...on piiiit-kä."

   Odottanut olen tään aamupäivän täsä muoskain mukeloa tyköin saapuvaiseksi. Ei, emme ole sopineet mitään aikaa tarkalleen. Tiedossa on vaine, ettäs tänään hän heistä muutamista sisaruksistaan saapuvi tyköin yssinänsä ja jääpyilevi sitten samoin tein yöksi tyköni. Huomenissa aamulla urkenee sit kouluunsa tästä. Polkupyörällänsä.
Hän myöskin tulee täten tyköin polkupyörällänsä. Tiedän, että on hän ennenkin syklinyt tuota samaista tienvartta, muttas jotenkin sitä vaine näköjään jännää toisen puolesta kun tietää hänen olevan siellä yssin liikenteessä - hyvinkin liikennöidyn tien vartta pitkin. Tien josa ei ole erikseen pyörätietä, eikää autoilla näyttäisi olevan mitään nopeusrajotettakaan vaikkas liikennemerkki sen osoittaakin 80km/h määreeseen.
   Arvaatte vaine kuin on Mummerolla tällä syvän sykkyrällä ja tekisi kyl mielein miun soitella nytkin peräänsä et joko olet liikenteessä? "Misä oot?" "Kospo tuut?" "Ookko nää jo lähtenytkään?" "Onko kaik hyvin?" "Milloin tuut?"
Maltan kuiteskin vielä.... vielä vähän aikaa, joohan?
Olisihan se aikas typerää... Tai siis silleensä epä-luottamuslause mukelolle tälle jos mie hoppuilisin peräänsä; Mummero hätä helmoissa kiini vaik toinen on varmahan jo useammankin kerran tuon tien taivaltanut? Tulis ns. luotettavuuspula mukelolle mummoonsa nähden, jos mie hötkyilemään näin rupiaisin äänehen nyt.

   Miten sitä onkaan tää "omien muoskien vastuu, isovanhemmuuden ilot" tavallansa paikkansa pitävää aivan konkreettisestikin.

   Kun muistelen aikaa omien muoskien lapsuuden, niin niinhän sitä vaine heidät aina uskalsi raitille laitella joko yssinänsä tahi joukoltansa, menemään. Se oli vaine se luottamus, ja ennenkaikkea varmaan tieto oman muoskan taidoista, tiedoista, ja ns. kypsyydestä, et sitä voinen niin tehdä. Oli luottamus, ja harras toive aina peräänsä ettei mitään sattuisi, mitään tapahtuisi.
    Nyt sitä kun ei sit tiedäkkään toisen, oman muoskansa mukelon, kaikkinaisia taitoja, tietoja, ja "kypsyyksiä", niin sitä jänskättää toden teolla! Kuinka onnaa, kuin käy?
Aivan siis typerää sillä, hyvänen aika sentäs, ovathan hänen vanhempansa asian jo itse todenneet; sen, ettäs hän tuon taitaa ja osaa. Eivät he häntä muuten matkalle tuolle laittaisi ja päästäisi.
   Olenko sitten epä-luottavainen OMAIN muoskain kyvyistä, ja vasiten kyvystä arvioida oman mukelonsa kypsyyttä? Olenko sittenkin epätietoinen kuin omain olen kasvattanut, olenko kuin vastuulliseksi kasvattanut? Olenko kasvattanut kovinkin huonosti, jättänyt jotahin huomioimatta kasvatuksessaan siten ettei hän sitten kykene omiansa vastuullisiksi kasvattamaan?

   "Lapsi on lapsi niin kauan kunne äiti/isä haudassa on."

   Miten tähän tällaiseen pohdintaan nyt olen tullut? Täsähän olen vaiheesa josa pitäisi vaine olla ne ilot muoskain mukeloista - ei vastuuta enää? Pitäis nenga vaine iloita eikää murehtia! Vastuu on vanhemmilla - miulla ilo ylimmäinen?
   No, koskapa se on vaine vastuu siltikin heillä, miulla, meillä kaikilla olevaisilla, tällä Telluksella stallaavilla - kaikista meitin jälkeläisistämme - yhdessä! Ei siitä vaine yli, ei jympäri, pääse.
Olemme me kaikki vastuussa kaikista meistä. Miekin siis tästä muoskain mukelostain tulevaisesta, tahi kestä vaine mm. tuolla teitten päällä matkaavista mukeloista, leikkikentillä leikkiväisistä, uimarannoilla uivista, Maailmalla Avaralla matkaavista lapsista, nuorista ja aikuisista. Nii-in, aikuisistakin - kunpa emme vaine sitä kukaan konsa unhoittaisi; olemme kaikista vastuussa!
   Olisi se tää maailmamme vaine paree jos kaikki kantaisimme vastuuta toisistamme... Mut se siitä nytten. Ei mennä nyt siihen. Vaan palataan takaisin päin:
   Se, ettäs on se mukelo sitten kenen vaine, niin miusta sillä ei siis ole väliä. Kaikilla on vastuu heistä kaikista; kaikilla on oikeus ojentaa, kaikilla on velvollisuus kasvattaa, puuttua asioihin, jne.. Niinpä sitä olen sitten vastuussa tästä muoskain mukeleosta miekin. Vasiten kun hän nyt sieltä kotoansa yssinänsä tänne tyköin valeltaa.
Hän on edelleenkin MIUN muoskain ( henkisesti, yleisvastuullisesti ) ja hän-kin myöskin on miun lapsi niin kauan kunne haudan taakse asetun.