...mutta siltikin pääuppi täynä juttuja monen moisia. Kuten vaikkas se ettäs...
   Jyrän alla käväisin taasen. Piiiit-kästä aikaa - vihdoinkin. Jo oli oikeestaan aikakin! On se sen verta nyttemmin vaikiaa sovitella nuo ajat yksiin hänen kuin miunkin kantilta. Ja kohta viel vaikiampaa kussa ensi viikko taittuvi esille.
Nyt jos et kerro Armas Lukijain tätä kellekkään toiselle, niin voisinpas kuiskata ettäs siinä on sellainen kaks´ lahkeinen joka ainakin näin käymäseltään, ulkopuoliselle ihmiselle, näyttäytyy ihan siedettävälle sellaiselle.
Meinaan ettäs jos olisi hivenenkään "sätkyjä" isselläin ( tahi tietty hänellä vastaavasti! ) niin siinäpä olisi miestä varmana mistä issellein ottaa. Luulisin - tiedä en. Mutta onni onnettomuudessa ( tässäkin tapauksessa ) on se että tiedän hänen jo parinsa löytäneen; auvoisessa satamassa jo ainaskin päälle parisenkymmentä vuotta oleskelleen, jotenka eipäs tuota viitsi mennä sinne väliin härkkimään. Ei tod..
Ja tiedä sitten mitä se olisi jos sit toin teolla alkaisi "kutkuttelemaan"? Millainen ihminen sieltä kuoren alta paljastuisi? Miten käyttäytyy, mitä haluaa - mitä se arkinen-minä hänellä sitten olisi? Olisiko se sellainen jota isse haluaisin, jota etsisin - jos nyt yleensäkään olisin etsintä kannalla täl´ haavaa!
Jotenka, annas nyt vaine olla asiakas-suhde sitten. Ja natiskelen vaine hänen ihanaisten kätöstensä taitavasta työskentelystä. Siitä kuin edes kerran kuussa saan... paikkani jotakuinkin kuntoon! Kroppa tietty ensi alkuun ( tai siis mie ihan fyysisesti ja ÄÄNEEN ) vikisee ja tuskastelee antaamuksella muttas voih sitä sen jälkeistä autuutta kun on saanut... paikkansa nää kolkastansa jokahisesta ( sieltä mutkasta, mäestä, niemestä ja notkostakin ) asiaankuuluvaan kuosiin. Ah, autuutta! Naaaa-tin antaamuksella. Huh!
   Tuossa aamusta kuuntelin kajareideni kautta ( kun miulla nyt sellaiset "hienoudet" käytössäin on ) kaiken laisia lauluja ja eräs niistä oli Kake Randelinin "Kielletyt tunteet". Kenkä kipaleen tuon tuntevi ja tietävi sanaset nuo niin hän varmahan tään ymmärtävi:
Muistan ajan mennehen jolloin se hyvinkin tärkiä kipale miulle oli. Se oli sitä jotahin 80-lukua. Silloin sen musaiikki, kuin sanaset nuo, sattuvaiset olivat juuri MIULLE. Ja hänelle. Silloin sitä ei voinnut kuunella tuntemati tuskaa sanojen noiden takana olevaista. Ei kuunella ilman ajatuksia, ilman kaipausta, tuskaa suunnatonta toisen tykö.
Tänään laulu tuo sai miut ns. pysähtymään ja oikein tutkailemaan itseäin. Mietin mitä, mitä onkaan muuttunut niiltä ajoilta tähän päivään?
Sanat, sekä sävelet samaten nuo, ovat painuneet täsä aikain saatossa muistojen joukkoon. Enää ne kertovat miulle jonkun TOISEN kaipauksesta jonkun toisen tykö. Niistä on tullut sanoja vaine sanojen toisten joukkoon. Ovat ns. sananhelinää vaine, eivät sen kummempia. Kuin minkä tahansa muukin rakkauslaulun sanat, jonka "toisella korvalla" kuuntelen töitteni ohessa täällä Majassain Mahtavaisessa työskennellessäin.
Näin se vaine aika on tehnyt tässäkin tapauksessa, tehtävänsä. "Aika kuultaa muistot." Tosin nyt vaine häivyttäin...
   Toisaaltaan...
   Mietin mikä sai aikoinaan puolisoin kosimaan miuta? Mitkä hällä oli silloin "vaikuttimet", mitä hän tahtoi? Miksi hän kosi?
Mitä hän tunsi miuta kohtaan, juuri silloin? Asioita nämä ovat sellaisia joita olisi meidän pitänyt jutella silloin kun hän vielä eli muttas minkäs teet kun ne mielen päälle vaine kipuavat silloin-tällöin.
Itse tiedän oman "kantani", tiedän miksi suostuin kosintaansa tuohon. Ja nytten sitten harmittelen näin jälkikätehen että emme saaneet enempi yhteistä aikaa, enempi aikaa kulkea tietä tasoittunutta samaan suuntaan. Tiedä vaikka meistä oisi kuin jo esim. täsä vaiheessa tullut "kuin paita ja peppu"? Tiedä vaikka...
18vuotta sitten... tähän aikaan, oli meidän ensi tapaamiset. Siitäkö tään nyt sitten johtuu; alitajuntaisesta jutskasta palata ajassa taaksepäin, miettiä menneitä aikoja "kultaisia"?: Vuodet voivat lähtiä ihmisestä mutta muistot eivät vaikka vuodet nuo kuin kulkisivatkin etipäin? Kuten puolisoin sen puki sanoiksi: "Ei vuosia juhlita siksi että ikää tulee lisää - vaan siksi että vuodet vähenevät."
   No, jaa, nyt taisi mennä tää ajattelu liian monimaiseksi, haaroittua, levähtää levälleen....? Tajuatteks te tuota ajatustain olleskana...? Parasta ehken lopettaa nyt ja tähän - ennen kuin edes aloitankaan.