Tavallaan olen tiennyt AI-NA, ettäs kospo lähden ja mihkä suuntaan. Nyt en. Nyt uumoilin vaine, ettäs olisi ehken lähtö lähellä. Voi kun tietäisittekin Armaat Lukijain miun mitenkä "soutaa, huopaa" oli tää tään kertainen lähtöin miun.
Jätin ns. ihan viime tippaan päätöksein tään - et lähden matkaan.
Eilennä ehtoolla ei viellä mitään tietoa, ei ni mitään. Toivossa suuressa vaine oli et jospa tuota jo tänä aamuna - viimeistään huomenissa.... Eilennä ehtoolla sit kokosin nää tällaiset kasat "kaiken varuilta" et "jos tuota lähtisin":

20210908_083952.jpg

"Sulassa sovussa kaikki tarpeellinen". Niin punkkipihdit kuin myöskin allergiatabut, kynsisakset, ettäs alapään tabutkin...
Toisaalla sit kalenteri, luettavaa ( lauttaa vuottaissa - ei tääl muutoin kerkiä lukea, ei edes iltaisin! ) kuin myöskin tietenkin tietsikka ( tää jolla nyt nakuttelen ja joka on tuossa kuvain oikialla reunalla ) ettäs KAMERAkin!

20210908_084030.jpg

Siellä sitä oli nyssäkää siellä ja täällä valmiina - kuhan vain päätöstä tulisi, kuhan vaine päätöksen osaisin tehdä!
   No, annahhan olla kussa aamu tään mennyt valkeni ja Aika Rauta nakutteli iellehen. Vuotin yhdeksään ja silloin pirautin tään tään reissuin yökortteeriin et olisiko tilaa yhdelle Mummerolle tällaiselle ja mihkä hintaan saisin sen?
Hinta oli kova, sankkevan kova. Juteltiin siin tovinen ja saatiinhan se sopu hintaankin; nyt on kohtuullinen ja voinen olla himpun pitempään rteissun päällä täten. Jee!
Sittenpä siis äkkiä tiskikoneen pyöritys ( n. tunteroinen siihen menee/meni ) sekä sillä aikaa PAKKAILU kaikkinensa kasaan. Ei siin kau´aa kaavoja käänelty kun kaik kasassa oli ja jopa Hepo Hopian kyytiin kannettu sekä laitettu! Hyvä mie, taasen!
   Matkaan starttade tasan 10.26. ja muuten perille, näille huudeille tulin sit 17.20. Kaikkinaiset "maihinnousut", syönti ja  ystävän tykönä pistäytyminen välissä.


20210908_135402.jpg

   "Puolimatkankrouvi." ja sen "Alien."...


20210908_142737.jpg

   Niin matkalla tänne päin ajaessa kuin myöskin täällä perillä jo Luovon tään lävitse ajaessain mieleeni tuli viime kertainen reissuin tänne ja se ihanuus mitä se oli.
Mikä ihana sää ja tila silloin olikaan. Helteet, lämmä, eikää seurassakaan mitään moitittavaa ollut....
   Siis se mitä silloin koin, sen mitä silloin sain kokea ja se mitä siitä jäi mieleeni niin ajatuksin kuin tunteinkin, niin se on sellaista pääomaa jota ei ihan mistä vain saa. Sitä ei voi mielestä kukaan poies ottaa. Se on pääomaa joka kantaa pitkään. Ja pysyy tunteissa pitkään.
Tuolla ehtoolla nyt rantamilla kuljeskellessain mietin, että se oli sellainen reissu et jos pitäisi jotain toivoa ns. viimeisenä toiveenaan jos joskus olisi tiedossa et delaa, niin sellaisen haluaisin varmaan silloin kokea. Se on sellainen kaikkinaisen kattava ihanuus. Sitä imi kuin sieni sadetta kuivalla kelillä - lurps vaine ja aivan täyteen sielun kyllyydestä. Se "Karkkikauppa" henkisesti.


20210908_154754.jpg

   Kun kävin maissa tuolla matkallain niin "eksyin" yhteen kenkäkauppaan kun sellaisen sieltä kauppakeskuksesta hokasin. Ei miulla mitään asiaa sinne ollunna, ei. Ei sen kummemmin. Ajattelin vain et jos sattuis onnaamaan et löytyskin vahingossa yhdet, tietyn malliset, buutsit.... Älkäätte kysykö mimmottiis? Tiedän vain sit kun NE tulevat vastaan. Sellaiset jotka sanovat: "Täsä olemmo, me ollahan siun - ota poies."
No, ei asia mitään joten kiertelin ja kaartelin siellä. Katselin...
"Vau!" "Ei voi olla totta." "En mie kenkiä tarvitse." "EN tarvitse!" "Muttas onpahan vaine nätit kengät." "Älä kävele onnesi ohi...." "Jos en nyt näitä osta niin - kadun myöhemmin?" "Voinko jättää ostamati - kun en tarvitse?" "Entä jos en otakkaan - kadunko myöhemmin?" "Mitä teen?" "Ostanko vahi en?" "Ostan." "En." "Ostan." "No, en...." "Ostanpa."
Ja niinhän mie ostin. Ihan ihkun ihanat kengät. MIUN kengät. Kauniit.
"Asennetta.com.!" Nyt on Mumnmerolla tällä asennetta askelluksissa, asennetta asusteissaan, asennetta - yleensäkin. WAU!

   Tuolla huudeilla tuumailin kun seurasin kanssa kulkijoita, ihmisiä...
   Lapset.
   Lapset, ja nyt puhun lapsista jotka ovat noin alle 13vuotiaita, noin kuusi-12vuotiaita, voivat onneksemme vielä nyky yhteiskunnassamme ( Suomemme maassa ) kulkea vapaasti ja ilman vanhempiaankin, ilman jotakuta itseään vanhempaa ihmistä, yleisilläpaikoilla, kaduilla, teillä, kylillä, pikkukaupungeissa, ja jopa isommissakin kaupungeissa. Noin yleensä ja yleisesti ottain pääsääntöisesti. Ilman et tarvii pelätä esim. kidnappauksista, pahoinpiltelyistä, tms. - yleensä. Poikkauksia tietenkin ( jo ) alkaa olemaan kun otetaan huomioon esim. koulu/koulumatkakiusaamiset, tms.. Muttas pääsääntöisesti siis ei peloa esim. aikuisista ja heidän tekemistä pahoista jutuista.
Mikä onni se onkaan, se et näin vapaasti voivat kulkea vielläkin. Voimme luottaa toisiimme, aikuisina, et lapsemme voi ja saa vapaasti kulkea paikasta toiseen ilman pelkoja isompia. Mikä vapaus kun ei tarvita esim. Amerikan malliin virallisia koulubusseja, yksityiskyydityksiä, tms..
   Vastaavasti se mitenkä itse luotan nyt jo nuihin omiin muksuin mukeloihin vaikkas hekin viel suhteessa nuoria ja pieniä ovat. Tosin olenhan pakissut kuin pelkään esim. haidän kulkemisiaan yksin kylillä ja nuilla teillä niiden vaarallisuuksien takia; autot/autoilija ja niiden kovat vauhdit.
Jos ajattelen aikaa kun itselläin oli lapsia, niin juuri ja juuri uskalsin silloin heitä yksin päästää kulkemaan. Pakko oli opetella päästämään; en voinut monen kera aina mukaan ja perään lähteä kulkemaan. En viemään, en hakemaan. Yksin heidän piti kulkea. Onneksi kuitenkin oltiin tosi pienellä kotikylällä silloin - nyt ovat nää mukelot isommalla kylällä kulkemassa.
Ja jos sit vertahan aikaan itsein lapsuus. Silloin eleltiin viel pienemmällä kylällä, muttas emme me saaneet lähteä esim. yökylään alakoulussa, tahi yläkoulussa ollessamme. Ei sellaisesta puhuttukaan. Eikä saanut koulupäivän päätteeksi jäädä kirkonkylälle aikaa viettämään, ei. Heti piti kotia tulla ekalla linjurilla. Ei silloin norkoiltu kylillä, kirkonkylillä. Tietysti oltiin sivukylän kasvatteja - kirkonkyläläiset lapset ja nuoret varmaan kasvoivat jo silloin vapaammin mitä me.
Mummomme luona saatiin kirkolla käydä yökylässä kun siitä sovittiin etukäteen -tietenkin.
Mummon luokse saavat nyt mukelotkin tulla ja mennä jos halajavat. Yksin. Sillä lähteissäin heitin heille et siellä on asunto tyhjillään jos vaine halajatte "hyväksi käyttää". Osaatte kyllä mennä, olla ja lähtiä. Luotto on. Ja onhan nuo ennenkin jo olleet siel asunnollain yksin. Ilman minuakin. Ei muuta kuin koulusta asunnollein ja sit yön jälkeen aamusta sieltä kouluun. Jos haluavat. Saa nähdä kuin käy; käyttävätkö tilausuutta tuota/tätä hyväkseen?
   Ajat ovat siis muuttuneet toisaalta, toisissa asioissa siitä mitä se oli nuoruudessain muttas toisaaltaan sit pysyneet onneksemme viellä samanakin; vapaus liikkua on olemasa yhä; vauvasta vaariin.


2021.9.8.%20Luovolle%20%281%29.jpg

   "Koti, koti, koti, koti....." jokahisella Tuuli ja Myllyn lavan pyörähdyksen aiheuttamalla äänellä kuului lauttaa rantaan vuottaissa; "koti, koti, koti...."


2021.9.8.%20Luovolle%20%282%29.jpg

   Lauttarannasta pohjoisille perukoille päin...


2021.9.8.%20Luovolle%20%285%29.jpg

   "Kotipuu." - ja kaik kotona. Miekin.


2021.9.8.%20Luovolle%20%287%29.jpg

   Tyrskyt lautan vieruiset.

2021.9.8.%20Luovolle%20%289%29.jpg


2021.9.8.%20Luovolle%20%286%29%20%E2%80%


2021.9.8.%20Luovolle%20%288%29%20%E2%80%



2021.9.8.%20Luovolle%20%2810%29.jpg

   Pe-ril-lä ja katsomaan merta.
   Ylläri-pylläri kun olivat keväisten Rönäin jäljiltä korjailleet aallonmurtajaa näin "tasaiseksi"!
Enää ei ollut rotkoja välissä tään kulkutien kuten ennen. Enää ei ollut päässänsä rönsäin viemiä ja vierittämiä isompia kisisiä vaan kaik olivat siististi paikallansa ja aikas tasaisesti vieläpä. Siten ettäs nyt kun tosa iltamassa kävimmä sit uudemman kerran tuolla sekä askelsin ihan päähänsä asti, niin häätyy sanoa et olipas nyt helppoa! Kuin tanssia koko tuo matka ja askellukset nuo. "Ei huolta huomisesta" kun tuonne nyt menee.
Tulee mieleen et olisikohan nyt liiankin helppoa jo? Tuonnehhan ihan päähänsä pääsee nyt ihan kaikki ketkä sinne halajavat?! Enää ei tarvii "ujostella" ja arkailla. Ei kun vain menee ja sillä siisti. Kyl sinne pääsee ja helpostikin! Eikää kuten ennen; kierellen, kaarellen, ettien kulkureittiään - jos uskallat harviójen astinkivien kautta ja päälite, mennä....?


20210908_175934.jpg

   "MERI ja - mie!"

   Matka meni hyvin, perille pääsin. Aikaa ottain mukaani, aikaa antain ja ajallaan.
Kaikki on nyt hyvin. Nyt on hyvä olla. Täällä olen.