"Joskus sitä niinku herää välillä ja hätkähtää,
mutta sitten vaan ajattelee että mitä helkuttia,
jos tässä rupee funtsiin
niin kaheliks sitä tulee.
Pistetään laulu soimaan
ja mennään taas, kato."
       - Asko Laurila -

    Elikäs olisi ihan paree jos jättäisin nyt kaikenlaisen funtsimisen sikseen, laittasin suomi-iskelmää soimaa tään tietsikan netin kautta ja antaisin vaine olla, antaisin mennä.
Jostahin kumman syystä kuitenkin parit sanaset haluan kirjata ylös tänne....

   Vuosi uusi tuloillaan, ihan tuossa nurkan takana se jo vuottavia sisälle porstuaan kutsumistaan, kuin ylkää ikään vastaanotettaisiin. Moinen "kapistus", moinen tapahtuma.
Yleensä ihmisenä tehdään täsä vaiheessa sellainen "välitilinpäätös": mitä taakse vuodesta tästä viellä elämästämme taaksemme jää, mitä Elämämme-Reppuun siitä mukaamme olemme saanehet ja kenties mitä sit taasen tuolta kolkuttajalta toivomme matkaamme itsellemme saavamme? Itse en muista, et olisimma niin tehnyt konsa, muttas nyt päätin tehdä jotenka vartokaahan ja varokaahan, tästä se lähtee!

   Luulen, ettäs viime vuonna toivonut olen terveyttä vuodelle tälle olevaiselle. Sitä muuten toivoisin ensi vuodeksikin... Muttas se mitä tulin saamaan olikin sitten muuta.
Aikas monta kertaa Arvauskeskuksissa olen saanut piipahtaa, erinäisten asioiden takia. Etenkin yhden toisen ihmisen takia josta toivonkin sitten, ettäs sitä, tuota, terveyttä, muttas tuolle tulevalle vuodelle sitten sulkien poies kaiken tuon toisen ihmisen aiheuttaneen - vaikkas kuin kaipaankin häntä...
Toivon kropallein jaksamista; Töissä voisin ravata iellehen ja kroppain pelaisi ihan ok.
    Tiedän, ettäs reissua aivan varmasti toivoin myöskin. En vaine arvannut et tällaiselle "pysyvälle" reissulle päätyisin.
Ei siin mitä - tykkään tästä muutoin, muttas ne nuo työrupeamat ovat aikas ankiat Reissaaja-Lissinä ollessain. Ne kun saisin poies tästä elämästäin-mätästä, ni mikäs täsä oisi ollessain sit.
Jonkihin laista pienoista reissua täältäkin käsin kyllä halajaisin. Se ei vaine Matti Kukkaroinen oikein siitä tulisi pitämään.... jotenka taidampa vaine vuottaa tuota keväistä talvea ja kevään aikaa kun sit saanen reissata tuonne pohjoisemmille sfääreille aivan tarpeeksein; kolme kertaa. Ihan vaine siksi, ettäs vihdoin sainen päätöksen kuntoutuskurssista joka olisi suunattu juuri tällaiselle moni-nivelrikkoiselle, alle tietyn ikäiselle ja jopa viel töissä olevaiselle! Sitten saanen reissata uusissa sfääreissä ja tarpeeksein täl haavaa.
   Mitä toden näköisemmin menetin Elämäin-Repusta nyt lopullisesti yhden ihmisen.
Toivoisin et elämä, tuo ovellein jo kolkuttavainen uusi vuosi, toisi sit tullessansa jonkun toisen vastaani. Ei, ei korvaamaan tuota menetettyä vaan ihan toisen laisena, toisen moisena, toisen oloisena, ihmisenä.
Sellainen ihminen johka voisin luottaa ( ja hän minuun ) ja häntä ns. ylöspäin katsella sekä kunnioittaa. Ihminen joka olisi kanaloni miun, mie kainaloisensa hänen.
    Toivoisin itsellein Töissä intoa, tarkkuutta. Toivoisin innovaatioita uusia, maku ja koristelyy vaihtoehtoja uusia.
Jospa sitä joskus viitsisin paneutua nettisfäärien puolelle ja sieltä etsiä uusia mahdollisuuksia.
    Toivoisin et ne nuo jälkipolvein olevaiset, muksuin miun kera muksuin mukeloihin, elämässään hyvin voisivat, elämä heille suopea oisi.

   Tätä enenpää en osaa kertoa, en loineh lausumahan. Täsä tärkeimmät - luulisin.