...vapaana! Vielä hetki kunne sinne lekurin pöydälle joudun - ja joudunhan mie, sillä sain kuin sainkin, uuden satsin antibiotteja! Lekuri oli ystävämmällinen ja kirjasi miulle sellaisen jatkona. "Jee!"; niin kuin nytten jotkin lääkkehet, vasiten -biootit, olisivat mikään hyvä jutska?!
Täsä tapauksessa ne ovat sillä tosiaankin ilman niitä miuta ei leikeltäisi täl haavaa. Tulehdustila pitää ensinnä saada laskeman ja sitten voi vasta lekuri veitsellään vosekkia kehoani. Jep, jep.
Niinpä sitten viel on tuokio, tää viimeinen tuokio ( tää päivä ja huominen - eikä huomista oikeestaan lasketa mukaan olleskana, sillä huomenissa 24/7-tyttärein tyköni tulee ja se onkin sitten täyttä työtä hänen ohjaaminen... jotenka vaine tää päivä sitten ) juuri ennen kunne sitten asetun paikoilleni. Asetun, tahi siis on pakko asettua, kun en vaine pysty leikatun käteni kera matkaamaan mihkään, enkä tekemään mitään. Pöh.
Ja tästä "tuokiosta" mie sitten halusin ottava tänä pänä KAIKEN mahdollisen irti saatavan, irti. Piste. Tosin näin jälkikäteen päivittelen etten ottanut kameraani mukaan vaan piti räpsiä kännykälläin kuvaten.... Täten kaik ei mennytkään kuten Strömsö´ssä. Muttas... täsäpä tätä "saastetta":
"Syksy." - yllä ja alla.
"Peto."
Nämä tällaiset, nämä hetket, nämä pitis päästä aina kameran kera heilumaan! Voi ettäs miuta harmittaa, kun se tänäkin pänä matkastain jäi, ja näinkin hieno ihanuus olisi ollut mitä tähtäillä!
Kiersin KAIK´ kirpparit jotka tiesin olemasa olevan Ilman Aikoja Iidenissä ja eräältä löysimmä tällattiis ihanaisen simmulasikotelon. Vanha, kulahtanut, mut a´ vot sie - juurikin sopivanmoinen Harjulle Humisevan!
Laitoimma tähän, päälle vanhan ompelukoneen jalustan, olevaiselle pöydälle ja sisällytin siihen het´ sillään "aarteita" arvokkaita: matkoilta keräämiäin muistoja... kiviä noin niinkuin pääosin ja yhden hiehon hampahan jonka joskus serkku-poijan tilalta muistoksi sain.
Mikä ihanuus! Pikku joulu, joulu pikkuinen, tuli päiväin tään päätteheksi ( jällevän ) Humisevalleharjulle tyköni!
Tilasimma eilennä... ei kun toissa päivänä... kuusi pussillista gluton jauhoja itsellein jotta leipoa voin. Sitten kun voin leipoa: leikatulla kädellä kun ei varmahan paljoa "roiskita"? Muttas siis... 5kg pussissansa elikkäs yhteensä sen 30kiloa, elämän iloa. Ja meikä Mummero roudaa kaiken yhdellä sylillisellä Hepo Hopiain kyydistä, tuolta pihanmaalta, portahat ylös astellen, kotiain! Wau! ( Postissa toimihenkilö avitti ja nosteli sieltä postista Heponi kyytiin koko paketin! Kiitos hänelle avustansa suuresta! )
Katsastin jottas millois viimeksi? Se on ollunna mennä kesän kesäkuun alussa. Ja silloinkin sen 6 tsipaletta, joista sitten Töihin annoin/möin kaksi tsipaletta... Täten kesä-lokakuu...viisi kuukautta ja 20 kiloa leivottuna; joista tosin jäljellä on viellä noin kuusi kiloa, jotenka sen 14 kiloa leivottuna jotenkin.
Ja nytten sitten uutta vaine "kehiin", uutta pääsen leipomaan, kussa käjet antavi periksi.
Muttas kaikkinensa. "Hyv´ on yllä, hyv´ on alla", ja kaikkialla hyvä on olla.
Hyvä päivä. Sain asiain hoidettua.
Sain mm. varastojain täydennettyä sillä silmällä pitäin ettäs kunne leikkaus on tehty ( ja mie henkkisä pysyn? ) niin voinen sitten taas palata miun normaaliin ja alkaa mm. aamu-smoothieita vetelemään nasuun piskuiseeni. Sekä napsimaan mangnesiumsitraattia, maitohappobakteri, vitskuja, kalkkia, jne., jne..
Saan, voin, käyttää taasen sitruunaa, inkivääriä, avo-kaatoa... Jee!
Ja ihan ruoka-ruokaakin sillä ettäs, ei minusta het´sillään ole kauppaan lähtiäksi!
Vietin vapaat; pääsin veden äärelle. Kolusin kirppareita, ja tapasin yhden uuden tuttavuuden!
Kiva oli tunteroinen-toistakin, istuskella ja rupatella. Tutustua ja tarinoida. Siinä tuli juteltua ummet ja lammet.
Kommentit