....laudat edessä ovien: laulaa Jukka Kuoppamäki muttas itse mietiskelen nyt täsä näin jotta mitä pakiseisin kun paljon olisi asian tynkää muttas kaikkea kun ei voine kertoa, en halaja kertoa enkä osaakkaan kertoa.
   Pykälä tuli, oli ja meni. Kuolinpäivä kääntyi menneeseen aikaan. Taasen on edessä uusi vuosi ja uuden päivän vuotos. Muistan kuin aikoinaan mietin että koska se huuto-tuska loppuu, milloin se elämästäin katoaa, poies haihtuvi. Nyt tiedän; nytten. Enää ei sellaista vaikutusta ollunna - ei ainaskaan tänä vuonna. Päivä arkinen tuo eilinen oli. Täynänsä touhua, tekemistä ja 24/7-tyttären kera olemista sekä siksoin kera asioimista. Ei sen kummempaa - päivä arkinen monen muun päivän joukossa. Mitä nyt mielessä oli ja pysyi. Ajatuksissa kaiken laisissa seilasi mukana mennen, tullen ja ollen. En siltä kantilta viel erohon päässyt ole.
Vasiten kun tiedän ( olen aina tiennyt ) ettäs samaisena päivänä, päivä määreenä, eräs Ystäväin, Hyvä, Rakas, jonka olen tuntenut tyttöpäästäin lähtien, täyttää aina vuosiaan uusia. Hän kun on kaiken lisäksi samana vuonna syntynyt kuin mitä puolisoin oli! Elikkäs sen mitä tämä Ystäväin, Hyvä, Rakas, ain täyttävi niin samaisen verran täyttäisi nyt puolisoinkin jokahinen vuonna jos täsä maailmassamme viel stallade.
Ensi alkuun en voinut kuvitellakaan juhlistavani tään ystäväni synttäreitä mitenkään vaikkas onhan se, hyvänen aika sentäs, häntä kohtaan aivan väärin! Muttas kun mieli meni menojaan, "askarteli" aivan muissa sfääreissä kuin missään juhlinnassa!  Vaikka kyseessä onkin ollut ja on edelleenkin todella tärkeä henkilö miulle. Nyt vasta, tänä vuonna, oli ja on, eka kerta kun voin sanoa, ajatella, kuvitella, juhlistavani hänen synttäreitä ihan hyvillä mielin. Sillensä ettsä olen ilossa, riemussa ja todellakin onneva toitottamassa hänelle, puhtahin sydämin ja ajatuksin. Ei mitään surua tahi surkua mukana. Ei mitään vertaiskuvainnollista tahi vertausta siihen että mitä se olisi puolisoin nyt jsa olisi elossa, jne., vaan ihan todellakin kaik ajatuksein vaine täsä Ystävässäin, Hyvässä, Rakkahassa. Onneva hänelle ja vain ja ainoastaan hänelle!
   Taukoa Töistä. Puolisentoista viikkoa nytten. Kohta taasen pakertamaan viimeiset rutistukset tältä erää. Ja se rutistus onkin sitten tosiaankin taasen rutistus. Täitä armotta ja pitkää päivää. On nimittäin tulossa koko kylän tapahtuma johka sitten töitä tehrään olan takaa jotta kaik onnaisi. tavallaan siis voimia saapi kerätä täsä tauolla...
Tosin täytyy sanoa ettäs se on esim. miun tapauksessain sitä että teen töitä kotonain. En asetu aloillein en huili - mitä nyt mennä viikon poikkeuksellisesti pidin LOMAA, joka on miun elämässäin ihan "sensaatio"! Mie lonkkaa vetämässä? Muttas hyvähän tuo oli kerrankin tehdä niin; olla vaine. Ei huolien häivää.
Mitä nyt kuitenkin hivenen kartoitin Pienen Poutaheinän ( nimikin olisi jo valmiina? ) mahdollisuutta... josain päin tätä Tellustamme, Suomemme maata... Siitä ei kuitenkaan sen enempää - ainakaan nyt.
   Väkerrän ja värkkähän...
Joops nyt on sit kaik akkunat taasen syssyn tullen vosekittu. On kaik kukkaset niiltä akkunoilta, ja hivenen muualtakin, käytetty suihkusa sitten kevähän jälkeen...
On "nykäisty" Alla Omppu-Pomppu-puun olevainen koko perennapenkkinen. Nyt syssy saa tulla sinnekkin sillä nostimma sieltä juurikin tänä pänä kaik tsipulit poies, persiljat leikkelin ja kuivattelin ne juurikin äsken uunissa talvea varten kera ruohotsipulin varsien.
Poistelin kesäkukkasia porstuoilta poies ja muokkasin osaksi niistä ( muraatit ) ja uusista, ostamistain, kukkasista talviset kukkais-härpäkkeet tilallensa. Vosekin porstuat, ja pielukset puhtahiksi. A´ vot sie, nyt on taasen vähän aikaa kaik nekin kunnosa.
Enää puuttuvi vaine sisähuushollin nykäisy tääl Majassain Mahtavaisessa muttas se saapi vuotella sitä aikaa kunne Työt loppuvat totallisesti. Sitten on aikaa paneutua siihen. Jep. Sitten nykäisen tään huushollini miun ns. talviseen kuntoon. Kenties verhoin vaihdot syssyn ja talven pimeyttä vastaanottamaan... jotahin muutahin... mitä - tiedä vielä en. Kynttilöitä, sillä nehän kuuluvat pimeneviin syssy- ja talvi-iltoihin? Huushollini tään muljautusta "ylös-alaisin" elikkäs taasen järjestyksen vaihtoa pitkästä aikaa? Se voisi olla paikallansa; saisi halvan "muuton" tehtyä kun näin uutta ilmattä kattonsa alla luopi. Joops.
    Senkin viel tokaisen, ihan vain näin ohimennen, jotta näin täsä kuvasen Ystävästäin ( tahi itse asiassa muutamankin sillä otinhan hänestä kuvia itsekkin... ) ja häätyy sanoa ettäs on muuten komia "yksilö"! Jos en olisi tähän asti viel pihkaantunut häneen niin nyt kyl olisi "korkia aika" se tehdä! Wau, mikä UROS!
Voikoo ihminen olla komiampi? Voikoo olla... tahi sanompas näin... mitenkä voi olla nuin raamikas, miehinen, Mies? Mitenkä se toisilta onnaa ihan nuin vaine, tuo Miehisen olemuksen näyttäminen ja miehisenä Miehenä oleminen? Mitenkä jotkut ovat miehiä ja toiset sit taasen Miehiä? Jo pelkästään vaine olemalla.... Siis jymmärrättekö mitä tarkoitan?
On miehiä jotka ovat miehiä ja sitten on taasen miehiä jotka ovat koko olemukseltaan, ilmeiltään, eleiltään, teoiltaan ja ihan vain olemukseltaan Miehiä. Mitenkä se onnaa heiltä? Miten... onkoo se opeteltua, elämän koulimaa vahi vaine syntyjään sellaisa? Vahi onkoo vaine joitahin olemasa sellaisia miehiä jotka ovat luonnostaan Miehiä: heidän ei ole tarvinnut esim. opetella sitä, vaan se on ns. sisäsyntyistä: "He nyt vain ovat sellaisia!"