Ja täsä sitten nyt viimoiset tältä haavaa. Kuvia jotka eilennä ostimma ja teksti tää jonka ihan nyt ja täsä luon ( paitsi tietenkin nuo kahden päivien kuvatekstit tein myöskin tänä pänä... )

   Lähdetääs reissun tään loppupuolelle ja loppuun.
 
   Ensinnäkin eilennä ehtoolla kun lämmä sitä mökkiäin yöpaikkain ja puuhasin siin takkasen tuon lämmittämäin liepeillä, niin hokasin et EI-KÄ! "Takan päällä on UURNA!"
Arvatkaas kuinka vilkas voi olla ihmisen mielikuvitus siin vaiheessa? Mitä kaikkea skenaarioita, mahdollisuuksia, totuuksia, puolitotuuksia ja vasitenkin ei-totuuksia, silloin päässä voine liikkua?
Itsellein ainua ja mahdollinen mahdollisuus oli se, ettäs siinä on sen kyseisen mökin rakentajan uurna ja piste. Hänet on haluttu tuoda sinne rakentamansa asumuksen tykö ja jostahin syystä hänelle tärkiälle paikalle. Tuon tärkeyden mahdollisuuksistahan mie sit taasen tiedä en mitiä.
   Tään ekan päähäni mahtuvaisen ajatuksein jälkehen mahdollisuudet olivat miun - mitkä?
Olla yötä kuten aikaisemminkin, siellä? Kyllä, muttas ei-kiitos. Miehän en kenenkään "hengen" kera siellä yövy! En vaikka kuin jo olemmakin siellä öitäin jo muutamia viettänytkin.
Mitäs sitten? No, valot päälle ja maate - niinpä, ainua mahdollisuutein miun?
"Totta turiset Mummero sie." Paitsi... ettäs... jos mahdollisesti.... niinpä. "Mietis sitä Mummero hyvä; jos, vaikka, kuin.... lietsoon pääsisit ja öisen paikan jonkun toisen saisitkin?"
"Niinpä...." "Mietin kovin kyllä." "Jospa se kävis kutsu öisen tummen tullen. Jospa kuiske kuuluisi kupeelle toisen-moisen...?"
   Niin tahi näin päin, niin tiesin, ettäs valvottuhan yö on joka tapauksessa tulossa jotenka aloimma valmista tekemään aamua varten ( ja kenties jo yötä tulevaista? ): siivosin paikan-joka, pakkasin pakkauksein-joka, ja sit viel kassoin et taatusti ei jää takkaan tuohon hiiltä puhallettavaa jälkeheni jos vaik´ lähtö kävisikin....
   Onneksein, ja SUUREKSI helpotuksein, pääsin lähtemään "mäkeen" ja tuon uurnan hyvästi heittäin sit sinne takkasen ylle lämmä jätellä.
Sen verta kuitenkin raotan jo nyt ja täsä, salaisuutta uurnasen tuon, koskapa sitä kyselin tänä pänä omistajalta mökkisen sen: "Mikä on tarinansa sen kun se yöunoset nuin meinasi miulta viedä?"
Arvatkaas mitä, Armaat Lukijain miun - mikä se on?
Se on omistajansa tuon ( ensimmäisen? ) koirulin tuhkauurna! Rakkahan läheisen, lemmikin, viimeinen leposija ns. kotitanhuvilleen.
Niinpä, ja mie jo kun kaikkea ajattelin! Mie ja miun vilkas mielikuvituksein joka jo jonkun vanhan, parrakkaan Merikarhun, henkiin herätteli ja sinne sit yölliseksi ajaksi puujalallansa miun kaveriksein käpöttelemään kolkkaavalla ja klonkkaavalla jalallaan tuolla!
Huh, helpotus!

   Yöstä tummasta ei sit mitiä tarinaa, muttas aamunen tää avautui jälkehen... sanoisinko kuuden? Kahdeksan lautalla mie jo ylitse tulin "piskuisessa" menenkäynissä taasen. Ei se enää ihan kauhiasti pelottanut ko viime endinä vastaavan jo koin.
   Kotimatkallain poikkesin yhden muksuin mukelon 5v-synttäreiden kunniaksi ovallansa ja ojensin lahjain heille ( kipeänä olivat jotenka sisälle ei ollut nyt menoja - snif. ). Olipas kiva edes noin pikaisesti nähdä häntäkin. Ja tästä sit innostuneena ajon tuon aikana soittelimma kaikille biologisillein joitten kera en ole nyt vähään aikaan muutoin ollut tekemisissä. Rattoisasti matkain tuo taittuvi ja aika kului. Kuulumisia vaihtaa saimme ja ääniämme kuulle. Ihanata.
"Puolimatkankrouvissakin" nyt sit pistäydyin ko eihän miulla mitään kiirusta kotia ollunna täl kertaa - kerrankin. Kaffeeta kupillinen nesteenä sisuksiini miun ja toista "vettä" sit nesteenä sinne pönttöönsä. Joops.

-----------------------------------------------------------------------------

   Yksityiskohtia, "hifistelyä":




   "Dyyni."



   "Kaipaus." 



   "Metsältä puita."



   "Mangneetti."



   "Päivän Sydän <3."



   Jäljet Joukkahaisen päällä sannan...
... ja vertauksena ihmisen tassunen jotahin 40-kokoa, ylle-alle.






   "Koti."



   Katkis?



   "Lounas."



    "Palasta."



   "Tahmatassu."



  "Tahtipuikko."



   "Seppele."



   "Viehko."



   Väriä elämään!



   Aamukaste 1.



   "Peilaaja."



   "Siili-piili."



   Aamukaste 2.



   "Utu."



   "Jälkeen jäänyt."



   ... ja jälkeen jätetty!
( Mietiskelin tään tuolla sannalla nähdessäin, ja mietimmä viel nytkin, mikä ansa metsän eläville eläimille?! )

-----------------------------------------------------------

  Noin-ikkään. Nyt siis kois, tekstit nuo kopsattu, kuvaset liitetty ja tekstitetty. Kaps´säkit purettu ja kassottu kuis se tää kotisen oloinen, alias Humisevaharju, taasen makaa ja petaa?
Matka kotio sujui hyvin - kiitos kysymästä.
Ehtoon korva jos sujuisi yhtälailla fine, niin olisinpas sankkevan tytyväinen. Humenissa arjen kylkeen taasen kiini, jep.

   "Salamatkustain..." piti sitten paikkansa osaltain.
En ottanut tahi laitellut mihkään saitille kuvaa kun lautalla matkustin. En edes "Kotipuusta"  kuvasen kuvaa napanut.
En laitellut omalle naamataulullein kuvia mitään - tuskinpa tiesi kenkään et matkalla taasen olimma, ennen kuin nyt sitten täsä ehtoon korvalla kertoilen. ( Muksuin mukeloille kyl kerroin; heille lupasin taasen tätä asumustain luvan kera lainailla jos halajavat - eivät käyneet nyt. )
Muutoinkin Luovolla "matalaa profiilia" pitelin kiini. Kissun-kissun oleilinma.