Nyt on hyvä olla Mummerolla: Humisevaharju on taasen muutaman tovin putsi-puhtoinen. Nyt voin keskittyä tällä välin ( ennen ensi siivoustain ) ihan johkin muuhun. Jee!

   Täsä huusholliain tätä vosekkiessain tulimma aikanaan jääkaapin kohille ja tajusin siinä sen kupeita pyyhkiessäin että ka´ se on tään etuovi täynänsä muistoja rakkahia!

51685682_2301466626763975_38720917223432

    Kaunan, kauana, elänyt... muutamia muuttojakin kokenut... ja eräänkin keraan palapelin tavoin kasaan, palikka palikalta, koottuna Pikku Kakkosen tunnari vuodelta - jotahin?
   Vuodelta siltä kun vanhin poikain miun oli pieni. Olisiko ollut juurikin syntynyt tahi sit vaine vuoden-parin ikäinen. Silloin hän tämän tunnarin Kummitukseltaan lahjakseen sai. Ja siitä lähin tämä sit onkin kulkenut matkassa mukana - jääkaapin ovessa töpöttänyt.
Ei poika Maailmalle Avaralle lähteissään tätä mukaan halajanut; liekkö nyt haluaisi? Pitispä kysäistäkkin häneltä asiaa moista...
   Mutta se mikä kiva juttu, niin kun tämä täsä ovassa ain on "tarjolla", niin harvase on kerta sellainen kun ei joku tykönäin käyvä muoskain mukelo tätä hajoita ja sit kasaa taasen kokonaiseksi. Samoiten tyttärein 24/7 tykkää näistä palasista: hän leikkii näillä ihan muuten vaine.

51383194_799679277054561_871206445237298

   Lumihiutale sinitarralla kiinitettynä jääkaapin oveen.
   Aikoinaan kun meitillä oli Majassamme Matalassa jää- ja pakastekaappi niin tämä oli sen pakastekaapin kulmassa merkkinä jotta se on se KYLMEMPI kaappi niistä kahdesta. Ne kun olivat ulkonäöltään samanlaiset ja pienet mukelomme olisivat muutoin erehdyksessä saatteneet availla ihan turhaan sitä pakastekaappia kun jääkaapille olivatkin oikeesti menossa...
Nyttemmin kun miulla on täällä Majassain Mahtavaisessa vaine yksi kylmäyksikkö josa ylinnä kököttävi jääkaappi ja sen alla sit pienin, pieni, pakkanen, niin tämä on muuten vain tosa jääkaapin ylänurkassa koristeena ja muistona.
   Tämä on muistona rakkaana siitä kun "aikojen alussa" Majassamme Matalassa asustaessamme saimme yksien naapuriemme joulukortissa tämän joulun toitotusten kera.

51737808_2581028831938178_20049319525739

   Vanhimmainen muoskain mukelo ajalta jolloin hän oli pienen, pieni. Ja muuten vaaleakutrinen viel silloin.
   Hänellekkin kun on käynyt kuten kaikille sukumme naisille ( ja taitaa olla muuten miehillekin ): vaaleat lapsen kutrit iän myötä tummumat tummumistaan kunne jo sit ihan tumman ruskiat tahi peräti mustat ovat.

51338514_256480675286317_123312008460029

   Sittenpä muisto ajalta jolloin jo yssinäin asustelin Majaani Matalaa ja oli tieto tulevasta muutosta johkin uuteen kotiin. Tietämäti viellä silloin jotta millaiseen ja mihkä - mutta kuitenkin johkin.
   Löysin tämän lehdestä ja miusta tämä kuvasi niin hyvin sitä tilannettani silloin ( kuten nykyistänikin ):
Se Majani Matalainen, pystyssä pysyi, kunne muuttoni tapahtui, kunne "suuri aalto tuli ja pyyhkäisi" sen poies maailmani, elämäni, kartalta.
Sitten tänne muutettuain laittelin taasen tämän tuohon uuden jääkaapini oveen muistutukseksi siitä että niin kauan kun pystyn tämän kotini miun, Humisevanharjuni, näpeissäin pitämään ja Matin Kukkarostain kauaksi toivottamaan, niin niin kauan miun kotini taasen pystyssä pysyvi. Niin kauan kestää tämä "tuhat vuotinen linnani" pystyssä... kunne suuri aalto tulee ja huuhtovi tämänkin "harhakuvitelman" poies...

51822194_1183622045139500_18499418557650

   Ajalta "yssi ja nolla" - hyvä olla...
   Uuden elämäni ( jälkeen puolisoin pois menon ) totuutta: aina ei ole jääkääpissä mitään muuta kuin valo.

51519914_2493915897305060_35030493117242

   Siksoin tyttärien ihanainen "ylistys" olemassa olostaan tykönäin aikana kun heillä ei vielä koiraa huushollissaan ollut ja siksoin tuo paremmin silloin voi. Ajalta jolloin he pruukkasivat yökunnissa useastikin tykönäin käydä kun pystyivät paree reissaamaan ilman koirulaisen tuon sijaishoiton järkkäämistä ja siskoin paremman jaksaessa.
Voi aikoja, voi muistoja. Voisivat taasen kyllä tulla kylään käymään...

51156685_959823284217223_954231210777772

    Oli joulun aika mennyt vaikia siksollein tälle... mutta ihanaisen lahjan silti häneltä sain.
   Tuskin maltan vuottaa että kevät ja kesä tulevi sekä mie sitten häneltä tämän lahjan konkreettisesti saan.
Par´ aikaa itse kasvattelen hänelle muutamia Santun, alias Saniaisen, pentuja jotta sit kunne ovat tarpeeksi isoja irrotettavakai emostaan, niin sit ne siirtyvät hänen hoteisiinsa uutta kasvua saamaan.

51304396_2229907817232849_61778616398035

   Viimeisimpänä, "muttei vähäisimpänä" muistonain, nuorimmaiseni ( muoskain mukeloni ) viime käynillään miulle tuoma kirjeen sisältä paljastunut kirje: "Tykkään sinusta mummo - Annika."
Ja ihan itse kirjoitettuna - neiti 6v., eskarilainen.
Voikoo tätä enempää mummo saada?