On olemassa myrskyn bonggareita, ja sitten olen olemassa mm. mie joka olen "auringon bongari".
Tuossa jo toissa päivänä katselin Sää-Ilmeilijöiden tiedotuksia "sillä silmällä" ja eilennä sit viel tiuhempaan, jottas mimmottiis se sää todellakin tulekaan olemaankaan juuri tänä pänä? Tänä pänä kun voisi olla miulla aikaa josain välissä valokuvaamaan mennä, jos oikein toimeni nää ajoitan sil viisiin et raaskin lähtiä tuonne ulos Pakkas-Ukon kipristeltäväksi.
Onneksein säätä lupasi selkeää, Aurinko Armasta esille tulevaa - pakkasen kipristäväisen kera tosin.
   Näinpä sitten aamuselle Hepo Hopiain li´ian päähän laittelin, pakkailin kamerain tykötarpeineen mukaani otettavaksein.
Ja senkin muuten tein, näin sivumennen mainiten, ettäs nyt sit laittelin syyhyn jälkeen, sen alusta alkain, kuukauteen eka kerran rintaliivit yllein! Nyt voinen jo iholtain niiden pitoa sietää! Iho on jo sen verta siedettävässä kunnossa.
   ( Kuten muuten ( mainittakoon tääkin nyt sitten ) eilennä eka kerran oli tilanne sellainen, ettäs rasvasin kroppain kokonansa vain noin seitsemän tunnin välein! Tähän asti kun olen tehnä sen paljon tiuhempaan: perusrasvaa vähintään sen kymmenen kertaa päiväsaikaan, aamusta iltaan mennessä! Tosin tätä nyt avitti se et tuon lääkärin määräämän perusrasvan edestä jota käyttäissä ihoin on ollut kuin juoppo, kuiva kuin Saharan autiomaa, ja alvariinsa juoda pyydellyt,käväisin ns. omin ohtaimin ostamassa paaaaal-jon rasvaisemman perusrasvan ja sillä vosekin itsein. Ompas muuten paljon kivempi tuntuma ihollain heti sen rasvauksen jälkeen, kuin myöskin sit viellä tunteja useampia myöhemminkin. )
    ... kuin myöskin ekaa kertaa valokuvaamaan lähteissäin nyt sain eka kerran ihan kunnolla pukia itsein vaatteilla pakkasta suojaan. Kerrasto merinovillainen alle, fleece-kerrasto sen ylle ja sitten toppinkki-vaatteet yllein. Ja ihan sellainen kuvan talvinen toppatakki jo! Siihen sitten viellä korvaläppäin miun kera oikian pyssykkä-myssykän; näitäkään kun ei ole miulla ollut täsä noin kuukauteen käyttää.

    Suunaksein otimma nyt Sunikarin täältä Luovolta.
    Mennessäin kiittelin jälleen vanhempiain siitä, ettäs miulla on ajokortti olevainen ja ajamaan näin jälleen voinen mennä Hepo Hopiallain.
Nautin siitä kun kaunista ympäristöä ja maisemia sainen katsella kera Aurinko Armahan nousevaisen joka pikku hiljaa värjäsi siveltimellään Taivahankantta väreillä monimaisilla.
Nautin siitä kuin Hepo Hopiain totteli käskyjäin käsieni kautta ratin ohjastavaisen ja jalkojeni kera erinäisten vempain-polkimien tuon ajokkini. Nautin siitä kun hivenen vauhtia ylimääräistä pidin ja mutkien kohdalla pientä liirausta sainen pitää. ( Tiedän, tiedän - ei sallittua, ei. Toisaaltaan miehän sinne pusikkoon olisin mennyt, ei kukaan muu, sillä tienoot ja tiet nuo nuinkin aikaseen tyhjyyttänsä huutavat kulkevaisista seuduilla nuilla. )


    Täsäpä tätä Taivahanrannanmaalausta tään aamusen.
Kuvissa näissä on ns. todellisia värejä maiseman tuon ollehen, muttas aikas monen sellaisen laittelen tähän nyt mukahan, joissa värit ovat yltä kylläiset ja eivät todellisia suhteessa siihen mitä ne luonnossa tuolloin olivat. Olkohon ne sit näin "taiteilijan" omaa vapautta käyttäin, esiteltyjä.




    "Aavistus." .... siitä mitä kohta tuleman piti.




   "Jänskän äärellä." .... sillä nyt jo Taivahankansi tuo lupailee suuria....
.... samaan aikaan kun seljän takana maisema kylpee -20´C pakkasen väreissä;







    "Korkattu."
Sieltähän se tulee, ja "yhä ylemmäs yrittää";







    Täsä nää kuvat ns. luonollisissa väreissä tun hetken, yllä ja alla;



.... muttas siltikin henk. koht. mie pidän tästä kuvastain näin, eniten:



   "Kangastus." ( "Sahara." )














    "Nokka."

    "Aidattua kauneutta.":












   "Oksalla puun."


   Täsä vaiheessa kuvaustain ajattelin, et se siitä ja tästä - nyt kotio.
   Aloin laittaa kameraani poies kaulaltain ja kameralaukkuuni miun: ensin kameran objektin suojus paikallensa.... "Niin, siis -suoja paikallensa...." "Missä se nyt on?" "Mihkäs mie sen laitoinkaan?" "Jeeru - MISSÄ se ON?" 
Elikkäs en löytänytkään tuota objektin suojaa mistään. En paikoilta niiltä mihkä sen tavallaan ain lasken ko sen kamerastain irti otan. Ei löytynyt kameralaukustain, ei löytynyt taskustain. Eikä autoni penkiltä tahi penkkienkään nuiden altakaan!
Tulipas hätä moinen, nottas misä se nyt sit on, mihkä olen sen voinut hukata, misä sitä viimeksi käsittelin tietoisesti?
Laskeskelin mielessäin et se ei ole voinut mennä hukkaan misään sellaisessa vaiheessa et sitä olisin käsitellyt tietoisesti jotanka sen on häätynyt tiedostamattain irrota objektin nokasta silloin kun.... Niinpä, silloin kun tuolta Sunikarilta nousin takaisin Hepo Hopiain kyytiin ja kamerain kaulaltain poies otin! Toisin sanoin - Hepo Hopian käännös takaisin Sunikarille ja kuljeksimaan lävitse seudut nuo aikaisemmin kulkemain.
Onni oli tosiaan ettei kulkijoita muita ole aamulla tuohon aikaan liikenteessä näin talviseen aikaa ja sieltähän mie sit tuon -suojuksein löysinkin. Sieltä lumisen hangen keskeltä se miulle huikkasi: "Apuva, pelasta miut, miuta paleltaa täällä syvyyksissä valkian hötön tään!"

    No, tuo  -suojus mukanain, näpit jäässä, holotna kupeillain, vihoin viimein kotia kohti ja mm. tätä nakuttelemaan.
Täsä sivussa sit teimmä yhden T - tupla-ii - kerien kaffeekakkusen ( gluton, maidoton ), söin päiväni tään ru´uan, rasvasin itsein kertaalleen, varustelin saunain miun ehtoota varten, et pääsen saunomaan sinne ( pussittain evakossa siel olevat verhot, viltit, patjojensuojukset, jne. nostin pussineen huoneistoni tään puolelle ) nyt eka kerran jälkeen syyhyhoitoin alkamisen! .....