Kun mie silmäni suuret tänä aamuna auki sain niin leipä palan ja toisenkin mie haukkasi kera kahvikupposen jos kahdenkin.

   Aloitin eilen leipomani kakkupohjan työstämisen. Laittelin kakkuvu´uan valmiiksi kakun kokoamista varten. Leikkasin kakkupohjan kolmeen osaan sekä tein sen täytemassan. Täyttelin kakun, tein päällysen ja laitoin koko komeuden jääkaappiin hyytymään, tekeytymään.

   Sitten ei kun kreippaillen. Omaksi hyödykseni, minun tarpeikseni - vain minulle. Heitin kimpsut ylleni ja aloin laitella käpälää toisensa eteen. Neljännen kilometrin kohdalla tuntui että mikäpä tässä - lupsutellessa. Ja aikaakin kun Luoja on suonut ihan omiksi tarpeiksi niin eiköhän tästä vielä etiäpäin jouva. Näin matkani jatkui, metrit ja kilometrit vaihtuivat. Toisen tullessa uutena eteen, toinen jäi vanhana taakse. Näin taittuikin sitten noin 14 enempi tai vähempi mutksikasta kilometriä kyläni ns.maaseudun maisemissa. Ja happea virtasi vuolaasti haukkoviin keuhkoini.

   Kotia jouduttuani oli edessä normit punnerrukset, suihku ja venytykset. Sitten käppäilyvaatteet pesukoneen syvien syövereiden pyöritykseen, tulen piirto uunin uumeniin, kukkien kastelu, klapien kanto sisälle, jne. muihin päivän hommiin.

 

   Klapeja hakiessani pyörähdinpä katsomassa "Valkovuokkosiani": jokohan ne olisivat täydessä kukassaan, kukkaset auki? (Sitaateissa siksi kun huomasin näet että kirjoitellessani "Arkihaasteita" tässä taannoin taisin skriivata sinne jotta Valkovuokkuja on tulossa... ne osottautuivatkin Keltavuokoiksi kunneka nupulleen asti joutuivat.) Olivatha ne... tai siis olihan se auki. Se yksi ja ainut Keltavuokoistani joka on päättänyt kukallaan ilahduttaa tonttiani pienoista. Tartuin kameraani ja ikuistin tämän näyn kaunihin.

2014.5.10.%20Keltavuokko%20ja%20sinivuok

Samoin tein nappasin Sinivuokoistakin kuvasia. Ovat ihania!

2014.5.10.%20Keltavuokko%20ja%20sinivuok

 

   Nassu kurni, meteliänsä piti: apetta joutuin rinnan alle. Uuni tyhjäksi hiilistä, pizzataikina tulemaan. Täyttehin tekoon - heti. Näin venähti päiväni iltapäivän puolelle. Taittui päivänselkä. Kohosi taikina, levisi kaulimen alla. Kasaantui ainekset pohjan päälle, meni pizza uunihin. Paistuvi pizzani makoinen: yksin miulle, vain miulle tehty. Juuri miun makunystyröideni mukaan tehty ja koottu. Ei kun syömään. Jam!

10.5.-14.%20pizza-normal.jpg

 

   Muruset rinnan alla, masuni pieni pömpöllänsä, jatkui päiväni makoisissa merkeissä. Aloitin Kinuski-karpalo-puolukka-kakkusen tekemisen.  Maun kakkuuni tähän valitsin aivan kokonaan oman makuni mukaan. Teinhän sen itseäni varten - vain minulle.

10.5.-14.kinuski-puolukka%28karpalo%29ka

Eka kerran elämässäni päätin tehdä kakkuni ympärille koripunospursotuksen. Hidasta oli tahti, huojui tylli, huojui pussukka. Mutta siihen se tuli kuin tulikin. Ei tosin ole kauhian soma, mut onpahan kuiteskii ihan iki oma! Miun tekemäni! Ensimmäiseni! Jee, minä tein sen!

10.5.-14.kinuski-puolukka%28karpalo%29ka

Maistui kakkuni soma. Oli kuohkea ja makean kirpakka. Maistuisi varmaan sullekkin?

 

   Siinäpä se. Tää päiväni puuhakas ja tekeväinen. Nyt nakuttelen tämän tekstini tähän. Nakkaan tämän masinani kiinni ja alan suunnitella iltani puhteita: kuivan pyykin viikkausta, iltapalasta, jne.. Kunneka yön synkiän pimetessä kallistan pääni petiini omaan. Petiini joka on - vain minulle!