaiset munkit ovat soitelleet kautta aikojen tällaisia kelloja lepytelläkseen lohikäärmeitä. Näitä kelloja soittamalla syntyvien pärskeiden on ajateltu syntyvän siitä kun lohikäärmeet ilahtuvat ja heittelevät täten kuulijoilleen onnea, rikkauksia ja salattuja viisauksia.


2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Tämä taasen on Orjankello.
   Tämä on Brasiliasta tuotu ( kuten oli toinenkin tätä paljon isompi Orjankello. Se oli niin iso että sen olisin voinut kuvitella kiepauttavani itseni lanteille kiinni jotenkin. ) hopinen kello.
Tällaisiin kelloihin ovat orjat aikoinaan saaneet isännältään ain uuden helyn lisää liitettäväksi kun ovat tehneet tahi suoriutuneet jostain tehtävästään kunniallisesti ja hyvin. Näitä ovat orjat säilyttäneet kotonansa ( huoneissansa ) ja näistä on tavallaan nähty niinä aikoinaan kunkin orjan "arvo" ( siksi lainausmerkeissä kun eihän ketään ihmistä voi arvottaa! Ei ihmiseen voi laittaa hintalappua, ei ihminen voi olla ostettavissa! ). Etenkin kun orjia on myyty isännältä isännälle. ( Miks´ ei emännältä emännälle? ) Nämä ovat siis olleet tavallansa sen aikaisia CV:tä!


2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Yllä ja alla ovat soittovuorossansa Tiibettiläiset kellot. Nämä ovat 1800-luvulta peräisin ja jos nyt muistan oikein niin munkkien soitinkelloja.
Periaate näissä on saman moinen kuin esim. nyttemmin täällä Suomemme maassa kun jotkin henkilöt pitävät henki-tuokioita ja parantavat sekä hoitavat toisia ihmisiä vastaavilla kelloilla.
Kyllä muuten lähti komiat äänet kun omistaja soitteli näitä. Hän juttelikin jotta kun niitä soittelee niin vasiten iäkkäämillä ihmisillä voi testata siin samalla että onko heidän korkeimpien sävelten kuulokyky enää voimissanasa? Enpäs omaani osaa sanoa kun kuuntelein soitantoa tuota mutta sen osaan virkata että selkäpiissä se meni ja korviinkin välleen kävi.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K



2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Täsä on Vaskikellon vanhin kello. Afrikkalainen ( kertovi hän miulle sen mantereen maankin nimen mutta enhän mie sitä mitenkään enää muista... ) 1400-luvun kello. Vanha siis ja raudasta tehty.
Peilistä allansa näkee ( kun oikiasta kulmasta sitä tihrustavi ) kellon sisäpuolelle.


2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Toiseksi viimeistä ( esittelemääni ) kelloa viedään...
   Tämä on, kuten kellon kuvastakin jo arvaatte ARmaat Lukijani miun, Mammuutin luusta tehty kello. Elikkäs toisin sanoen Venäjältä kotoisin.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Tästä omistaja tämä kertoi että hän oli joskus saanut Venäjän matkallaan neuvon joltahin asiantuntijalta et kun Mammuutinluusta valmistetuksi väitetystä asiasta löytävi tällaiset tietyt viirut sisältänsä ( eivät vaine näy hyvin kuvasta tästä piskuisesta - omastani valokuvastani kyl näkyvät hyvin... ) niin voi olla varma et on ehdasta tavarasta kyse eikäs mistään feikistä.


2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Ja viimeinen...
   Tämä on itse omistajan valaama kello. Hänellä on kellovalimo siin samassa pihapiirissä ja hän valaa näitä kellojansa myös tilattuna.

   Ja kuin mie viimosesta puhuinkin niin muutama viel lisää:
  Poies olin jo lähdössä pihapiiristä tästä, tielleni joutumassa, matkaani menemässä, kun tämä ystävämmällinen omistaja viel tavoitti miut ja kertoili näistä ulkona olevista kelloista hivenen lisää...

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Tässä kellossa ovat ikuistettuina hänen kolme lastaan taiteilija Jani Kokon toimesta vuonna 2003.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   Näissä kelloissa ( ne kellot jotka kuvasin ensimmäisinä tänne pihalle tultuani ) on niin ikään Jani Kokon taiteilemana erilaisia kellokukkasia.
Näihin kellojen kukkasiin hän otti aikoinaan mallia pihapiirissä silloin kasvaneen kellokukkaisten kukkien penkin kellokkaista.
   Yksi oli niissä kellokukissa sellainen jolla oli vaine latinalainen nimi olemassa. Jani piirteli tätä kukkasta täsä paikalla kellon tämän kylkeen ja huomasi siin samalla kuin näiden takaa pilkistävi tuollainen vanha ( tiibettiläinen ), iso tapulikello jolla saman moinen malli kellossaan on kun tällä suomalaista nimeä omaamattomalla kukallakin? Tästä tuumastaan toiseen ryhtyen ( kukkaset nämä piirettyään ) hän sitten hakikin tälle nimenomaiselle kellokukalleen jostakin kukkien nimitiedostosta suomalaiseksi nimeksi Tapulikello tuon tapulin kellon mukaisesti.

2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K


   Pyhäsalmea ohittaessain mieleni syövereistä puikahtivat esille kaikenlaiset muistot siltä huudilta.
   Se kerta kun joku kesän loppu lähdin silloisen mieheni ja hänen kahden veljensä kera kohti pohjoista lakkoja ( hillaa ) metsästämään. Täällä Pyhäsalmella käväistiin helteisen lämpimänä ehtoon tunteroisina, viel kesäisen valoisassa yössä, jollakin isolla, tooooosi matalalla uimarannalla uimassa. Oli sen verta lämmintä niin ilmatilassa kuin vedessäkin että tuntui kuin se normaalisti ilmaa viileämpi vesi, ei olleskana viilentänyt nihkeää olotilaamme.
Muistan ain tätä Pyhäsalmea kohti ajaessani, tahi sieltä poies päin ajaessani, kuin sitä aikoinaan uutterammain Lavantautia hoitaessa erään ehtoona paahdoin ( nuoruuden "hulluina ja hurjina" aikoina ) sen "tuhatta ja sataa" kohti Pyhäsalmen lavaa, jotta sinne tansseihin kerkeisin muutakin kuin ne viimeiset valssit valssaamaan. Vasiten kun silloinen aviomieheni oli jo mennyt omalla autollaan ejeltä käsin sinne ja meni viel tovi kunne itse sain lapsillemme lapsenlikan; pääsin tavallista myöhemmin liikenteeseen kohti määränpäätäni.

   Nyt "paahdoin" kotiain, Humisevaaharjua, Majaani Matalaa, kohden sen minkä ilkesin ja lait sekä asetukset sallivat, sillä mielellä ettäs kotia se ihmisen, vasiten reissaavan, mieli tekevi.  Hivenen tosin oli mielessäin että jos... vaikka... kuin.... kun olimma Ylivieskasta lähtien olleet yhteyksissä....
   Mietiskelin siin ajaessain, maantietä tuota pitkän pitkää mittaileissain, tätä ihanuutta ja olotilaa mikä oli koko reissuin ajan ollut kropassain: ei kipua, ei särkyä, seljässä eikä jalassakaan? Miten voi olla niin? Mitenkä se oli mahdollista? "Mistä päin tuulee jotta sellaisen olotilan sain koko reissuin ajaksi?"  Tokihan iloissain moisesta ihanuudesta ja kroppain hyvyydestä olin ja sen tosi ilolla vastaan otin. En valita enkä purnaa. Kummastelen vaine - vasiten kun nuinkin pitkiä matkoja päivin paahdoin: eikö kroppain itseensä ota?

   Se rajapyykki, se ulkomaailman ja oman maan mansikkaisen raja, joka mennessä tuli vastaan siellä Vieremän seutuvilla niin se samainen rajapyykki humahti lävitseni tuolla Pyhäsalmen seutuvilla. Viimeistään Kiuruvedellä totesin mielessäin: "Kotona olen.". Iisalmeen ( ilman aikoja ) ehdittyäni tulikin sitten lopullisesti arkinen aherrus sieluni syvyyksiin.
Mieleen tulla tupsahti 24/7 tyttärein jonka kodin ohitse Poika Poloisellain ajelin. Mieleen muistuivat kaik ne hänen asiansa joita pitää alkaa hoitelemaan mm. sen maanantaisen hänen luonaan käyntini jälkeen - puhumatikaan muita hänen juttujaan. Kotona vuottavat ne, sekä monet muutkin asiat hoitamistaan. Mm. sen multa-tilauksen tuonnin sopiminen ( minä päivänä ensi viikolla kipataan takatontilleni multaa muutaman kuution verran? ), kukkain hoitoa, kodin siivousta, pyykin pesua... listaa loputonta ja loppumatonta. Elikkäs toisin sanoin lomani loppui sitten siihen kohtaan - Iisalmessa palasin takaisin arkeeni puuduttavaan.
   Puuduttavaan arkeeni kuuluu automaattisesti tottakati kotia mennessä jääkaapin täyttäminen? Näinpä miekin sit kurvasin kunnon arkisen ahertajan tapaan marketin pihaan ja sieltä sisältänsä aamusmoothien ainekset mukaani etsiskelin. Ja sit takaisin baanalle - taasen.
   Jollen tätä arkeni alkamista silloin muutoin olisi tajunut niin viimeistään se "herätti" miut tähän todellisuuteen kun Joku Jokunen. kuin vielä kaikkien näiden ajatusteni "vakuudeksi", ajeli omalla menopelillään vastaani 5-tietä pitkin! Mahtavaa! Nyt ainakin se on "takutettu" päähäni että arjessa kiinni ollaan - mikään ei ole tänä vajaan viikon aikana entisestään muuttunut näillä huudeilla. Paikat ja ihmiset ainakin samat ovat ja täältä edelleen löytyvät. Jee...!
   5-tietä viimeiset kilot ja metrit ajellessain heräsin siihenkin todellisuuteen ( niin kuin tätäkään en muka olisi ennen tiennyt? ) et kuin on tämä 5-tie kauhian kapia ja runsain mitoin autolla ajettu tien pätkä täällä Suomemme maassa! Sen mitä ajelin tällä matkallani "kohti tuntemattomaa" ja mitä teitä pitkin sekä niillä liikennen määrillä mitä niissä kuljeskeli miun kera samaan aikaan niin häätyy kyllä sanoa että on se tämä 5-tien osuus väliltä Iideni-Siilinjärvi ( vasiten Iideni-Lapinlahti ) aikamoinen pullonkaulus. Siin ajetaan kuin oltais "sillit purkissa".  Eikö tosiaankaan tällaiselle valtaväylälle voi tehdä mitään... noin, niinkuin, "herrat Helsingin" - herätkäätte! 
 


   Kotiani, Humisevalleharjulle, kruisailin yhden tyttärein miun kautta vieden sinne muoskain mukeloille tulijaiseni: kullekkin korva reijälliset korut. Tosin yhdellä ei viel reikiä ole korvissansa mutta ne jäävät vuottamaan aikaa tulevaan ja reikien tekoa hänen osaltaan. Ne korut löysin eräästä Zepppeliinin liikkeestä ja ne olivat sellaiset bling-bling-nappikset joissa toisissa oli punaiset ja tosisessa siniset kivet! Vau! Enhän mie mitenkään voinut niitä ohittaa ja olla ostamati pikku likoille - kolmannelle sitten sellaiset punaiset perhoskorut. Sekin jotta ne olivat 50% alessa niin tämänkin Mummeron Matti sen kukkarossa kestää - kerrankin voin viedä heille jotahin tuliaisia reissultani.


2017.10.19.%20Raahe%2C%20kalajoki%2C%20K

   "Vihdoinkin kotona."
 
   Majassani Matalaisessa, Humisevanharjun kätköissä, napsautin "kyökkini" lämmä ja sitä vuottaissa purin kaik kapsäkkini miun. Mm. asettelin tämän ihku oihanaisen pöllö-ovimattoni tuonne etuporstuani oven eteen. Availin kaik matkallain ostamani kukkasten paketit auki jotta ne "henkkevä" saisivat. Laittelin pyykkiä pesuun, ja...
... kapusin löylyihin lämpimiin - antaamuksella. Kiva olla kotona.