...onneton rakkaus ja tuska niin tumma."

 

23.8.2006.maisemia%20kuvaamassa.%20%289%

 

  Tässä hehkuttelen parahiksi kuin viimo yönä sain vihoinkin nukuttua! Oli nimittäin viikkoon eka yönseutu että tuli katkeamaton uni ja peräti kuusi tuntia! Ajatella kuusi tuntia! Tässähän jaksais nyt vaik pienen kylä-pahasen perustaa ihan itteksensä! Meinaan et tätä ennen tään viikon kaik yöt ovat itkekukin olleet enempi tahi vähempi "ihania". Joko unta nolla tuntia tahi "parhaimmillaan" "jopa" kolme tuntia...

   Sain joltai pienoisen pöpön itsellein. Ja kun tietää et KUN mie saan pöpöisen pienoisen ( tahi sit isomma ) niin sehän on sit menoa eikä meininkiä. Sillä se käyttää miut taatusti ja tarkkaan sängyn pohjalla asti.

   Ensin on ihanuuden "nousuhumala" jolloin tuntuu et eihän täsä mitiä. Täähän on lastenleikkiä. Mitä nyt pienoinen nuhanpoikanen haittais? Ei ni mitään. `Kyl tää tästä sukkelaan ohiten menee.´

Sitten tulee se "kaatokänni" joka painaa tään pienoisen, ehtoisen emännän sinne sänkynsä pohjalle. Todella siis painaa - ja pohjalle asti. Ei oo puhettakaan et henki kulkis tahi tekisin jotahii. Ei tod. Silloin parhain ja taatusti kaivaituin kaverini ja ystäväni on nenäliinapaketti tahi kaksikin. Ja jonkinmoinen armahin sänkysen pohoja. Siinä mie sit olla öllöttelen sanan varsinaisessa merkityksessä. Öllöttelen enkä muuta voine. En saa eväkään heilahtamaan. Taistelen olemassa olostani ja siitä et pysysin jotakuinkin hengissä. ( Odotankin kauhulla vanhuuttani kun vasiten tiijän että ittein tuntien sit "joku kaunis päivä" kun mie makoan jossain vuodeosastolla sängyn pohjalla ja saan ihan tavallisen nuhan niin silloin SE tietää miun menoa. "Röörini" tukkeutuvat, henkeni ei kulje: mie kuolen. Kuolen "pelkkään" nuhaan! ) Tällä surkeaakin surkeammalla hetkellä kaipaan et olisi joku joka olisi siinä kanssani. Olisi joku joka sanoisi lohduttavan sanasen, lämmähyttäs sanuasen tahi keittäs kupposen lämmintä kaffeeta - ja tois sen sit miulle. Olisi vaine rinnallain.

Viimotteeks tulee tää "krapula" vaihe ( mie paraskin humala-tilojen vertailija kun astu korkin päälle. ) jollanen oli siis viimo yö. Tai eihän se oikeesti okkaan krapulaa koska silloin ei taatusti tee mieli palata taakse päin "kohmeloryypylle" tai jotain sellaista. En tarvii särkylääkettä tahi suolasta huikopalaa - enkä mitään muutakaan. Se on vainen taite jolloin tiedän että nyt on suuntana selkeys. Olo paranee ja "paluu arkeen" häämöttää. Tästä menen vain etiäpäin. Nyt on takana "ihanuuden ensihuuma" ja olen jo rämpinyt "ojanpohjankin" siitä ihan kunnialla selviytyen... Nyt helpottaa. Olo ja tila kohenee. Hyvä mie!