... eihän? Ei saa. En halua.

   Tänään taivahalle, tumman tuikealle, ilmestyi outo ilmiö ihmeellinen. Pilvirintama yhtenäinen, tummaakin tummempi repesi tuo. Taivaan yhtenäinen harmaus rakosi. Tuulten tuiverrusten tuoksinnassa, puhurien puhaltavien puskiessa. Siellä se tapahtui, sinne se tupsahti - keskelle taivahan kantta. Tuo outo kiekko kirkkaanlainen, outo näky kummajainen. Ennakoimati, ilmoittamati ilmoille iloisille. Kyselemäti keltään, lupaa anomati kummemmin.

Ynpyräinen, pynpyräinen... tuo Armaakin Armaampi Aurinkoisemme!

2013.3.17.%20Tenhuanlammentie%2C%20Saari

   En mie sitä sinne halunut. En sitä sinne kaivannut. En vielä.

   Sillä heti kun se sinne korkialle keikkumaan kapuaa, ilmoille iloisesti ilakoimaan... alkaa miulla sisällä vellomaan. Ei, ei ole kyse hormooneista, eikä mistään keväisestä "mouruamisesta". EI.
Vaan kun se sinne ilmestyy, paistattelemaan päivää keväistä tulee miulle kaipuu. Kaipuu kauaksi pois. Sinne jonnekkin... jonnekkin kauaksi. Ei tänne. Ei tähän liki. Vaan kauaksi.
Voi kun mie ossaisin tään sanoiksi pukea, ilmoille ilmi tuoda. Sillä ei tuossa ole kaikki. Se kaikki on täällä sisälläni. Tuolla ihon, lihan, luitten alla - sisällä. Mielen ja ajatuksen tasolla. Tuolla - ymmärrätkö?
Siellä se on. Sieltä se tuntuu. Ulos ei tule kun ei miulla ole sitä sanoiksi kertoa. Tiedän vain tunteen ja ajatuksen tuon. Tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Ei kipua, ei koskua minkäänlaista. Ei myllertävää, toisen kaikkinaista kaipuuta, ei ikävää itkevän. Ei. Se vaine on ja tuntuu.
"Syvälle sydämeen sattuu" : Tommi Läntisen sanoi.