...olen. NYT tulee iloisia juttuja! Hei - ILOISIA asioita. Nyt kirjaan kaikkea sellaista mistä olen onnessain. "Yrittänyttä kun ei laiteta." niin yritämmä saada peräti täyden kymmenen verta näitä asioita laitella. Katotaan kuin Mummeron käy: onnaako vahi eikö onnaa? Mut pidäppäs housuistas kiinni Armas Lukijain; nyt mennään!

   Ihan ensimmäiseksi tulee TÄLLÄ HETKELLÄ mielehen jotta olen sankken onnellinen, ettenkö sanoisi ettäs oikein onnessain lillun kun eilennä oli ne kemut. Wau, pitkästä aikaa sain KAIKKI muoskain miun saman katon alle! Voiko sitä äiti enempää elämäänsä toivoakaan? Saada kaikki muoskat samaan paikkaan, samaan aikaa, kasaan? Miusta ei voi.
Tietty jos ajattelee huushollia josa on ollut "vain" pari muoskaa olemasa, niin sehän onnaa aikas helposti ja useinkin sittenkin kun he Maailmalle Avaralle ovat pyrähtäneet - ainakin miusta. Mutta kun niitä onkin hiven useampi, kuten miulla ( ja kohta saa sanoa et sitten "saati kun viel on muoskain mukeloitahii", ja heidätkin kun tekee mieli välleen saada siihen samaan kasaan... ) niin se ei olekkaan sit niin "yks´ oikonen" jutska, se.
Joten olempas vaine onnessain lilluva täl haavaa tästä jutskasta. Nähdä kuin ovat muoskain taasen aikuistuneet sitten viime näkemän. Kuulla kuinka he pärjäävät Maailmalla, ja mitä heille kuuluu? Misä menhään heidän elämässään; olenko onnannut kasvatuksessain, ovatko he edes jotahin siementä synnyin kodistaan mukaansa saaneet? Meneekö heillä huonosti vahi ihan hyvin?
   Toinen mikä tällä hetkellä onneain tätä viel lisää kuoruttaa on se kun EILENNÄ tämä 24/7 tyttäreinkin ( TIETENKIN ) mukana remmissämme oli ja kun näin kuin hän nautti mm. siitä teatteriesityksestä jota oltiin koko joukollamme ( sukumme kera ) katsomassa! Voi sitä silmäin loistetta ja paloa! Ei siitä voi äiti tällainen olla muuta kuin onnessaan. Välleen hivenen pelotti mutta olipa tään äitin kädet ja koko äitikin siin viereisellä penkillä johka tarrautua niinä pelon hetkinä kiinni: turva oli lähellä ja niin vaine koko esitys tuo tuli katsottua.
Ja kaiken kruunasi kun toinen pääesintyjä tuli ja halasi häntä esityksen loputtua. Ja kun hän pääsi viellä valokuvaankin tämän kera! Wau!
Lisää oli onnea luvassa: tytär tämä "pääsi" pikku-veljiensä kera samaan kaffeepöytään väliajalla sekä sitten viellä kävellen teatterilta kotiini . Mikä ilo, onni, ja autuus, loistikaan tyttären tään kasvoilta silloin. Halata oikein piti yhtä veljeään kesken "koti"matkan kun onni pursusi sisuksistaan ulos! Muutamia juoksuaskeliakin ottaa välleen...
Wau ja wou, sitä ihanuutta! Oli ollut onnesta ynmyrkäisenä nainen tuo kun kotiaan palasi päivän tuon päätteeksi.
Voiko siis äitiliini tällaisen jälkeen vihoissaan tahi suruissaan olla? Ei voi. Elikkäs onnellinen, sankken onnellinen olen tästäkin asiasta. Yssi elämää rikastuttava ( niin miun kuin tyttärein tään ja kaikkien muihinkin muoskain miun ) asia lisää. Yssi uusi, mieleen painuva, ihanan asia elämämme reppuun isse kullehii.
   Kolmas asia josta olo on onnellinen ( ja hieman haikiakin, myönnän sen ) on se kun pääsin täsä aikoinaan ( muutama tovi sitten ) Ystävän RAKKAAN kera reissade.
Siitä jäi muistoja ihania, rakkaita, mitä muistella. Se vaine ettäs tietty toivoisi niitä sellaisia hetkiä lisääkin saavansa mutta "ei makiaa mahan täydeltä" - vai mitä...? Joten ollappa sitten vaine Mummero nyt hyvillään että tuonkin verran hyvää elämäin reppuun sain. Piste. Ihanaa oli.
   Neljäs onkin sit meitittävä jo? Se on... se on... Osaan ommella! Jep. se on sit neljäs jutska.
Osaan ommella aikas paljon ihan perusjuttuja kaiken laisia. Ja hiven kait kinkkisempiäkin toisten mielestä sillä siltä ainakin välleen tuntuu kun ihmettelevät että osaan tuollaistakin... Ja pyytävät tekemään jotakin kun eivät itse kuuleman osaa.
Ja olen ihan omiksi ( kuin toistenkin ) tarpeiksein mielestäin onnannut hyvin ompelemaan niin hamosia, housuja, takkeja, mekkoja, hattuja, laukkuja, verhoja, tyynyjä, yms.. En varmaan edes muista mitä kaikkea sitä on elämäin aikana tullut ommeltuakaan.
   Ja kun näin näistä asiaoista juttelemaan aloin niin olempas onnellinen siitä että osaan ( kait ) piirtääkkin jotahin. Ns. nimimerkillä: Koko elämäin enempi tahi vähempi piirellyt ihminen.
Ensi alkuun paperille ( koko pienistä noin 1x 1,5m kuviin ) mitä vain ja sit ne kuvat omaan talteen kaappiin.
Sitten piirtelin saman kokoisia ystävillein kun pyysivät niitä.
Sitten "vapaa" piirtäminen unhohon jäikin ollen amiskassa "vain" ammattipiirtämistä eri aineiden osasina.
Tuli muoskat, tuli perhe... ei kynää kädessä. Tuli aika jälkeen perheen ja kynät löytyivät taasen elämäin. Tulivat kaiken maailman seinäkuvat, kortit, tatskat, yms.. Se vain ettäs en enää ns. huviksein piirtele; asialla, piirustuksellain, pitää olla nyttemmin jokin tarkoitus. Jokin mihkä se "menee". Silloin kynät ja piirtäminen on mielekästä.
   Monesko jo? Kuudes? Joo, kuudes: olen onnellinen ettäs osaan LEIPOA! Jee, ja joo. Sitä osaan ihan omiksi tarpeiksein, ihan kivasti, ettenkö sanoisi.
Sitä varmaan erittyy jotahin onnen entrofiiniä kun pääsen leipomaan ja etenkin kun onnaan josahin leipomuksessain? Kuten täsä eilisienkin kemujeni täytekakussain tapahtu kun sen valmihiksi sain koristelua vaille: hypin kattoin tään alla onnessain ja hihkaisin peräti riemussain kun sen verta tytyväinen olin tuotokseeni! Wau!
Saati sitten tuolla Töissäni kun olen ollut ja olen tehnyt siellä asiakkaille tarjottavia... tai kun joku on tilanut jotahin itselleen... tai joku ryhmä oli tulossa paikalle ja tiesin mitä ovat tilaneet ja ketä ovat ja kun sit leivoin heille niitä tarjottavia tilauksiaan: voi sitä onnen tunnetta kun pystyin juurikin heitä ajatellen tehdä juurikin heidän haluaviaan leivonnaisia! Se onneva on, täytyvi miun sanoa. Ei siihen muuta voi enää todeta. ( Jos ei sitten oteta lukuun niitä kertoja kun jokin epäonnistui jostain kumman syystä... kuten ne yhdet Tuulihatut joista sitten Tuulenpesiä tein. Plääh! )
   Nyt alkaa kinkkinen neljännes: mitäs sitten? Jos nyt jätetään poies kaik sellainen kuin omat muoskat, läheiset, suku, terveys, tms., niin mitäs silloin voin kertoa? Mistäpä olen viel onnessain? Tjaa...
   Nyt kekasin! Olen onnellinen kun Matti Kukkarossain antavi viel-kin hivenen periksi ettäs voin ajatella tekeväin joitahin pieniä reissuja tääl Suomemme maan sisäpuolella!
Ulkopuolelle ei mieleni miun tee - jos Lofootteja ei lukuun sit oteta... Muttas joo, siis matkoja ja täällä. Kyllä, kiitos, miulle. Ja etenkin tuonne merelle päin. Jep. Nytkin täsä mietiskelen ettäs ennen kuin alkavat taasen jouluiset Työt ( sillä oltiin täsä sen verta juttusilla ja suuntaa antavaa juttua heiteltiin puolin ja toisin jotta se on sitten taasen varmahan niin-ja-niin-mones jouluntienoo kun Töissä olen. ) niin sitä ennen voisin yrittää jotahin pientä viellä...
Saa tiedä onnaako ja kerkiinkö kun tuntuisi että olisi tuota tekemistä kyl tääl koissakin...?
   Koista puheen ollen: kahdeksas on sitten se et olen onnellinen kun miulla on ( ainakin vielä ) KATTO PÄÄNI PÄÄLLÄ! Ja omistus selleinen vieläpä - joskao sitten en onnessain ole kun en ole viel saanut tätä myytyä... Ei vielkään kauppa äl levelillä liiku, ei.
Muttas on se vain onni onnettomuudessa et voin, pystyn, ja saan, omistaa näin hyvän kodin. Ja että se on juurikin tää Humisevaharju! Voikoo ihminen tään parempaa kotia omistaakaan? ei ole mitään ilmastointi, huone ja ilmatila onkkelmia. Ei ole hometta joka nurkissa vaanisi tahi katonrajasta kuikkaisi. Ilmat ovat ja kiertävät hyvin suuntaan sekä toiseen. Tosin hivenen liian kuumaa tääl kyl on kun on nuo lämmitysputket tuolla lattiassa sen verta kehenosti asennetut koko tähän rivariin... mutta pitää nenga olla tytyväinen että "ei lämmin luita riko"!
   Kohta perillä! Yhdeksäs? Yhdeksäs on se kun... se kun... Otetaanko lukuun senkin verta arkinen asia kuin ettäs olen saanut tänne muuttoin jälkeisen alkuhankaluuden jälkehen kukkain kasvamaan? On vihreyttä, vehreyttä, ynpärilläin. On kukkasia, kasveja, jotka huone ja tilaa olemasa olollansa putsi putsistavat! Eikös sekin ole ihan hyvä asia? Ja kunnioitettavakin asia siin mielessä että osaa, ja saa, kasvatettua kukkasia. Sekään kun ei kait ihan jokahiselta hepulta onnaa....?
Tuntuiskin aikas "alastomalta" jos ei olisi tuota kukkain vihreyttä ynpärilläin täällä. Tuntui oudolta kun ei "rönsyilisi" "lonkeroa" siellä ja toista täällä. Ei olisi peittona akkunain seinää vihiriää elikkäs ei olisikaan viherseiniä akkunoideni edessä peittämäsä näköä ulos päin sisältä ja vastaavasti tietenkin sit ulkoa sisällekkin päin? aikas outoa sanoisin mie kun olen tään "pienen ikäin" kuitenkin enempi tahi vähempi niihin kera "pelanut".
    Pisteeksi I:n päälle sitten JO kymmenes? Ja se on sitten se kun... Antakaatte anteeksi. Vaikkas sanoin ettei terveyttä niin sanon kuitenkin että onnessain olen kun ELÄN vieläkin!
Sekään kun ei ole kuitenkaan yks´ oikoinen jutska, se. On ihmisiä jotka ovat jo täsä iässä ( tahi joskain näillä huudeilla kuitenkin - kuten esim. puolisoin miun ) delaneet! Joten olempas vaine sankken onnesain jotta viel olen ja henkkitän. Viel on tällä Telluksella tilaa miullehin. Viel on elämälläin tällä jokin tarkoitus jonka Ukko-Ylimmäinen katsoo sen verta tärkeäksi kuiteskin ettäs päiviäin näitä jatkanut on - ainakin tähän hetkeen asti viel.
Olen saanut, ja saan, nähdä kuin muoskain miun varttuivat, varttuvat ja elävät. Kuin muoskain mukelot syntyvät ja kasvavat.
Saan kokea kaiken ihmiselämän säryt, kolotukset. Kaikki ne elämän rutistukset joita jotkut voisivat riemun rutistukseksi ymmärtämättömyyttään sanoa kun ne vaine ensimmäisiä sydänkohtauksia oikeasti ovatkin...
Saan kokea elämän eteen tuomat ja antamat rakkaudet, kaipuut, onnet, ilot, ja surutkin... erinäisissä suhteissain. Saan elää mm. tään nyt olevaisen suhteen Ystäväin kera. Saan riutua, räytyä, rakastaa, rakastella, rutistaa, ruikuttaa, riuhtoa, rauhoittua, ja myös monta muuta määrettä viel lisäksi mitä nyt ihmisten välisissä parisuhteissa sit onkaan.
Saan esim. nytten, täsä-nyt-ja-näin, vaikkas olla öllötellä kun kemut eiliset ovat jo onnellisesti takana. Sain yön aikana selvitellä kaiken sen tiskivuoren mitä kemuistamme syntyi. Sain ottaa aamusella ja putsi-putsistaa KOKO huushollini matoat, lattiat, yms. kun... kaikesta siitä ihmismäärästä aikas moiset "hiekkakasaset" oli kantautunut Majaani Mahtavaiseen johahisen "osaan ottavaisen" tassuin mukana! Sit sain pestä kaikki ne pöytäliinat, järkkäilä huushollini tää "päiväjärjestykseen" jälkeen kemujen. Sain kiikuttaa palaset kakkusista "jälkeen jääneistä" eri naapurillein maistaa... Sain lämmähyttää saunain ihanaisen ja löylyihin ylimmäisiin sekä lämpimiin kavuta! Wau, se jos mikä lillunta, onneva onkaan! Sain silitellä pyykkini kuivumisen ja kuivattamisen jälkehen, sekä sitten viel näin töllöä tuota toitottavaista, Näköradiota kuvallista, katsellessain saan nakutella kaiken tään onneni listan!
   Sankken tytyväinen olen olooni ja tilaani täl haavaa :)