...pikkuisesti, pintapuolisesti, pilkkeellä.

   Olin tänään asioilla paikallisessa keskustassa. ( Huomatkaa artikulointini Armaat Lukijain minun! ) Sillä ollessani tuli mieleeni monta juttua... ( Paskat artikuloinnista - tää on vaikiaa! )  Siis siellä kulkiessain, ynpärillein kuikuillessain, tein erinäisiä havaintoja.

   Muistatteko, Armaat Lukijain miun, kuinka oli 70-luvulla muotia sellaiset leviä lahkeiset housut, ja niin hamoset kuin housutkin matala VYÖTÄRÖISET? Mie muistan.
Sittemmin tämä muoti palasi muotiin uudemman kerran täsä josain 2000-luvulla. Olisiko ollut siinä luvun tuon alkupuolella? No, mutta palasi nyt kuitenkin. Miekin varmahan monen muun ns. mahakkaan ihmis-polon kera mietin ettäs ei, ja voi! "Ei taasen!" "Mihkäs mie tään nasuni piskuisen nyt oikein laitan?" Ja mitenkä oli vaikia silloin, siihen aikaan löytää itselleen kaupoista mitään sellaista jossa olisi korkeampi vyötärö, ns. napaan ylettyvä vyötärö!
Annahhan olla. Nyt eletään sitten vuosia muutamia tuosta iellehen ja mitä sainkaan tänään nähdä sekä todeta, kun oikein ajan kera kerkesin asettua muutamaksi toviksi kuikuilemaan ynpärillein nuinkin SUURESSA cityssä?
Armollinen muoti, muoti tuo armollinen, vaihtuvainen, vuosikymmenten, ja jopa nyttemmin vuosikausien sykseissä aina uusiutuvainen, aina samoja piirteitään toistavainen, onpi jällevän sitten sillä huudilla jottas nytten onkin sitten muotia tällainen KORKIA vyötäröinen vyötärö housuissa! Sen oikein matalaisen jälkeen siis.
Olipas "hassua" seurata, vasiten nuoria ja yhä nuorempia, niin tyttäriä kuin poikiakin oikeestaan ( pojailla ei enää sellaisia "lökä-pöksyjä" jotka roikkuvat ns. puolisääressä, "persvaon näyttäviä" housuja ) kun heillä nytten näytti olevan jokahisella NYKY muodin muksaisesti navalle asti ylettyvät housut.
Ja se mikä hassua niin järejään oli ns. masu ja takapuoli näytillä; ei enää peiteltykään sillä yllään olevaisen paitasen helmalla näitä kohtia vaan sekin muoti on muuttunut. Nyt on sullottu paitain helmat sisälle housujen ja hameiden kuten 80-luvulla konsaan!

   Olen "vanhan liiton" mummo.
   Olen ihminen joka ei ole sinut tietotekniikan kera - täänhän te jo tiedättekin entuudestaan!
   Omistan sellaisen multimedialisen kännykän. Tai miusta ainakin siltä tuntuvi. Se ei ole siis sellainen "mummo-kapula" vaan siitä pääsee nettiin, voi lähettää kuvia, olla mesessä, instassa, yms.. Jostakin tää on kenties ihan vanhanaikaista muttas miulle tää on jo saavutus sinällään! Mie ja tällainen multimediaallinen härpäke!
Tosin se on jo sen noin kuutisen vuotta vanha häkkyrä?
Ja vanha tosiaankin. Sain nimittäin tänä pänä taasen huomata sen.
Etsiskelin nimittäin siihen uusia suojakuoria. Sellaista "lompakkoa" ( miksi niitä sanotaankaan? ) tahi edes suojaavaa muoviselustaa, ettäs jos vaikka satun puottamaan kännykkäni, niin olisi jokin muu kuin kännykkä sit se joka hajoaa ekas´ teks´.
Vielä muutama vuosikas sitten löysin hyvin sellaisen "lompakon", omaani sopivaisen. Nyttemmin olen etsinyt, olen kolunut varmahan jo aikas monta putiikkia, löytämäti yhen yhtä sellaista. Kyllä, kyllä montaa muuta löytyvi. Löytyvi ns. uudemmille malleille. Muttei tälle - vanhalle.
Kuten eräskin myyjä totesi ettei sellaisia ole enää. "Toi on jo niin vanha malli, toi luurisi. Pitäisi jo vaihtaa uuteen malliin...?"
"Niin että-kö uuteen?" Tällainen "vauhtihirmu" kuin mitä miekin olen näihin tietoteknisten jutskain kera? "Ettäkö uuteen?"  Mitenkäs mie vaihtamaan uuteen, kun hyvä kun edes tätä entistä hallitsen? Mites mie sit uudempaa jossa on taatusti taasen lisää tuntematonta sanastoa, tuntematonta tietotekniikkaa? Aivan siis tuntematon järjestelmä käyttää ja toimia? Ja minkä he-le-katin taatta? Sillä tämähän kännykkäin nykyinen PELITTÄÄ oikein hyvin vielä! Miksi toimivaa, ja juuri ja juuri oppimaani sydeemiä pitäisi alkaa vaihtamaan vaine sen takia ettäs siihen EI löydy suojaavaa "lompsaa!?"
Mitäs meneevät ja vaihtelevat uudempiin malleihin, uusiin kuoseihin, vanhaa hyvää ja toimivaksi todettua mallia! Hitto, pysyisivät vanhassa. Ja ennen kaikkea tuottaisivat vahoille kuoria suojaavia kun kerta niitä IHMISILLÄ vielä käytössä on!

   Uusin tänä pänä "henkivakuutuksein".
   Tiedätte varmaan mitä tarkoittvi henkivakuutus? Siis se ehta, ainoa ja oikia henkivakuutus? Sellainen siis joka otetaan jostahin vakuutusyhtiöstä ettäs jos jotahin tapahtuu; delaa, tahi silleen?
Tiedätten-kö sen "henkivakuutuksen" kun evästetää välleen ja sitten taasen porskutetaan etiä päin? Siis syödään, saadaan moottoriinsa käyttövoimaa uutta ja taasen "henki" kulkee? Ns. uudistetaan henkeä, henkivakuutusta.
Niin-pä. Nämä ovat tuttuja varmahan kaikille?
Muttas sitten on viel tää tällainenkin: ostimma taasen näin syksyihini kuuluvaisen jutskan. Sellaisen josta tiedän että henkeni pitää ja tykkää. Tiedän ettäs sitten sen jälkeen henkeni kulkee ja nauttii. Sellainen joka maksaa Matti Kukkarossa olevaisen ikeen muttas minkäs teet; "henkivakuutus" on "henkivakuutus" tällaiselle "henkilaistaiselle" ihmiselle!
Ostin nimittäin sellaisen maltaita maksavaisen tunto-tyynyn jota ilman eivät niskain nämä toimi; se antaa pareen kantavuuden niskallein. Toisin kuin ne tavan-tyynyt. Ostimma sellaisen tunto-tyynyn josta voin poistaa taasen yhden "kerroksen" jotta saan juuri ITSENI niskalle sopivaisen korkeuden siihen säädettyä!
Ostimma uuden, puhtahan, tyynyn jotta HENKENI kulkee kun olen jo vuoden entistäin pidellyt paikallansa. Ovat nimittäin sen verta kalliita hankkia ettäs en vaine raaski ostella enempää vaik´ hyvähän se olisi... Olen vaine yritellyt aina pestä sitä suojaansa yltänsä tarpeeksi usein jotta ei miun "kuolaamani kuola" siinä kasvattaisi hirmusia pöpökantoja, JOTTA miulla olisi paree henkkitellä ja nukkua sillä sitten.
Muttas jospa tuota nytten tasen vu´uen verta etiä päin pääsisin...
   Saman tein muuten patjain petarin suojuksellekin! Ostimma uuden entisein enää pesussakaan puhdistumattoman ( ei siis pesutkaan enää raikasta tahi valkaise sitä entistäin ) patjasuojuksein tilalle. Vau, onpahan nytten sit Mummeron tää hyvä köllötellä sänkkyssänsä, unta makoisaa kuulaansa otella. Hyvä.

   Jeps, tällaistä tänä pänä - öitä.