Se on sitten tänään vuosia... neljä - takana kunne leskenä olen tätä Tellustamme tallustanut. Vuosia sellaisia joita en olisi millään voinut aavistaa tahi muutoin ennustaa edeltä käsin. En siis mitenkään.
Täältä blogistani näen osan tästä maallisesta taipaleestani mitä on näinä vuosina miulle sattunut ja tapahtunut, sillä juurikin silloin vuonna 2013 perustin tämän blogini vähän jälkeen puolisoni poies menon kun alkoi olla "ahdasta" tuolla pääkopassain ja johkinhan se piti saada purkaa - kaiken muun ajattelun ja hajatelmien ohessa.
   Tällä ajalla ovat niin koti kuin maisematkin vaihtuneet. Ovat muoskain miun ja puolisonikin, lentäneet maailmalle. On tullut uusia ystäväisiä elämääni sekä rinnallein tallustamaan suuntaan vielä tietämättömään. On ollut kanssakulkijoita jotka jo ovat matkalle jääneet tahi muutoin poies haihtuneet. On tullut elämää uutta kasvavaa, on iloa ja surua koettu monen moista.


11.5.2008.Maunon%20kalasaalis.%20002.jpg

   Sen verta on muuttunut mieleni ( vahi tunteeni miun ) ettäs tänä vuonna, tänä päivänä, tahi nytten menneinä "laskeutumis"päivinä ja kenties tulevina "nousu"päivinäkin ( luulen näin kun nytten ajattelen menneitä päiviäni mennä viikon aikana ja ounastelen niiden mukaan tulevaa ) ei ole viel tullut ( eikä tule? ) miulle yhen yhtään itku-suru-kaipuu-kohtausta kuten mennä vuosina aina näinä aikoina on tavannut osalleni tulla. Sellaisia ryöpsyjä joille ei mahda mitään ja jotka ovat kuuluneet juuri siihen oloon ja tilaan.
   Mietiskelen että mikäs nytten on muuttunut mennehestä? Mikä on toisin? Mitä on tapahtunut? Miksi ei nyt?
Onko aikaa nytten "jo" kulunut sen verta että asiaan suhtautuu ns. "sivistyneesti"? Onkoo aikaa sen verta takana että muistan sen, muistan hänet, mutta se mikä siitä tulee suru ja kaipuu niin sitä tunnetta ei enää ole niin konkreettisena syvänalassa kuin mitä silloin on kun tunteet ovat todellakin vielä KIINNI toisessa? Olisiko nytten aika sille että muistan mutta en tunne? Muistan että näin oli, näin tapahtui mutta mennyttä kaunista muistoa se vaine on? Muisto muistojen rakkauden joukossa?
Tiedä en tätä. Tiedän vaine että tunne tasainen nytten on ja mieli harhaa hajalleen kera puolisoni ja menneisyyden. Tiedän että hän onnekseni oli osa elämääni tuokioita rikkahia mutta sitten poies otettiin.
   Terveisiä siulle Tupsuleukani miun sinne jonnekkin Paremmille kalavesille.