...59 vuotta sitten, vuonna -59, syntyi tähän maailmaan
eräs pieni poika josta aikoin antaissa kasvoi ISO Mies
ja miullekkin merkittävä henkilö; puolisoin muin.


2008.9.22.-27.%20Rokua%20%2894%29.jpg

Terveisiä sinne jonnehin - paremmille kalavesille!

   Voi kuinka mie kaipaankaan häntä välleen! Ihan vaine ihmisenä, kaikkine huonouksineen ja hienouksineen.
Jos vaikkas ajattelen nyt vaine tätä syntymäpäiväänsä tänään ja silloin kun niitä viimeksi suuremmalti juhlittiin viisikymppisinä niin kuinka hienosti hän sen loinah lausumahan silloin:
"Ei vuosia juhlita siksi
että ikää tulee lisää
- vaan siksi että vuodet vähenevät."
( Voi jos hän olisi silloin tiennyt kuin vähän niitä olikaan silloin enää hänellä itsellään jäljellä... )
   Kaikesta tällaisesta ja monesta, monesta, muustai elämänviisaudesta, neuvosta, ohjeesta yms. olen ollut nyt paitsi häneltä monen, monta, vuotta. Voi kuinka niitä olisin tarvinnut tässäkin välillä vaikkas kuin paljon!
Ja ennen kaikkea sitä rinnallakulkijaa, tukea, johka nojata. Toista joka ajattelee, auttaa, avittaa jos jossakin jutussa. Jos ei muutoin niin stoppaa miuta itteeni etten ihan suin päin ain suuntaan jos toiseenkin ryntäileis...
   Eilen, viimeksi eilen, halajin häntä tyköin kun oli tyttärein 24/7 tiimoilta kaksikin kokoontumista Maailmalla Suurella. Voi mitenkä olisi ollut hyvä ja kiva kun hän olisi taasen ollut siinä rinnalla kokemassa, jakamassa, kaiken sen kuten silloin ammoisinakin aikoina hän pruukkasi tekemään. Esim. tämä kuva täsä on otettu eräällä sopeutumisvalmennuskurssilla johka hän hyvää hyvyttään lähti mukaamme vaikkas ei hän biologinen isä ollutkaan. Muttas kun hän ain näin teki ( kulki kaik tällaiset kurssit, kokoukset, miitingit, yms. läheisten jutskat lävitse tyttärein tiimoilta ) niin hän olikin sitten tämän tyttärein AINUT ja OIKIA ISÄ! Rispekt tästä hänelle ja SUURI kiitos!
Muttas tosiaan... eilen oli taasen sellainen/sellaiset miitingit että olisin tarvinnut kanssa kulkijaa ja -kokijaa siihen rinnallein. Ja ennen kaikkea sitä kun näistä kotiin kotiutuu niin olisi joku jonka kaa jutella, pilkkoa, lohkoa, kaikkea sitä mitä niissä vastaan tulee ja niskaansa saa! Olisi se turvallinen olkapää jota vasten itkeä tahi ne korvat jotka kaiken sen ajatustein tulvan kuuntelisi ja sitten suullansa mainiolla jäsentäisi miulle ymmärrettäväksi ja... "jaettu suru on puolta pienempi.".
   "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, ja jaettu suru on puolta pienempi."; näinhan se on. Muttas kuka sen tämänkin miun suruin nyt sitten puolittaisi ja jakaisi, harteilleen kantaa ottaisi, kun ikävää näin häneen poden? Kuka se korvaksein rupeisi ja tuskani tuudittaisi?
   Onneksi tämä "tuska niin tumma, onneton rakkaus ja..." ( vahi oliko se toisin päin...? ) on kuiteskin vuosien saatossa jo lieventynyt. Ei päivääkään ettei mielessäin olisi muttas...
   ...mietiskelen sit ain toisinaan sitä että mitenkä sitä voikaa ihminen kaivata toisen perään, toista ihmistä ja samalla sitten tuntea tunteita tulisia toisaalle, aivan toiseen ihmiseen? Kuin sitä voi ihminen ihastua, tykätä ja joskus voisi sanoa kait että rakastuakin, aivan uuteen ja toiseen ihmiseen? Miten ihminen voi halajata toisen, edesmenneen, ihmisen perään ja siltikin tykätä sitten toisesta? Onko tää mahdollista? Voiko pitää, tykätä, kahdesta ihmisestä saman aikaisesti? Mitä tää on? Onko nämä tunteita olevia ja tunnistettavia? Mitenkä tää on mahdollista vahi kuvittelenko vaine?
   Onhan tosin olemassa ihan ELÄVIÄKIN ihmisiä jotka ns. rakastavat montaa saman aikaisesti ( en nyt puhu perhe-rakkaudesta; vanhemmat ja lapset, sisarukset, yms. lähisukulaiset, ja ystävykset. ) ja ovat jopa moniavioisissaliitoissa, JOTEN miksikäs sitä ei sitten voisi ajatella että voisi näin tuntea edesmennyttä ihmistä kohtaan ja sitten samalla myös ihan henkkissä olevata ihmistä kohtaan? Mikä eroavuus mäissä muka voisi olla? En mie ainakaan suostu näkemään mitään erilaisuutta!
Olenkin ajatellut että jos asuisin, eläisin, josain muussa maassa josa olisi sallittua lain silmissä moniavioisuua niin mie olisin varmaankin yssi heistä. Olisin joko se "millonas" puoliso tahi sitten MIULLA olisi sen "millona" puolisoa. Kummin vaine. Ei sillä väliä miusta. Tai no... jos tarkkaan ajattelen niin en kyl oikein voisi ajatella ettäs olisi monta aviopuolisoa... mieluummin olisin itse se "millonas" siellä josain toisten joukossa. Ehken se olisi kuitenkin näin paree.

   Muttah... Kiitos-kaunis puolisoin, Tupsuleukain miun, antamastasi ajasta rinnallain. Kiitos kaikesta mitä kanssani jaoit. Kiitos opetuksistasi ja siitä että näin löysin uskoni siihen että parisuhdekkin voi onnistua vaikka siin oliskin niitä ylä- ja alamäkiäkin matkassaan; elämän suolat ja sokerit. Kiitos.