Tärskyt!

   Tärskyt Aurinko Armahan kera tänä aamuna n. klo.6.28.
    Mielessäin oli et tänä aamuna sitten muuten nukutaan! Nukutaan ihan oikeesti ja pitkän kaavan mukaan, muttas jokin sisäinen kello se taasen pisti simmuin aukaisemaan aijottua aikaisemmin. Aika-Rauta nakuttavainen näytteli viisareitaan ( kännyn numeronäyttö! ) jälkeen neljän, puoli viiden hujakoita kun uni saneli, jottas nyt se voisikin riittää tältä yötä!  "Eiköö tuota ole jo tullut aivan tarpeeksi, tätä plaatua?"
Niinpä, niin - ja ylös ämpesin itsein vällyin välistä yön aikana lämminneistä, tähän kylmään, koleaan, maailmamme. Ei siin paljoa kursailtu kun sujuvan sukkelaan sainen lämmä yllein. Kerrasto alla ja sen ylle sit lisä taminetta lämmintä.
Hamppien pesut ( niin omat kuin yölliset "Mummon yöhampitkin" ), aamutabut ja kuppillinen kuumaa kaffeeta.
Ja mirs-marssien matkahan vaine....
Sillä olihan ne tärskyt Aurinko Armahan kera sovittu klo.6.28!
   Oli ja oli. Siellä mie taasen nakotin tuolla aallonmurtajalla ku ainai se kuulu lokki kivellä ja vuotin treffikumppaniani ilmestyväksi paikalle tuolle. ODOTIN nimen omaan. Kovin kävi aika tuo odottavaisen piiiit-käksi....
Kasselin välleen kännyin kelloa: "Enää kymmenkunta minuuttia...."
Kuis kävi? Tuli kumppani tärskyjen näiden paikalle muttas en tuota tiedä et oliko se nyt aivan tiuku-tiuku sillä siin vaiheesa kun kehrä ilmestyi Taivahanrannan takaa, ni ei siin vaiheessa paljoa Aika-Rautoja muistella!
   Sen kyl sanon näin jälkikäteen, ettäs kun näitä valokuviain nyt sitten konehellein laittelin ja niitä "pläräsin" niin EKA kuvassain on aikana hivenen jälkeen seittemän?!
Mietin et kuis tää nyt näin? Mikä jälettää, mikä eilettää? Kuka oikiassa, kuka väärässä? Kempö ei ajallansa tullut sovituille tärskyillemme?
"Annetaan armon käydä oikeudessa" ja todettakoon, etääs MIE kassoin Armahan nousua täältä ns. etelän puolelta. JOS mie olisimma ollut katselemassa sitä esim. tuolta Keskiniemenpuolta, pohojoisen puolelta ns. niin heureka - olisihan se saapunut sinne jo tovinen sitten tähään mainitseemaani aikaan nähden! Tiedä vaikkas se oli siellä juurikin toin klo.6.28. ja tiuku-tiuku?

   Muttas - niin sitä tärskyillä sitten oltihin. Ja jos sie Lukijain Armaani sit nyt näitä tästä kasselet, niin älä väsy taasen tsiikaa vaikkas nää onkin taasen tätä Taivaanrannanmaalausta.
Katsele näitä vaik sillä simmulla, et eilennä ehtoolla se laski tuonne Taivahanrannan taa, se tuo kehränen loistavainen, juurikin nuille paikkeille mitä näistä kuvistain tänä aamuna kuvasin ns. selkäin taka; valokuvain neljäs. Siitä kun ynmyrrkäistä kierretään oikialle kädelle seuratenTaivahanrantaa noin hivenen päälle neljännes ynpyräisestä, niin siin kohtaa sit tänä aamuna värisensä olivat taasen saman kaltaiset. Yhtälaiset väriskaalat, muttas nyt ollahan sen noin kymmenisen tuntia iellehen päin menty ajallisesti.
  

2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo

   "Auer."


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo

   "Aavistus."


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo

   Nyt jo näkyy! Treffikumppani saapuu paikalle!


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo

   "No, niin - nähty on ja käyty." "Se siitä.... ja sen kestävyydestä." "Nähdäänkö viel toistekkin.... joskus?"


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo

    "Aamukalastus."
    Kyllä, siellä se seilaa; piskuinen venho laineilla ulapan, kilossa aamuisen Aurinko Armahan jo.


2021.9.10.%20T%C3%A4rskyt%20aamu-auringo

   Kalastajakylkäkin ensisäteisiinsä heräilee.


   Suuni pitis pitää kiini, eikää narasta; kuulostelin olo ja tilaani tuonne ja tuolla kyskennellessäin. Kuulostelin mitä kroppain puhuu, mitä se kertoo ja pakisee?
Hokasin et ei kondiksessa olla. Meinasin tänä pänä ureta hivenen kauemmaksi, mut taitaa viisasta olla hivenen chillailla ja huomenissa sit jos vaikkas....? Nyt jos käyskentelisin näissä ynpyröissä täällä "nokalla" ja silleensä.
Ajatelin askeltain astuissa et entäs jos tuumaisin et en enää LIIKU! "En metriäkään." Sitten funtsin, jottas ajatteles sie Mummero hyvä nyt; ilman särkytabuja olo ja tila tällainen! "Mitä se olisikaan, kuin helppoa olisi, jos niitä popsisit?"
En siis ole särkylääkkeihin suur-kuluttaja vielkään. Hyvä jos pirtain anta myöten syödä tavallisia säkrytabuja - saati sitten ns. erikoisempia, vahvempia. Ja silti narajan!? Mikä olisikaan helpotus jos alvariinsa alkaisin helttaani heittelemään noita?
( Valkoisia vahi niitä kuuluja sinisiä - entäs jos ne ovatkin punaisia....? )

   Oli eilennä ehtoolla myöskin ns. valinnan vaikeutta kun vanhimmainen muksuin mukelo oli kuin olikin mennä tyköin yhden ystävänsä kera yökyläilemään.
Olimma jo ennen tänne lähtöäin kertonut kaikille heille, ettäs sieltä ja sieltä sit löytyy sitä ja sitä. "Tiedättehän te nää kyl jo entuudestaan....?" Mut siltikin pitimä soitella ja kertoa yöpyjille noille nyt ehtoolla et joo, sieltä löytyy ne ns. tavalliset evähät ja sit ne muut, melkein kaikki muut, ovat sit niitä miun Kaikettomia. "Muttas saatte te niitäkin ottaa ja syödä jos maistuu." "Kuhan ette vaine IHAN kaikkea popsi et jääpi sit miullehin kussa palajan...."
   Onpas se ihanaa kun näin jälkipolvi voi ja halajaa "hyödyntää" tällaista-kin mahdollisuutta. Mieltä lämmittää kummasti kun tietää et haluavat yöpyä asunnollain - vaikkas en itse ole siellä. Tosin onhan teineistä kyse et uskoisin, nottas ei se nyt hirveen iso kynnys ole yksin ( ja kaverin kera ) majailla tyhjässä huushollissa?
   Sekin, ettäs luotto pelaa puolin ja toisin.
Otimma kyl eilennä päivällä tään ystävänsä vanhempiin ( ja mukeloin myöskin ) yhteyttä ja varmistin ensin heiltä, että asia moinen on tiedossa heillä sekä et lupahan on - onhan heiltä? Sitten vasta itse annoin vierailuunsa ja yöpymisiinsä lupaa.
Vaikkas näin varmistin asiain laidan ekas´ teks´, niin siltikin miusta se on omansa luottamus puolin ja toisin kun on kyse näin tyhjästä asunnosta. Omasta asunnostain, tahi yleensä jonkun toisen asunnosta johka menee sit joitahin vieraita; nyt näin miulle tuntematon muksuin mukelon ystävä.
Pitää nenga olla luottoa tähän omaan "jälkeläiseen" ja myöskin sitten hänen kauttaan tähän vieraaseenkin. Kuin myöskin heillä luottoa minuun, ettäs uskaltavat käyttää lupaani ( asuntoani ) hyväkseen, uskaltavat näin kysyä et saako sitä tahi tätä käyttää/syödä, jne..
Ei ne vaine tällaiset kaikkien kera sujuisi puolin eikää toisin.