... mitä tästä nyt tulee? "Hajatelmia"? - kyllä. "Pötköllänsä"? - kyllä. Ja varmaan kaikkea muutahin.
Mietiskelen vaine miksen nakuttele nyttemmin? Mistä kiikastaa? Mistä kenkä puristaa ja kenkä puristaa ketä?
Tiedän et ajan vienyt on kesäinen Työ. Siihen sitten eräs jutska lisäksi joka aikaa paljon veti ja paljon muistoja ihania mukanaan antoi. Sekaan hivenen muksuin mukeloita, muoksuain 24/7. Siinä ja täsä se on sit koko paketti - ota tahi jätä, ns..
Otinhan mie - kaiken tuon/nuo tarjotun vastahan ja sen mukaan hetkessä elelin koko kesän mennehen. Nauttien. Nauttien vaik välleen väsyttävää olikin.
Nyt on sitten arki astunut vuorostansa kehiin. Mie Oloneuvoksettarena ja muut sit vastaavasti töissä, koulussa, päivätoiminnassa, jne.. Eli kun mie olin Töissä ahkerana ja ahertain - olivat muut kesäisillä lomillaan silloin. Nyt kun mie olen kois "ollen vaine", niin NYT ovat sit muut taasen kiireisiä omine töineen, opiskeluine ja urineen. "Tasan eivät käy onnen lahjat", eivät. Juuri kun miulla alkais olla aikaa muuhunkin kuin Töihin...
Tosin täsähän pitäisi miun alkaa töitä etsiä ja hakea. Olenkin tehnyt sitä. Ja hivenen selvitellyt ihan jopa yrittäjyyttäkin! Ettäs tälleensä.
   Tänään vaine on sellainen "rokulipäivä", ettäs mikään ei luista. Mieli - on ihan ok. kait? Ei hirveän alhaalla ja aamutuimaan etenkin oli hyvinkin "uskovainen" ja optimistinen olo. Nythän tuo hivenen painaa maita myöten...
Osallisena ja syyllisenä lie se, ettäs olemma täsä päivänä muutamana tehnyt rasittavampaa työtä käsilläin. Painarilla pessyt, hionut santaisella paprulla, harjannut harjasella, vääntänyt riepuja, jne.. Ihan fyysistä senkin verta et täsä ajattelin jo, jottas jos jollahin on normi kädet, niin ei siin mitä. Hänhän olis ja tekis kaiken tään. Tosta vaine.
Laitappas tilalleen tällainen huonompi käsinen ihminen? Ihminen jolla jo ns. normi-askareet ja -työt ovat rasittavia, saati sitten tällaiset kovempaa työstämistä tarvittavat hommelit!
Ei muuten naurata, ei. Käsiin sattuu ( tabuja en ole viel napsinut - siitä hattua itsellein kyl nostelen! ), koskee. Jyytää sormien niveliä, kaivertaa kopran syvyyksiä, kipuilee ranteiden hermostoa ja luustoa. Kädet kylmenee, koskee. Ei anna kaikkia asentoja ja liikeitä tehdä, ei. Pitää ns. lennosta ain keksiä ja kehittää korvaava asento tahi liike jos jotahin meinaan tehdä ja kun se toppaakin siihen kesken kaiken.
   Sanelikin täsä mennä viikkosella tuo "työkkärin täti", ettäs onkoo koskaan viel ajateltu osa-aikaeläkeelle menoa, sen mahdollisuutta? "No, ei! Ei viel konsa, ei mistään suunnasta."
Kerroinkin hänelle et eihän se nyt miuta koske? "Hyvänen aika sentäs - tällainen "täysin työkuntoinen" ihminen kuin mie? On varmaan monta muuta jotka heikommilla ovat kuin mitä mie - eiks vaine? Tuskinpa ne miuta eläkkeelle viel "päästävät"?" ( Vaikka valmis kait tuota olisin.... )
   Olisikin olo onnellinen jos näin menisikin. Tai näin ainakin kuvittelisin? Tiedän et eihän se olisi mitään rikkautta silloin vaan Matti se yhä asustaisi Kukkarossain silloinkin. Lie viel jytäkämminkin, muttas - olis se varmaan henkisesti ainaskin helpompaa, siedettävämpää. Olisikoo?
Tosin iellehen kipuilisin. Tiedän sen. Edelleen kädet kremppais, selkä soisi, lonkat lonksuis, polvet tutisivat ja kaikkinainen liikeratojen pienentyminen ei mihkään häviäisi. Yhä edelleen pitäisi keksiä konsteja miten minkin jutskan hoidan näillä nivelilläin ja raajoillain, jotta arkein sujuisi ja rullaisi. Mitenkä korvaavasti jonkin jutskan tekisin, kuten jo tähänkin asti olen tehnyt - siis korvaavilla tavoilla.
Puseroiden pukemiseen ja riisumiseen olen kehitellyt omat kaavat - enää en voi pukea tahi riisua pääni ylitse vaan ensin yksi käsi hihaan laittain/hihasta vetäen puseron sisään, sitten toinen ja sitten vasta pääni. Housut puen kivun kera vetäin vyötäröstä sentti sentiltä ylemmäksi kun ei vain kädet kestä. Rintaliivejä en voi enää takaa aukaista tahi siellä kiini laittaa. Kengät - kengät pitää olla helposti puettavissa. Samaten aikaa annan vaikkas kaffeepaketin avaamiseen; siinä menee tuokioita useampiakin jo et sen auki saan. Purkit ja purnukat jos vain joku toinen lähelläin olevainen voinen puolestain aukaista....? Auton hallintalaitteet.... jospa en niistä puhuisi mitään kuitenkaan...? Siivoukseen monta päivää jotta kädet kestävät.
Näkisittepä kun lähden liikenteeseen aikain paikallain oltuain! Vasiten hivenen huonommassa asennossa. Siin kuulkaatte "asettelen ensin nivelet paikoilleen", sitten linkkaan ja lonkkaan. Tai ainaskin näin miusta tuntuvi. Selkä himpun köyryssä ja pienin askelin. Tiedä en hoksaako kenkä tätä "liikehdintääni", näkyykö mitään miusta ulospäin vahi osaanko sen verta "kompessoida" et saanen peiteltyä hyvin nää vaivani ja ongelmani? Olenko sittenkin kuin kuka vaine kanssa kulkijain?
   Hei - miehän ihan kunnossa olen! Enks olekkin?
   Mut mites se menikään:
Niillä mennään mitä Luoja on antanut:
    jalat nuo kantavat.
Niillä touhutaan mitä Luoja on antanut:
    kädet nuo tekeväiset.
Niillä tunteilla eletään mitä Luoja on antanut;
    - mutta miksi sydän särkynyt on olemassa?
    ( mie; 2015. )
- niinpä. Mietippäs sitä.