"( Martta, ala tulla, nyt ne alkaa pian laulut.
Min tuun koko ajan, elä aina hosu.
Kohta lähtee!
Oo hiliaa ny. )
Kuumat aallot suuret ongelmat toi,
hikivaivat sekä tunnekuohut.
Hapantunnelmat ne tullessaan loi,
( No, sinoot aina hapan. )
tuntuu elämästä nyt sä luovut.
Mieli masentaa ja hiki virtaa,
mikä olotilaa helepottaa.
(Konjakki auttaa mä olen kuullu.
Jaa jaa)
Kuumat aallot, aallot,
hiki roppaa korventaa.
Ensin kuuma on ja sitten viluttaa
ja jatkuvasti vaan potuttaa.
Kuumat aallot, aallot,
hiki roppaa korventaa.
Ku ottaa konjakin ja vaikka toisenkin
se hikivaivoja helepottaa.
( On se melekonen lääke.
On on, aika hyvälle maistuu.
Martta pyyhi klasis jotta näjet paremmin. )
Moniteholasit hankalat on,
hikihyry näkökentän peittää.
Joka päivän elo on mahdoton,
( Sulle se on aina mahroton. )
tunteet lairasta kun toiseen heittää.
Kuumat aallot univelekaa tuottaa,
hikilakanat ku ahistaa.
( Talevallakin pitää olla räppänät auki. )
Kuumat aallot, aallot,
hiki roppaa korventaa.
No, ensin kuuma on ja sitten viluttaa
ja jatkuvasti vaan potuttaa.
( Aina on paita märkä. )
Kuumat aallot, aallot,
hiki roppaa korventaa.
Ku ottaa konjakin ja vaikka toisenkin
se hikivaivoja helepottaa.
( Loppuukos tämä koskaa? )
Ratekiset paikat kuivuu ne vain,
tohtori se mulle hoirot määräs.
Apteekista tehoöljyt mä hain,
( Melekoset öljyt. )
johan hormonit ne kohta hääräs.
Lihaa lissääkö se vaaka nyttää?
( No, niin, niin. )
ja rippeeniini ei mahu linjat nää.
( No niin Tyyne, lihoothan se sinäkin. )
Kuumat aallot, aallot,
hiki roppaa korventaa.
Ensin kuuma on ja sitten viluttaa
ja jatkuvasti vaan potuttaa.
( Kyllä tämä on niin pönttömäistä. )
Kuumat aallot, aallot,
hiki roppaa korventaa.
Ku ottaa konjakin ja vaikka toisenkin
se hikivaivoja helepottaa.
( Mitähän jos ottais oikeen semmosen isomman pullon konjakkia?
No, pitiäs olla vähintään se litran koko että riittää.
Kyllä, kyllä litra pittää olla.
Joo-o. )" - laulavat Tyyne & Martta laulussansa "Kuumat aallot". Käykäätte kuuntelemasa josakin saitilla jos vaine mahdollista! To-del-la hyvä biisi!

   Muistan jutelleeni ammoisina aikoina menkoista ja niiden "elämän kiertokulusta". Nyt olisi sitten ajankohtaisena juttuna nämä kuumat aallokot osuvaiset ja uppoavaiset. Oppoavaiset siinäkin mielessä et niihin voinen näköjään aikaslailla upotakkin jos niikseen tulee ja oikein vuolaasti virtaavat.
   Ihan kauhulla täsä vuotastelen, ettäs vilekö tää, tahi nää, tästään "pahenevat", onkoo viel suurempia hyökyaaltoja tulossa? Ns. ...

187653604_604463577179726_66700332376901

...TSUmummoja kuten tään vuosikymmeniä sitten jo yhdestä lehdestä leikkaimain sarjiksen sanelua mukailen ( sarjis tää päätyi silloin aikoinaan jääkaappini silloisen oveen kuvaamaan miun ja muksuin mukeloihin välisen kommuntia, meidän väliseksi vitsiksi, ja on siitä lähin sit seurannut elämäin matkallain mukana - jääkaappini ovissa ) kuvatessain ISOa aallokkomaista tapahtumaa elämän tään-mätän tantereella.
   Mitä voivatkaan olla ne aallokot tulevaiset kun ne nytkin ovat jo ihan tarpeeksi isot ja aikas melkoiset? Mitä on vuotoksessa sitten kun se ISO tulee? Mitä on mutu, mitä tunne, ja millainen maailmaa järisyttävä, sitä kaatomaisella sateellaan, hirmuisena myrskynä, kaiken alleen nielevänä hyökyaaltona, se tapahtuukaan silloin?
Skenaariona jos se sitten tapahtuu vaikka kesken työpäiväni Töissä? Siinä ihan vaikkas kassalla työskennellessäin tahi jollahin asiakkaalle jotain viedessä ja tarjoillessa? Minkä "kaatosateen" saapi sit silloinen asiakaskin kentis kokea? "Huh, ei kateeksi käy - asiakas parkaa." Näin karrikoiden - tottakati. Vaikaks ei se kyl varmana kaukanakaan ole kun ISOsti hyöky tulee. Tai ainaskin näin sen kuvaileisin, näin se tuntuu. Näin sen MIE tunnen aj ajattelen. Ja lisäksi et kyllä ne sitten varmahan asiakkaatkin nuo huomaavat! Pitiskö muuten otella vaihtovaatteita varulta mukaan sinne....? ( Tosin ainahan miul on ns. työ- ja vapaa-ajan kamppeet mukana et ei silleensä kyl huolta. )
   Tällä hetkellä kuumat aallokot, nuo lävitsein saharan lailla pyyhkäisevät suuret monsuuni sateet, tulevat pää osin öiseen aikaan - joskus ehtoisin kun asetun aloillein - eivät päivisin. Mutta ne tulevat kuitenkin. Varmasti kuin "Manulle illallinen." Aina tuolta helmi-maaliskuulta asti. Siitä kun George sanoi:" Kiitos, ei - miul on toinen." Se oli sitten kuin olisi ollut näille lähtölaukaisu vaikkas eihän näillä kahdella ole oikeesti mitään tekemistä toistensa kera, ei. Ne vaine sattuivat samaan aikaan... Tosin pakko myöntää; ajattelen et nythän olisi sitten hyvä ollut yksissä tuumin hivenen harrastaa... ei tarvista ehkäisylle... tosin ei sitä tarvittu ennenkään, mut kuitenkin.... Ja sitten ei, ni ei. Jep, jep - se siitä.
NIIN, siis, ne öisset Syklonit jotka tuolla kammarissain öisin riehuvat. Ne ne vasta jotahin ovat ( siis jo nytten! ) kun niiden pyörteisiin joudun.  Siin eivät auta "rätei, ei lumput" vaikkas viel yksillä liinavaatteilla pärjäänkin. Se kun antavi tuta, niin se sit antaa. Ei auto henkkevän veot, ei happee jos haukkaa. Ei rentoutukset, ei "kiristykset" - ei ni mitkään. Sitä vaien yrittää olla ku ei oliskaan oleskana olemasakaan. Ei huomaisi moisen Taifuunin pyörintää sillä....
   Kun se tulee, se hyökyy hyökyaallon lailla, aivan kuin rakkaus kolahtain; kerta iskulla ja vainaa, niin se vetää koko Mummeron tään olevaisen kropan hiusmarrosta alkain aivan viimeiseen varpahan päähän asti, kuumaksi. "Kuume" holahtaa lävitse tantereen Mummeroisen. Jokahinen niemi, notko ja saarelma on heti-miten PANDEMIAN moisen kourissa! Siin ei paljoa armoa silloina uta anella, eikä tunneta.
Sitten nousee puna sen jälkeen ihon päälle kuin josahin rokossa olisi, mut se vaine erotuksella et rokkosessa jää vinne pilkkujen välihin hivenen "paljasta" ihoakin näkösälle - tää värjää koko ihon rokon punaiseksi. Tai ainaskin näin tuntuvi... On nimittäin sen verta lämmä alli hopa koko kroppa sillä hetkellä.
   Sitten, sitten ( ... jännitys tiivistyy!... ) - holahtaa! Allekko? No, ei onneksi - vielä ainaskana.... Vaan ihan vaine pinataan hien pukkaan tuskaisen. Tulee se viimeinen tikki, se viimeinen aalto, se kuumaakin kuumempi aallokko joka kastelee koko piskuisen Mummeron tään alusta loppuun asti ( hyvä et ei ole sitä kumppania kupeella kiini olevaisena; saisi Raukka-Parkaralle varmahan heittää peräänsä pelastusrenkaan, kun yrittäisi hän pysytellä tuon aallokon harjalla, turvassa.... ). Siin ei auttaisi Nessu-nenuskiliina, ei mikään Sini-Sifonetti, eikää Vileda-väänettävä, aina kuiva mikroliiankaan. Saati lattialuutu tahi -moppikaan. Se on kuulkaas menoa silloin, se.
   Kastuu... Niin, eipäs muuten kastukkaan yöpaita, eikää pyjamakaan, tahi mikään muukaan vaate sil enpäs nuku vaattehet ylläin! Ähät kutti! Mut kastuvi siitäkin edestä pussilakana ylläin olevainen. ( Tärkeää on näköjään huolehtia par´aikaa et se on varmasti aito, täys, puuvillainen, niin hivenen helpottaa tätä tuskaa suurta! ) Jos sattuvi et olemma laitellut sinne pussilakanain uumenien syövereihin täkkini lämmikkeeksi, ni huh, huh! Eipä hyvä ei. Pitää muistaa visusti nenga pitävi nämä kaksi toisillensa kirkossakin kuulutetut yssilöt erillänsä ja vaine mallailla niitä päälletyste olevaisiksi hahmoiksi. Pitää pitää ohukaisempi näistä ihoain vasten ja täkki sitten sen ylle jos välleen tulee se toi jääkausi kyläilemähän... Se on silloin oiva olla otettavissa apuhun viluiseen; käden ulottuvilla saatavilla. ( Tulee öiseen aikaan jumpat suoritettua kun näiden kahden kokoonpanoa ain välleen vaihtelee yllensä! )
   Kastuu myöskin lakana tuo kattavainen alustein. Se se varsinaiset aallokot vastahan ottavi! Voihan Raukka ja Parka minkäs saa tuta! Ensinnäi Mummeron tään painon ja siihen vie sitten lisäksi kaiken tuon Tsunamin suuren vesisen massan määreen! Oih, ja voih, sentäs...
Ei riitä pelkästään se, ettäs mie öiseen aikahan hyörin ja pyörin sen päällä ku se kuulu puolukka siellä kuulussa paikassa, saaden lakanain tuon syyttömän rullalle kuin minkäkin ruuvimeesselin.... ei kun poranterän, VAAN sen pitää nenga viel kärvistellä moisen vesimääreen syövereissä. Raukka-Parka hukkuu siihen määreeseen! Hyvä ettei tartte ain välleen nosuta ja rutistaa vesiä nuita tippuvia öiseen aikaan johkin saaviin, jotta se selviäis öistä nuista pitkistä ( mie lyhyt uninen! ) henkkissä. Tosin joskus kait sekin sit viel tulevi aikanansa vastahan, se ettäs öisin pitää nenga lakanatkin vaihdella?
   Helpoimman kohtalon kokevi lakanain alla olevainen petarin suojuspatja... mut kun se sen varta helpolla pääsevi niin siihenhän me EMME nyt sen kummemmin panaudu; ei toinna?

   Ei tässä mitä - kyl näiden aallokoiden pyörteissä ihan oikiasti viel pärjää kun ottahan hurttia huumoria mukaan ja reipasta mieltä repullisen. Muistaa, ja muistuttavi isselleen, et tää nyt vaine kuuluu tähän elämän-mätän kulkuun; jotahin kait se tääkin Elämän-Reppuun antavi - vahi antaviko? Mik´ onkaan tarkoitus moisella kurjimuksella? Miksi, oi miksi on ihmis´ poloinen laitettu kärvistelemään moisen aallokon pohjalla? Enkää hyväksy vastaukseski mitään tyyliin "Kivulla sinun on tuleva synnyttämän. jne.."!
   Tiedän, tiedän toki et tää kuuluu tosiaan biologiaan, elämän kulkuun, tahi siis nisäkkaiden ihmis-lahkoon kuuluville olennoille ja sen elämän myöhäisempään vaiheeseen. Niin naaraille, kuin uroksille. Tosin urokset usein kokevat nää tällaiset "vaivat" himpun lievempinä... kuten puolisoin aikoinaan. Muttas siltikin kyseinalaistan moiset "ihanuudet"; miski?
Eiks voisi vain hedelmällisyys loppua, ja sekin mielellään ku leipäveitellä veistettynä - naks, kiitos, eikää näin sit viel pahanan pohjimmaiseksi joutua kärvistelemään kuumissa aallokoissa? Eiks voisi hormoonitoiminta vaine loppua ja sillä selvä - ainakin näin menkkojen/hormoonien tältä osin?
   Ok - se valmistaa meitiä vanhuuteen, vanhenemiseen. Joo, joo. "Enhän tuota tiedä muutoin et olemma täsä jo viimeiset, kohta jo kaksikymmentä vuotta, laskeutunut vanhuuteen, en!" Voisiko "vanheta arvokkasti", eikäs näin "arvottomasti!"? Sillä ei tää kyl paljoa itsetuntoa kohota. Ei itseään kovin hemaisesvaksi tunne kun aallokko hyökyy ylle, älvitse, ja alle asti "laskien". Ei siinä kovain "prinsassamainen" olo ja tila ole. Ei vaik sattuisikin olemaan joku kaksi-lahkeinen ( sängyssä sit kolmijalkainen... ) joka kuin tokuttas kalloon kovaan, ettäs kun oot niin, niin nätti. Auta armias jos ja kun se olisi siin viekussa tosiaan - siitä olisi silloin kaikenlainen sänky ja romantiikka kaukana. Kyl se - ja se se varsinaisesti kyselisikin sit sitä Ystävyyttä, Yhteistyötä ja Avunantoa, sitä "rakkautta ja Substraalia", kaikkinaista toisen sietämistä ja toisen hyväksymistä - juuri sellaisena kuin hän sillä hetkellä on!