Naapurissa, näis rivareissa, asuu mummo miuta iäkkäämpi. Jotain 80 ja rapiat ainaskin - josko lie likemmä 90:täkin..
Hänen kera ollahan ain silloin-tällöin kaffiteltu jomman kumman tykönä ja rupateltu kaikenlaista. Yhteisiä tuttujakin on löydetty sukujemme/ystäviemme joukoista ja kuulumisia ain piisaa heistäkin.
Nyt on täsä mennyt viimeisestä "istunnostamme" jo tovinen. Tuossa päivänä eräänä mennehenä sit näimme tuossa pihanmaallamme. Mie olimma autokorjaamolta tulossa, hän roskia viemässä.
Kysäisin et joutaisko hän nyt kaffeelle tyköni?
"Ei, ei nyt kun olen tauolla. Äsken taasen oli ja kohta sit jatkuu.": kertoi hän.
"Ne ovat nämä iäkkään arjet kiireiset "
Niinpä, kiireet ne eläkelläisellä ovat jotka ajan vievät.
Arvatkaas mitkä kiireet ja mihkä se aika menee mm. hänellä - rouva jo nuinkin iäkkäällä?
Hän seilaa netissä.
Niinpä.
Täällä aloittivat seutukunnalla tällä koronan tultua iäkkäille ihmisille ainakin kerran ( tai useamminkin ) viikossa tietokoneen kamerayhteyden kautta toimivat, tapaamiset.
He jumppaavat, leipovat ( kukin vuorollaan toimii ryhmän vetäjänä/ohjaajana), kokkaavat, askartelevat, ja matkustelevatkin milloin missäkin; muistelisin et mm. museoissa.
He jumppaavat, leipovat ( kukin vuorollaan toimii ryhmän vetäjänä/ohjaajana), kokkaavat, askartelevat, ja matkustelevatkin milloin missäkin; muistelisin et mm. museoissa.
Ja näyttää et on mukavaa, odotettuja tapaamisia.
Niistä ei henno, ei voi jäädä poies - kaffeekupillisenkaan ajaksi.
Olenkin miettinyt et mie-ja-kans!
Enkös tuota ihan hyvin sulahtas jo joukkoihinsa, kävis eläkelläisestä?
Ja oppisin miekin käyttämään tietsikkaa, osallistumaan teams'hin, jne.?
Yksi toinen jutska tuli myöskin täsä taanoin vastahan tällä Kulmakunnallamme olevaisella.
Veimmä ehtoon korvalla eräänä Aleksanterin-leivoksia naapureilleni näille ja sieltä yhden ovisen takaa sitten vastahan asteli toinen iäkkäämpi henkilö vastaani, henkilö joka on ihan nytten vasta muuttanut tänne asumahan. Tai, no, ei hän niinkään iäkkäämpi ole sillä luulen et aikaslailla samaa ikäpolvea olemme koskapa...
Siin aikamme juteltuamme kävi ilmi, ettäs hän oli miut tunnistanut nimestäin omastain - muttas kuuleman ulkonäöllisesti olemma mie muuttunut sitten viime näkemämme. Ja siitähän on sitten ( sen mitä siinä yksissä tuumin laskeskelimme ) ainaskin sen parisenkymmentä vuotta jo!
Enhän mie häntä itse tuntenut, en suinkaan. Enkää nimeänsä tietänyt ( enkä vielkään osaa sanoa sitä nimeään sen kummemmin, muttas henkilön osaan "yhdistää" ), muttas nuin kun esitteli itsensä, niin ihanhan tuota osaan yhdistää ja tunnistaa.
Hän on henkilö joka tasan tarkkaan kerrottuna on miun ex-mieheni veljen vaimon äiti.
Et näin pieni maailmamme tää: tämä "ex-sukua" ja sitten toi eka mummero ei niinkään sukua, muttas äitini kautta hyvinkin läheiset tuttavuudet keskenämme. Sekä sit, ettäs yssi muksuin on hoitanut päivähoitajana hänen jälkipolvensa lapsen lapsia.... Joops.
Se on tää Maailmamme Mahtavainen sankkevan pieni ja piskuinen vaikkas välleen tuntuukin et se pienikin matka on yhtä pitkä ko joku....
.... Via dolorosa!
Ihan täsä näin konkreettisesti näkysällä palkintoin siitä kun teimmä urotyön, kävimmä lävitse yhden via dolorosan taasen.
Pitimmä nimittäin käppäillä kotoain sen noin 1,5-2km päähän hakemaan autoin korjaamolta. Ja nyt tein sen ihan ilman mitään kepakkoja tahi tuki-kenkäänikään! Ihan ns. normi kenkkäsissä kulkien ja hartaasti jokahisen askelluksein askeltain.
Päiviä muutamia sitten kun veimmä Hepo Hopiain sinne "konitohtorille" laiteltavaksi ja kopeloitavaksi, niin paluumatkain tuon taitoinkin kepakoihin ja kenkäsen kera sillä sitä ennen en ollut paljoa matkoja viel taitellut ilman tukija noita.
Nyt olin olevinaan naheva ja läksimmä sitten ilman mitään - tosta vaine. Ajatuksella et kassotaan kuin Mummelin käy; prakaanko välille vahi selviänkö henkkissä, moisesta matkasta?
Viisasta olisi ollut kyl tukija ottaa, näin jälkeenpäin sannoin.... muttas niin vaine mie sen selvitin. Perille pääsin. Vakaasti ja varmasti, hitaasti ja hillitysti, muttas perille yhtä kaikki!
Kärsimystä via dolorosan, kiirastulta ja tappuraa. Jalkateräin tää ei reilassa viel ole. Pitää vaine nenga iellehen kuntouttaa käppäillen vain pikku hiljaa alusta alkain taasen kuin kävelemään opettelevainen: kymmenen metriä, kymmeniä metrejä. Satoja metrejä, kilometrejä. Kyllä se viellä joskus jekkasee. Välleen hierontaa, rasvailuja ja jumppaa kaikenmoista.
Aivan pakko täsä on alkaa suunittelemaan lisän saikkusen pyytelyä. Onni sen sopinut ensiviikolle Pomon kera Töihin urkenemista vaik sitä jo tuossa kepakoihin aikaan suunittelimmekin.
Mietenkä sitä onkaan ihminen aivan "lapsi".
Ensin kepakot ja tassu; "konttasin". Nyt ilman nuita ja tuntuu et kävelemään opettelen, olen juuri jaloillein noussut lapsi.
Tienpäällä tassutellessain olemma mie edelleenkin "kylän hitain" tapaus. Ohitse porhaltavat autot, pyöräilijät, kävelijät, nuoriso, lapset, mummot ka papatkin.
Autolla, Hepo Hopialla pääsisin vauhdilla tietty - se vain ei käy sit oikein jumpasta, se....
Tosin siitäkin, Hepo Hopiastain siis, murhehen kryynejä lykkää taasen....
Tuossa olimma lietsossa yhden yöllisen aikaan ja sieltä sitten aamusella piskuisen pakkasen jälkehen liikenteeseen lähdössä. Starttaden ja - ei inahdustakaan! Ei ni minkähänlaista!
Apua auttavaista, kättä käteväistä kehiin kaveriltain tuolta?
Kokeilimme lisää Virtaskaa akusta irtonaisesta - ei.
Lisää Virtaskaa käynistä olevaisesta autosta - ei.
No, sitten et hinataampas käyntiin se. Joo.
Vetosilmukkaa kehiin - missä se sellainen on? No, ei sitä ollutkaan matkassa mukana olleskana! Ei Hepo Hopiassain sellaista olleskana olemasakaan!
Sittenpäs tilallensa jotahin vastaavaa? Ei, ei onnannut sekään kun ei näihin uusien autojen "helmpelteihin" niin vaine kajota kun eivät ne mitään peltiä olekkaan, vaan ovat jotahin pleksiä, muovia vaine.
"Kokki kolmosta, vinkki vitosta" kehiin: vanha, kunnon, mäkistartti ( onni pihanmaalla tuolla on piskuinen mäki olemassa! )!
Vaihde vapaalle, tuuppausta takaa. Pykällys neloselle ja starttaus - lähti!
Tästä kaikesta viisastuneena sit tosiaankin Hepo Hopia heti-miten arjen tultua konitohtorin tykö ja siihen starttimoottori kokonaan uusiksi. Sankkevan kallista!
Eikää täsä viel kaikki!
Se on kuulkaas tällaisen sairaspäivärahalaisen Matti kovin Kukkaroisessa kun pitäisi hankkia kaik´ normaali päiväiset allergia-, yms. -lääkkehet. Pitäisi maksella laskuset perus-sellaiset asumiskustannuksineensa ja sitten tällaiset ylläri-pyllärit siihen lisäksi vielä?! Ja jotahin oisi kiva joskus syödäkkin....
Sieltä kun, tuolta Hepo Hopiastain, olisi tulossa jokunen tonnin, alulle toisen, lasku! Karsiaa!
Ja niinkuin mie täsä haaveilin mm. lumisista kenkäisistä?
Taitaa pitää taasen tältä talvelta moiset läpyskät unhoittaa kokonansa - enhän tuota ole kuin jonkusen viitisen vuotta niistä vasta haaveillut....
Samaten ö-mappiin menee suunitelmain et NYT kun pääsen jo ajamaan autoain ja täten paikasta toisehen siirtymään ( vaikkas itse jalkasin käppäily tekeekin tenää vielä ), niin REISSUUN! Mie ja reissu - eiköstä vaine?
Mitkä mahtavaiset kelit olisi esim. Luovolle juuri nyt!?
Arvatkaas kenen sydän verta vuotaa kun järki pakottaa ajattelemaan tosi ja asioita?! Kenkä huutaa sisuksissaan kärsimystään kovaa, ikäsväänsä ISOa, suruaan suunatonta!
Sattuu mieleen, sattuu sisimpään, sattuu sydämeen, tuntuu tunteissa tukahdetuissa.
No, onhan täsä sit yssi "lohtu" olemasa:
Sitä kun kois on ja asustavi, mökissänsä möksyttää, Majassain Mahtavaisessa "makaan", niin sitäpä sit "saanen" Humisemallaharjullain hommata vähän sitä, vähän tätä ja osasen totakin.
Nyt olen eka kerran aivan ITSE sitten leikkauksenin jälkeen vosekkinut koko asumuksein tään alusta loppuhun asti. Noin, niinkuin viikkosiivouksena vaine tosin....
Pyyhin kyökin laatikoita puhtahaksi kaikista muruistansa yms. liasta - alusta loppuun asti.
Ja mikä oivallinen aika ottaa ja pestä talvisia kamppehia poies, ottaa keväisempiä esille. Samaten kenkä-politiikkakin.... sen mitä nyt varppini periksi millehän kenkäsen mallille antavi?
Petivaatteet perinteiseen viikkoseen tapaan ulkoistain ja liinavaatteet pesuun sekä vaihtoon. Samoin tein voisi viel tehdä samaisen "tempun" verhosillekin akkunoiden vaik´ hivenen kait tuota on siihen liian aikaista - mut antaa nyt mennä kun kerta on alettu. Kaik´vaine samointein!
Joo, lähdenkin tästä juuri nyt tyhjentää yhden koneellisen pyykkikoneen uumenista ulos - heippa!
Yksi toinen jutska tuli myöskin täsä taanoin vastahan tällä Kulmakunnallamme olevaisella.
Veimmä ehtoon korvalla eräänä Aleksanterin-leivoksia naapureilleni näille ja sieltä yhden ovisen takaa sitten vastahan asteli toinen iäkkäämpi henkilö vastaani, henkilö joka on ihan nytten vasta muuttanut tänne asumahan. Tai, no, ei hän niinkään iäkkäämpi ole sillä luulen et aikaslailla samaa ikäpolvea olemme koskapa...
Siin aikamme juteltuamme kävi ilmi, ettäs hän oli miut tunnistanut nimestäin omastain - muttas kuuleman ulkonäöllisesti olemma mie muuttunut sitten viime näkemämme. Ja siitähän on sitten ( sen mitä siinä yksissä tuumin laskeskelimme ) ainaskin sen parisenkymmentä vuotta jo!
Enhän mie häntä itse tuntenut, en suinkaan. Enkää nimeänsä tietänyt ( enkä vielkään osaa sanoa sitä nimeään sen kummemmin, muttas henkilön osaan "yhdistää" ), muttas nuin kun esitteli itsensä, niin ihanhan tuota osaan yhdistää ja tunnistaa.
Hän on henkilö joka tasan tarkkaan kerrottuna on miun ex-mieheni veljen vaimon äiti.
Et näin pieni maailmamme tää: tämä "ex-sukua" ja sitten toi eka mummero ei niinkään sukua, muttas äitini kautta hyvinkin läheiset tuttavuudet keskenämme. Sekä sit, ettäs yssi muksuin on hoitanut päivähoitajana hänen jälkipolvensa lapsen lapsia.... Joops.
Se on tää Maailmamme Mahtavainen sankkevan pieni ja piskuinen vaikkas välleen tuntuukin et se pienikin matka on yhtä pitkä ko joku....
.... Via dolorosa!
Ihan täsä näin konkreettisesti näkysällä palkintoin siitä kun teimmä urotyön, kävimmä lävitse yhden via dolorosan taasen.
Pitimmä nimittäin käppäillä kotoain sen noin 1,5-2km päähän hakemaan autoin korjaamolta. Ja nyt tein sen ihan ilman mitään kepakkoja tahi tuki-kenkäänikään! Ihan ns. normi kenkkäsissä kulkien ja hartaasti jokahisen askelluksein askeltain.
Päiviä muutamia sitten kun veimmä Hepo Hopiain sinne "konitohtorille" laiteltavaksi ja kopeloitavaksi, niin paluumatkain tuon taitoinkin kepakoihin ja kenkäsen kera sillä sitä ennen en ollut paljoa matkoja viel taitellut ilman tukija noita.
Nyt olin olevinaan naheva ja läksimmä sitten ilman mitään - tosta vaine. Ajatuksella et kassotaan kuin Mummelin käy; prakaanko välille vahi selviänkö henkkissä, moisesta matkasta?
Viisasta olisi ollut kyl tukija ottaa, näin jälkeenpäin sannoin.... muttas niin vaine mie sen selvitin. Perille pääsin. Vakaasti ja varmasti, hitaasti ja hillitysti, muttas perille yhtä kaikki!
Kärsimystä via dolorosan, kiirastulta ja tappuraa. Jalkateräin tää ei reilassa viel ole. Pitää vaine nenga iellehen kuntouttaa käppäillen vain pikku hiljaa alusta alkain taasen kuin kävelemään opettelevainen: kymmenen metriä, kymmeniä metrejä. Satoja metrejä, kilometrejä. Kyllä se viellä joskus jekkasee. Välleen hierontaa, rasvailuja ja jumppaa kaikenmoista.
Aivan pakko täsä on alkaa suunittelemaan lisän saikkusen pyytelyä. Onni sen sopinut ensiviikolle Pomon kera Töihin urkenemista vaik sitä jo tuossa kepakoihin aikaan suunittelimmekin.
Mietenkä sitä onkaan ihminen aivan "lapsi".
Ensin kepakot ja tassu; "konttasin". Nyt ilman nuita ja tuntuu et kävelemään opettelen, olen juuri jaloillein noussut lapsi.
Tienpäällä tassutellessain olemma mie edelleenkin "kylän hitain" tapaus. Ohitse porhaltavat autot, pyöräilijät, kävelijät, nuoriso, lapset, mummot ka papatkin.
Autolla, Hepo Hopialla pääsisin vauhdilla tietty - se vain ei käy sit oikein jumpasta, se....
Tosin siitäkin, Hepo Hopiastain siis, murhehen kryynejä lykkää taasen....
Tuossa olimma lietsossa yhden yöllisen aikaan ja sieltä sitten aamusella piskuisen pakkasen jälkehen liikenteeseen lähdössä. Starttaden ja - ei inahdustakaan! Ei ni minkähänlaista!
Apua auttavaista, kättä käteväistä kehiin kaveriltain tuolta?
Kokeilimme lisää Virtaskaa akusta irtonaisesta - ei.
Lisää Virtaskaa käynistä olevaisesta autosta - ei.
No, sitten et hinataampas käyntiin se. Joo.
Vetosilmukkaa kehiin - missä se sellainen on? No, ei sitä ollutkaan matkassa mukana olleskana! Ei Hepo Hopiassain sellaista olleskana olemasakaan!
Sittenpäs tilallensa jotahin vastaavaa? Ei, ei onnannut sekään kun ei näihin uusien autojen "helmpelteihin" niin vaine kajota kun eivät ne mitään peltiä olekkaan, vaan ovat jotahin pleksiä, muovia vaine.
"Kokki kolmosta, vinkki vitosta" kehiin: vanha, kunnon, mäkistartti ( onni pihanmaalla tuolla on piskuinen mäki olemassa! )!
Vaihde vapaalle, tuuppausta takaa. Pykällys neloselle ja starttaus - lähti!
Tästä kaikesta viisastuneena sit tosiaankin Hepo Hopia heti-miten arjen tultua konitohtorin tykö ja siihen starttimoottori kokonaan uusiksi. Sankkevan kallista!
Eikää täsä viel kaikki!
Se on kuulkaas tällaisen sairaspäivärahalaisen Matti kovin Kukkaroisessa kun pitäisi hankkia kaik´ normaali päiväiset allergia-, yms. -lääkkehet. Pitäisi maksella laskuset perus-sellaiset asumiskustannuksineensa ja sitten tällaiset ylläri-pyllärit siihen lisäksi vielä?! Ja jotahin oisi kiva joskus syödäkkin....
Sieltä kun, tuolta Hepo Hopiastain, olisi tulossa jokunen tonnin, alulle toisen, lasku! Karsiaa!
Ja niinkuin mie täsä haaveilin mm. lumisista kenkäisistä?
Taitaa pitää taasen tältä talvelta moiset läpyskät unhoittaa kokonansa - enhän tuota ole kuin jonkusen viitisen vuotta niistä vasta haaveillut....
Samaten ö-mappiin menee suunitelmain et NYT kun pääsen jo ajamaan autoain ja täten paikasta toisehen siirtymään ( vaikkas itse jalkasin käppäily tekeekin tenää vielä ), niin REISSUUN! Mie ja reissu - eiköstä vaine?
Mitkä mahtavaiset kelit olisi esim. Luovolle juuri nyt!?
Arvatkaas kenen sydän verta vuotaa kun järki pakottaa ajattelemaan tosi ja asioita?! Kenkä huutaa sisuksissaan kärsimystään kovaa, ikäsväänsä ISOa, suruaan suunatonta!
Sattuu mieleen, sattuu sisimpään, sattuu sydämeen, tuntuu tunteissa tukahdetuissa.
No, onhan täsä sit yssi "lohtu" olemasa:
Sitä kun kois on ja asustavi, mökissänsä möksyttää, Majassain Mahtavaisessa "makaan", niin sitäpä sit "saanen" Humisemallaharjullain hommata vähän sitä, vähän tätä ja osasen totakin.
Nyt olen eka kerran aivan ITSE sitten leikkauksenin jälkeen vosekkinut koko asumuksein tään alusta loppuhun asti. Noin, niinkuin viikkosiivouksena vaine tosin....
Pyyhin kyökin laatikoita puhtahaksi kaikista muruistansa yms. liasta - alusta loppuun asti.
Ja mikä oivallinen aika ottaa ja pestä talvisia kamppehia poies, ottaa keväisempiä esille. Samaten kenkä-politiikkakin.... sen mitä nyt varppini periksi millehän kenkäsen mallille antavi?
Petivaatteet perinteiseen viikkoseen tapaan ulkoistain ja liinavaatteet pesuun sekä vaihtoon. Samoin tein voisi viel tehdä samaisen "tempun" verhosillekin akkunoiden vaik´ hivenen kait tuota on siihen liian aikaista - mut antaa nyt mennä kun kerta on alettu. Kaik´vaine samointein!
Joo, lähdenkin tästä juuri nyt tyhjentää yhden koneellisen pyykkikoneen uumenista ulos - heippa!
Kommentit