Aamusumpit keitetty ja kitusiin vedetty. Täten myöskin aamutoimet hamppien pesuineen ja muine kommervenkkeineen tehty - sheck.
   Arvatkaas KUKA kuikuilee jatkuvaan tuonne suuntaan rannan? MERI näkyy siellä - kyllä.
HIRVIÄ hinku tuonne rannalle ja meren äärelle nuinkin liki olevaiselle, vasiten näin nyt kun siinä olisi ns. OMAranta! Mutta laistettava on. Ei riitä aika; kohta mentävä on....
Muttas vuotahhan vaine kussa tää rupeama ohitsensa on.... Ja sitä paitsi pääsenhän kohta tuonne touhun äärelle ja se on rannalla! Nään meren siellä sitten.
   Kaikkinensa kuitenkin: Taivahanranta häämöttää oikein lupaavasti. Taitavi siitä sittenkin selkiä päivä tulla kuten Ilma ja Tieteilijät ovat povanneet päivälle tälle!
  
   On sitä ihminen, MIE siis, aika urbaani hemmo jo nykyään.
   Kuten eilennä ehtoolla totesin, niin se on sitten lapsuuden eka kerta kun kaasulla touhuan. Sumppeja keitellyt olemma kaasulla ja pannussa sitten.... viimeksi. Misähän liekkään, mut on siitä jo vuosia aikaa. Ulkohuussi tuttu-juttu on sukumme mökiltä kyllä. Samaten kuin kantovedet ja -puutkin. Puusaunakin tuttua-huttua on.
   Muttas siltikin tuntuu, ettäs aikas korvessa tätä ollahan koska netti toimii pätkittäin - nytkään en tiedä milloin tää tästä pätkäistyy poikki ja jääpi kirjoitukset "puolitiehen".
Jos ei olisi tuota akkua tuossa lattian nurkassa ja siitä virtaskaa en saisi kännykkääni ja tähän tietsikkaani, niin ihanhan mie ulkomaailman ulottomattomuuksissa olisimma. En tietäisi Maailman Avaran menoista mitään, enkää tuota yhteyksiäkään saisi kehenkään sit kun näistä virtansa loppuisivat. Esim. ei äitinikään eilennä ehtoolla olisi varmaan miulle pirautellut ja asioitaan jutellut ( hänen pyöreiden vuosien synttärien laatiminen on nyt "tapetilla" kovin - pitäisi olla jatkuvaan niitä hoitamassa ja järjestämässä; niillä kun on jo kiire! etkö sie flikka sitä tajua! Vain kaksi kuukautta aikaa enää. )
   Täällä on hiljaista, kovin on hiljaista. Tinttimus-Tintit visestävät, Joukkahaiset toitottavat ja töräyttelevät, Kuretkin saattavat josain kaukana kailotella kun oikein höristän korviain kuulevaisia.
   Pimiää, johan mie kerroin tään..... pimiää on. Sankkevan pimiää. Ja mie kun pelkään pimiää. Ihan oikeesti siis pelkään vaik kuin Rohkelikko yritämmä olla.
Öiseen aikaan ulkohuussilla käynti on urotyö tällaiselle Pimiän-Mörön pelkääjälle. Onneksi tiedän ettei täällä ole ( ei ainakaan pitäisi olla ) susia eikä karhujakaan ( kuten esim. sukumme mökillä on ), muttas onko sitten pienempiä petoeläimiä; ahmoja ja ilveksiä.....? Joten nuihin isompiin en ainakaan luulisi törmääväni öiseen pimiään aikaan kun stalladen tuon pihanmaan poikki - pissillä kun ON käytävä kertaalleen yönaikaan JO tässä IÄSSÄ ollen!
   Täällä on tuossa etukuistilla sellainen liiketunnisteinen valo joka toimii kait jollahin patterilla, tms.. Se on kiva juttu kun itse lähden asioilleni pihan perälle. Kyllä. Sitten kun asetun aloillein, painelen vaikkas nyt maate öiseen aikaan, enkää viel untenmailla ole, tai kun havahdun siitä horteestain hereille, tahi olen muuten vaine viel hereillä vaik´ iltaani istuin JA se valo syttyykin tuossa kuistilla! Wau! Ja HUI!
Siinä kulkaas Armaat Lukijain miun, käypi ja käyskentelee, siin vaiheessa, monen moista Ökkö-Mönkijäistä tuossa kuistillain tällä, ja/tahi sen liepeillä! On varmahan vaikka mimmottiis "tuhat jalkaista", "moni lonkeroista", "moneen suuntaan ulottuvaista" ja vasitenkin oikein rotevaa ja osavaa kaksi jalkaista Mieron-Kulkijaista!

   No, muttas, ei täsä mitä. Ei hätää ole. "Ei hätä ole tään näköinen."
   Onhan sitä, hyvänen aika sentäs, ennenkin selvitty ja vasiten asuttukin ihan jatkuvaan vastaavissa oloissa ja tiloissa, niin miksei sitten nytkin?! Ja kun olemma itsekkin vastaavissa olo ja suhteissa ollut sekä asustellut, niin miksen mie nytkin pärjäisi. Vaikka kuin yssin ollenkin! Ja hitsin vimpula - vasiten yssin ollen! Juman kekka jos mie en tällaisessa pärjää, niin johan on markkinat! Mie osaava, tekevä, taitava, jokahisen paikan Vastarannan Kiiski. Mie joka keinot keksin, mie joka menee vaik´ lävitse harmajan kiven. Mie joka....
Niin, joka ei saanut eilennä ehtoolla yhtä korkkaamatonta Kookosöljy-purkin kanttakaan itse auki! En sitten millään. Pitää nenga ottaha se nyt mukaan ja päivän mittaan pyytää jota-kuta ystävämmällistä sielua sitä miulle aukasemaan....