"Elämä vaati uhrinsa
kaikella on hintansa
se lyö sinuun merkkinsä
kohtaat kovan iskunsa
saat haavoja ja vammoja
ja vaikka ne arpeutuvat
ne jättävät jälkensä
osa niistä on ihossa ja pinnassa
osa syvällä ja sydämessä
näkymättöminä muistoina sielussa
ne tekevät sinut toiseksi ihmiseksi'
et ole sama nyt kuin silloin
kun aloitit työtäsi

Mutta on näkyviä muistoja
niistä ihosi on kuin elämän päiväkirja
niiden kautta voi elämää katsella
tuossa esimerkiksi on rokotuksen jälki
tuossa pokasahan terän jälki kun hakoja sahasin
tuohon löin vasaralla tosi lujaa
tässä tallasin ruosteista naulaa
tuohon löin vesurin terän
otsaan sain kerran jousipyssyn nuolen
tässä ovat jäljet hirvikolarista
isossa varpaassa ikuinen muisto potkupallo-ottelusta
toisessa jalassa jäljet laskettelurinteestä
kuinka monta kertaa lapsena
olivatkaan polvet verillä
tosi kipeiltä tuntui välillä
kun jalat olivat polkupyörän pinnojen välissä
tai kun juoksin päiväkaudet kumisaappaissa
ilman sukkia
ja jalkoihin tuli molempiin
kenkien varsista verinen ympyrä
joa taas juoksi kesän ilman kenkiä
olivat variksen varpaat tosi kipeitä
mutta kipeä oli ihokin kuumassa saunassa
kun aurinko oli polttanut sen päivällä
pian irtosi nahka isoina lämpäreinä
kaikista kolareista ei jäänyt jälkiä
esimerkiksi kun ajoin polkupyörällä
kilpaa ja kovaa vauhtia alamäkeä
ja sitten kaaduin ja paiskauduin
pyörän sarven päälle
åallean kohdalle
silloin pitkään aikaan ei henki kulje
yleisimpiä vahinkoja oli se
kun meni tikku ihon tai kynnen alle
mutta kuhmu ja mustelma otsassa
oli lähes jokapäiväistä
niitä ei kannata edes mainita
mutta ne paranivat hyvästi
kun äiti niihin puhalsi
ja se kohta oli entistä lujempi

Nyt puhaltaa vain
maailman mysksytuuli"


 

   Arkkipiispa Leon kirja "Mustelmat". Sain sen äidiltäin lahjana. Kirja on ihana. Se koukuttaa ja vie mukanaan. Yhdellä rupeamalla se täytyi, piti, saada loppuun asti lukia! Ehtoo osanen siinä vain meni. Seurassa ihanan kirjasen.

    Vaikkakin olen eri sukupolvea kuin hän niin silti löydän tekstistänsä tästä paljon omaa lapsuuttani. Muistoja ajoilta kauan sitten. Samat suksien korjaus-metoodit, samat laukku-ryssät ja samat juurakoiden väännöt. Miulla joka synnyin vasta -66.

 

Kumpulassa%3B%20mie%2C%20Nea%20ja%20tyt%

( Pihapiiri jossa  lapsena... kitkettiin rehukaalia ja kasvimaata, ...jossa lämitettiin sauna "tulikuumaksi" heinätöiden jälkeen, ...jossa portailla vanhemmat jututtivat pitsiliinoja kauppaavia romaaneja, ...jossa vasikat "leikkasivat" pienessä siirrettävässä lauta-aitauksessa pihanurmikkomme... )

2014.7.7.%20Kumpulassa%20%2811%29.jpg

( Pitkät sarat joista joka vuosi kerättiin kivet pois. Joiden heinät seivästettiin ja aikanaan poljettiin heinäletoon. Joiden vilja korjattiin ja puitiin traktorilla pyöritettävällä puimakoneella... pellot joiden ojanpientareelta kerättiin kesän maukkaimmat mesikat... )

 

Miten hyvin Leo on löytänyt sanat kuvaamaan nuita muistoja. Miten hyvin hän muistaa kaiken. Miten kyvin kaikki on kerrottu ja kuvattu. Kertakaikkiaan ihanaa!

Itse en olisi kaikkea lapsuudestani milläskää muistanut tosta vaine mutta näin toisen kertomana kaikki se mitä elämääni ( perheeni elämään ) kuului silloin lapsuusvuosinani, tuli het sillään mieleeni. Näinhän se meni: näinhän elämä kulki siihen aikaan.

 

   Kiitos Leo!