...tien on vanki. Vapaa vaine on umpihanki."
   Siinäpä sitä täksi päivää mottoa suurta. Kohta hyntyttä niskaan ja mirs-marssien tuonne Luonto-Äidin helmoihin. Tarkoitan ettäs tänään olisi tarkoitus käväistä hivenen isompaa hollia seassa puun ja pensaan. Jokunen torikin isosen lainen valloittaa... Mutta kassotaan: "Ita on aamua viisaampi." tässä varmaan.
   Yön tummat tunteroiset eivät antaneet sittenkään rauhaa vaikkas mie niin luulin ja TOIVOIN ennen kaikkea suuresti. Yhä ielleen valvon vaine. Nyt jo kohta siis viikkonen taasen vierähtänyt tällä tyylillä! Tuntuu, yön nuina tunteroisina, valvottuina, ettäs sitä olisi todellakin mieluummin vaikkas valmis sinne eilennä kertomalle hautausmaalle kuin että jatkuvaan kärsiä tällaisesta unettomuudesta. Ns. "Herra helpotuksen lykkäis", kun sellaisen soisi.
Toisaaltaan nytten eka kerran täsä eletyssä elämässäin ailahti mielein päälle jotta ettäs kuis oliskaan vaik ne käsikaupasta ostetut jotkin Melatoniini-valmisteet? Avittaisiko ne? Ja uskaltaisikohan niitä kopasta? Tuntuu vaine ettäs jostahin, jotahin, a-pu-va olisi saatava...
   Tänään se olisi sit puolisoin, alias Tupsuleukain miun, ynpyriäisten-pynpyriäisten uusien merkkipäivä. Se tulisi täyteen uusi vuosikymmen elettyä elämää JOS hän yhä ielleen olisi stallade tätä Tellustamme.
Hivenen ristiriitaiset tuntemukset miulle - tästäkin päivästä. Mieli mataa maita myöten kera mennehin ja sit toisaaltaan yritän rakennella uutta uljasta täällä, nyt ja näin. Ei oikein osaa ettäs "kumpaan päin sitä kumartaisi, ja kumpaan... pyllistäis"?

   Kotvasen kuluttua... kussa "luontokierroksein" suorin:
   Kävipäs miulla somainen "aloittelijan tuuri" sillä tein kolme "suoraa laakia" ja sain kaksi "hipaisua" het´ kunne kamerain simmullein nostattelin. Sain metän Kruunupään vasoineen linnssini tähtäimeen! Ja sit näin tienpinnassa kahden vastaavan sorkkain jäljet. ( Puhumatikaan kaikista niistä siivekkäistä "ylilentäjistä" joita nyt oli muuten aikas paljon liikenteessä! ) Jee, hyvä mie!
   Ynpäri-änpäri tienoita kiereskellessäin tuli vaine näitäkin lakeuksia tsiikaillessa mieleheni jotta on se vaine tääkin yssi ... No enpäs alakkaan loineh lausumahan mitään. Sori et alotinkaan...
Senpä sijaan tuumaankin jottas; "Seuduilla näillä, tunnettu kalamies olen...": taisi jokunen Kalastaja-Eemelin valssi mennä? Mietin tosa linssini taakse erilaisia kohteita ettiessäin ettäs en isse ole mikään tunnettu, enkää kalamies varsinkaan muttas potuttipa se vaine kun ei ihan jokahiseen kohtaan mihkä olisin halunut mennä "ronkuilemaan", ollutkaan ieti mennä kuvaamaan. Ei ni´ mitä kuiteskaan sillä saimpaa sit aivan toisaalta muutamia todellakin hienoja kuvia napattua! "Wau!": sanon niistä parinkin kuvasen kohdalla.
   Jälleen kerran hokasin sen tosiasian ettäs vaik mie tykkäänkin seurailla eri ihmisten touhuamisia, tekemisiä, ja muutoin vaine liikkumisia, yleisillä paikoilla ja vasiten erinäisissä tapahtumissa, niin olen mie vaine erakko. Voi mitenkä mie nautin tänäänkin tuolla Taivahankannen alla ollessain kun oli avaruutta, oli tilaa, ynpärilläin. Ei ristiä, ei sielua, mailla, ei halmeilla! Ja etenkin sitten kun karautin Hepo Hopiallain vielkin kauemmaksi, vielkin enempi korpea päin, niin a´ vot sie, kun paree tuli!
   Siellä sitä tuli stalladessa ja kuvatessa, taasen mietittyä...
   Haluaisin mie niin "Pienen Suklaapuodin" issellein! Todellakin haluaisin, vasiten kun se näyttäs ettäs se noin tietyltä kantilta onnaisikin.
Muttas sitten nousee se Paholaisen Heikki olkapäällein ja kuiskavi korvaani jotta ajatteleppas nyt tää assee uusiksi hyvä Mummeroinen!
Et/en osaa käyttää, saati ohjelmoida, mitään kassakonetta tahi pankkikorttipäätettä, jos ei joku niiä miulle fyysisesti ensin neuvo! En osaa automaattisesti käyttää uusia, miulle outoja, koneita kuten mm. vaikkas ihan vaine tiskikonetta jos ei kukaan sitä miulle fyysisesti neuvo. Koska, kun... en vain jymmärrä niitä "mustaa valkoisella" opaste-tekstejään niin ettäs ne menisi tajuntaani. On se vaine tää Luki-vaikeus ihanainen olemaan!
Sit taasen se kaikkinainen ihmisten, asiakkaiden, palveleminen, tarjoileminen, leipominen, paistaminen, tekeminen - koska vaine, ne mie klaaraan.
   Voisimpas melkeintään tuumata: "Elämäkö, se on mennyt miulta solmuun!"
Kun mietin, kun pohdin tätä edellä mainitsemaani "iäisyys kymysystäin" joka täl haavaa on ajankohtainen niin todellakin tuntuu välleen jotta ihan solmussahan täsä ollaan! En osaa päättää. En ajatella järkevästi. Tuntuu ettäs kun olisi joku toinen, joku muu, joka pallottelisi, heitteleisi, ajatuksia näitä ja sit vasiten kaik ne hurjimmat ja hulluimmat torppaisi het´ sillään, niin helpottaisipas kauhiasti. Mut kun ei ole sitä toista...
   Kuinkahan "hullu ja hurja" tästä ehtoostain tulevi? Vuotan sitä innolla, pelkään pahinta, toivon hyvää.
Ei täsä auta muu kuin asettua aloilleen ja pohdiskella, mietiskellä.
   Näemme-kö huomenna Armas Lukijain? Tapaammeko taasen tällä samaisella paikalla? Tervehditään toisiamme kuin ainai tuttuamme?