Tiedättehän nämä faktat?
"Puuma (tieteellinen nimi vuodesta 1993 Puma concolor, sitä ennen Felis concolor) on kissaeläin.
Puuma saattaa kasvaa jopa yli 120 kilogramman painoiseksi, mutta vastaavasti se saattaa hyvinkin olla alle 50 kilogramman painoinen. Puuman vartalo on noin 150–200 cm:n pituinen; lisäksi sen häntä on noin 80 cm. Säkäkorkeus on noin 60–100 cm.
Puuma on hyvin sopeutuvainen, minkä takia sitä esiintyykin hyvin laajalti ja mitä erilaisimmilla alueilla. Puuma käyttää vakituista majapaikkaa (luolaa) ainoastaan lisääntymisaikanaan.
Puuma on lihansyöjä.
Naaraiden kiima-aika ei ole vuodenajasta riippuvainen, joten parittelu voi tapahtua milloin vain.  Se synnyttää kahdesta kuuteen pentua. Naarailla on kiima eri aikoina, ja siksi uros voi paritella usean eri naaraan kanssa.
Nykyisin se on hävinnyt monilta entisiltä elinalueiltaan.
Puuma on rauhoitettu."


   Sitten tiedätte myöskin tämän - eiköstä vaine?
   Seksikästä, nuorempia miehiä iskevää naista kutsutaan puumaksi. Yli 40-vuotias, itseään huomattavasti nuorempaa miestä tapaileva nainen (engl. cougar), häntä nimitetään puumaksi.


   Ja täänkin Te tiedätte?
   Hän kenkä on lukenut tekstejäin näitä tietävi miusta jo aikas paljon - ainakin jos "rivien välistä lukija" oiva on.
Muttas "kertauksena" sanottakoon ettäs omaan ikää itsellein jo aikas kunnioitettavan määreen verta ( olen siis yli 40-vuotias ).
Olen äiti monen muoskan, monen muoskan "äidin-kuvatus" myöskin... ( olen siis "pentuja" kantanut useammankin kerran ) Olen päässyt jo mummonkin pestiin niin biologiseen kuin myöskin puolisoin mennehen kauttakin. Joo, ja tosiaankin puoliso on ollut olemasa. Kaksikin virallista. Muutama miehen-tekele siinä josain myöskin matkalla ja välissä ( olen siis useammankin kera "paritellut" ).
Ja näiden parien kera majaa kait sitä on rakenneltu aina enempi-vähempi... vasiten silloin kun "pesuettamme" kasvateltiin ja perähän kassottiin.
"Omaan" suvun joka näyttäisi olevan aikas sukurakas, ja omalta osaltaan laajakin ( "klaanimme" on laaja ja LAAJALLE levinnyt ), näin nyky käsitysten mukaan - kait.
"Sopeutuvainen" olen yrittänyt olla. Ehken ihan liiankin kanssa?
Omaan itäistä pituutta ( mahdun juuri tuon alle 2metrin ja puolentoista metrin väliin ) ja läntistä leveyttä ihan omiksi tarpeiksein tarpeeksi ( olen siis alle 120kg muttas taatusti ylitse 50kg! ). Säkäkorkeuttain en ole mittaillut....
Syön Kaiketonna - joskus himpun maitotuotteita. Lihaa? Joo kalaa ja kalkkunaa joskus.


   Mutta tiedättekös sitä... no, ette tiedä, muttas miepäs kerron teille Armaat Lukijain miun!
   "Puuma on rauhoitettu."? Näin miekin luulin muttas...
   Olen osallisena eräänkin saitin kautta erääseenkin ryhmään. Alkauen huonekasveista aina paikalliseen kirppariin asti.
Ihan tavallista - sikästä vaine, näin nykyaikana?
Olen yrittänyt jopa eräitä erilaisiakin ryhmiä, ollen niiden jäsenä jonkusen aikaa mutta jostahin syystä ne eivät vaine ole aina "natsanneet". En siis ole tuntenut niitä omaksein. Silleen ettäs nyt sieltä jotahin saisin itsein elämään muutakin kuin "sitä ja samaa" "hyvää päivää kirvesvartta"-meiningillä. Tuntemattomia ihmisiä josain netin päässä ja sitten puolin ja toisin heitellen asiaa sekä ajatuksia mitenkä sattuu. Ei, se ei elämää rakenna. Toinen juttu sitten on esim. toi Huonekasvien-ryhmä johka voi kirjata ( sääntöjen puitteissa teitenkin ) että tänään muuten varpaani sojottavat joka toinen tsipale, joka toiseen suuntaan - kuis kuljetaan tää päivä?! Ne, tällaiset ryhmät antava jotahin itselleen, kuin myöskin niille toisille, siellä sfäärien toisella puolella olevaisille ihmisille. Jee - kannatetaan!
   Niin... siis sitten... asiaan!
   Näissä tällaisissa ryhmissä mukana ollen, kuin myöskin näköjään ns. "treffi-ryhmissäkin" ollen, on vastahain tullut sellainen "ilmiö" ettäs hivenen ihmettelen tätä.
Ei, en ole heittänyt ilmoille ihmisten minkähänlaista kymystä ettäs jonkusen tavat tahtoisin - sillä parillinenhan olen sitten syvimmiltäin kuiteskin alvariinsa ollunna! Enkää täten ole ajatellut ettäs tuo tahi tuo ja "sillä simmulla". Enkää etsinyt sen-ja-sen-ikäistä kumppania itsellein. En ketään! Vasiten kun ajattelee jotahin ryhmää jolla on periaatteena esim. kirppishommeli, jonkin kylän sisäiset asiat, ne huonekasvit, tahi vaikkas vaine omain "naamatauluin"!
   Jotenka MIKSI, oi miksi, sitten tulee vastahin ( tuolla ihan naamataululla tahi sitten yksityisenä viestinä mesen puolella! ) sellaisia ehdotuksia ettäs jos-vaikka-kuinkas....? Ja etenkin sitten se ettäs...
Monet, sankkavan monet ovat näistä kysyjistä ja ehdottelijoista NUORIA kaks´ lahkeisia!
Enkää nyt puhu kestään joka olisi miuta vaikkas "vain" kymmenkunta vuotta nuorempi, tahi kaksikymmentäkin, vaan ihan totta: puhutaan ihmistä ( mies-puolisista - sori en sano Miehistä, sillä monet ovat siloposkisia kuin poijat ikään! ) jotka ovat noin 30vuotta +risatkin, nuormpia!!!
Sanon heille ihan suoraan "kiitos-ei" ja siihen perustelut ettäs kun olet MIULLE "sakkolihaa". "Olet nuorempi kuin mitä muoskain miun ovat. Nuorimmainenkin heistä." Hyvässä lykyssä: "Olet liki muoskain mukeoihin ikäinen."

   Mikä siinä onkaan ettäs tällaiset "juuri äitin helmasta päässeet", "räkänokat", "siloposket", "vaipoistaan juuri vapautuneet" ( sori vaine kaikille heille, kun näin "nimittelen" ), tms. nuoret kaks´ lahkeiset miuta "lähentelevät"?
Olenko jokin "puuma mangneetti"? Onko otsassain kirjoitus tahi kyltti ettäs "helppoa saalista"? Onkoo seljässäin lappu josa lukee; "Olen halukas - ota miut!" Olenko jotankin antanut josain, tiedostamattain, viestiä ettäs nyt olisi paikka miehen-puolikkaalle? Ja nimenomaan sille "puolikkaalle" sillä eihän tuon ikäisistä voi oikein viel Miehestä puhua!
Olenko sen verta "äidillisen näköinen" että uskaltavat juurikin nämä nuoret herrat lähestyä miuta? Olenko äidillisen hoivaajan näköinen? Tahi mikä "pahinta" olenko sittenkin sellaisen näköinen kuin antaisin "opetusta" heille; "äidin/hoitajan kädestä"?
Vahi olenko sittenkin LIIAN nuorekkaan näköinen ( tätä en kyl "puremati nielaise", en! )? Luullaanko miuta ikäistäin nuoremmaksi? Tietty imartelevaahan se olisi/on, muttas kun...

   En etsi ketään tällä hetkellä. Enkä vasiten nuorta poijan-kossia - ei kiitos. En halua olla äiti kenellekään sillä miulle riittävät nämä omani ja heidän mukelonsa, ihan tyystin.
    Kuvitelkaas nyt noinkin nuori "nuorikko" rinnalle ja kunne tulee ne elämän ehtoot ja sitten tarvitankin sitä RINNALLA KULKIJAA, sitä joka jaksaa kenties vaikaks omaishoitajaksi ryhtyä, niin eiköhän vaine viimeistäänkin silloin tälle kyseiselle "nuorikolle" tule mielehen ettäs jospa tuota nuorempaa...?
Eivät ne nuoret "kollit" jakaisi tällaisen Mummeron "kolotuksia, vetämisiä ja työntämisiä" hyvin kau´aa kuunella ja kassoa, eivät todellakaan.
Mitenkäs he kuvittelevat tällaisen raihnaisen, valmihiksi jo raajarikkoisen "yssilön" pysyvän heidän kaiken maailman "kotkotusten" tahdissa ja perässä mukana?
Entäs kun he "jälkeläisiä" sitten alkavat halajata? Mites sit suu laitetaan? Ei tällaiseltä, juuri ja juuri toinen jalka jo haudassa olevaiselta, sellaisia paljon enää varrestana "rutisteta" tulevaiseksi!
  
   Jotenka - jos ja kun, sen aika tulevi aikanansa etehen niin Mies sen olla pitää! Mies joka seisoo kahdella jalalla. Mies joka jo elämää tätä mätä, nähnyt on. Mies joka tietää kuinka naista kohdellaan, käsitellään. Hellitään, ja kumppanina pidetään. Samaten kuis naista sängyssä "pidetään"....

   Kiitos - olen pakissut!