Tällä viikolla ne sitten alkoivat. Koulut meinaan.
   Hyvä juttu. Kesälomat on lusittu, vapaat pidetty. Perheen kera oltu, oleiltu ja monessa kohtaa ikävä kyllä "mitattu" et kestävätkö liitokset, pysyykö perhe kasassa edelleenkin?

   Koulut alkavat kera ainaisten kiireiden kuskauksien päivävhoitolaisten, kenties koululaistenkin. Ainakin pienempien heidän. Isommathan eivät enää edes kelpuuta vanhempiansa koulutielle rinnallensa.
   Turvataan koulutie, ja vasiten ne koulumatkat; ei kiusaamista, syrjintää, eikä muutoinkaan ilkeyttä toisia kohtaan.
Koskien muuten myöskin sit koulukkaista koulumatkansa ympäristöönkin! Kaik eläimet jätettävä rauhaan, rakennukset, rakennelmat, yms. infrastruktuuri.
   Koulussa toitotetaan KIVA-projekteista, muistutettaan et ketään ei syrjitä, ei saa kiusata, eikä etenkään ( nykymaailman ilmiö!! ) henkisesti eikä fyysisesti pahoinpidellä tahi tappaa!
Kerrotaan, että ole ystävällinen, ota toiset mukaan - ota kaikki mukaan tasavertaisesti ja tasavertaisina. Älä jätä ketään yksin.
   Jos kuitenkin sattuu niin, että joku jää yksin, kiusataan, tms., niin kerro siitä jollekkin! Ystävälle, läheisellä, sisaruksille, vanhemmille, isovanhemmille, kouluterveydenhoitajalle, opettajalle. Pääasia että kerrot, sillä sinä et ole yksin!

   Koulut alkaa, työt alkavat. Paluu on ankean arkinen ja ankarakin - toisille. Se kenellä töitä nykymaailmassa on.
   Muistakaamme työelämässä olevaiset ihmiset, että se työelämäkin osaa olla raadollista!
Muistakaa, että se työpaikan hiljaisin voi olla yksinäinen, kokea syrjintää, olla väsymyksen, sairauden tahi vaikkas työn uuvuttama. Kysy häneltä kuinka voit, voinko auttaa, miten kenties?
Tarkkaile työyhteisöäsi. Katso kiusaako joku jota-kuta, ja puutu asiaan. Vaikka se olisikin esimies, pomo kenties; velvollisuutesi on puuttua aisaan. Kierre on katkaistava - jotenkin.
   Äläkä muuten anna itseäsikään sorsia! Sano jyrkästi ei, jos koet syrjintää, hyväksikäyttöä työn kuormittavuudella, työaikajärjestelyillä, henkisesti tahi fyysisesti.
   Ja jos tiedät et jollahin ei ole työtä, on työtön läheisesi tahi muutoin tuttu, niin äläpä syrji häntäkään.
Kysy mukaan vaikka lenkille, kävelylle, luontoon jonnehin. Se kun ei maksa mitään ja työtönkin voi täten mm. siihen huviin ja harrastukseen osallistua! Ilo molemmin puolinen: happee haukkaa, kerippailtua tulee, jutunjuurta pukkaa, ja sitä sosiaalista elämää osallistumalla yhteistoimintaan.