2019.7.7.%20Luova%20Puu%20%2841%29.jpg

   Mitenkä sitä voikaa ihminen olla välleen tytyväinen itseesä...
- Olen ( sittenkin välleen ) ihan "mukiin menevän" näköinen nainen ( en Mummero siis! ).
- Olen ihan hyvissä mitoissa oleva ihminen itseasiassa ( noin puolessa vuodessa ynpärysmittakin masu-röllykän kohiltaa noin 5cm pienentynyt kaiken lisäksi! ).
- Töissä saan "jotahin" aikaseksi päivittäin - ja mielestäin ihan hyviä leipomuksia jopati. Niin makeita, himpleitä kuin myöskin suolaisia leivonnaisia ( ja kaunihia vieläpä! ).
- Miulla on Ystäviä. Erilaisia Ystäviä joiden jokahisen kera on ns. eri jutut keskenämme. Ilman heitä, Ystäviä Hyviä, Rakkahia näitä, ei elämässäin olisi mitään...
Ihanat he! Ihanaa kun he ovat olemasa elämäin matkassa täsä mukana.
- Ihanaa kun on Työ ja myöskin tietty sitä myöten sitten palkkaakin saatavaa...
Ja kaikki ne asiakkaat siellä - sekä koko se työyhteisö, työkaverit. Pomokin - ihanainen nainen!
- Olen perus-terve. ( Mitä nyt elimistö kremppaa... nivelet mäsät... kolottaa, työntää, vääntää, koskee, vetää... mikään ei ole kohillaan ja hyvin enää. Kun on tuota ikää jo sen verta...)
   Mutta siltikin...
Joku kun hylkää, unhoittaa olemasa oloni, ei ilmineeraa issestään ni mitään...
Tuntuu kuin en olisi mitään, miulla ei ole mitään, millään ei ole mitään väliä.
Maailmain on sankken synkiä, musta, ihan maan alla.
Olen siellä "viimeisessä nurkassa, sen nurkan taaimmaisen laatikon/tavaran, takana... ihan siellä perällä, perimmäisessä paikassa"... Sinne miut on unhoitettu, sinne mie kuulun?
   Kuitenkin...
...kun mietin et kuin hyvin miul kaik´ pohjimmiltaan on...
Miksi mie välittäisin, miksi miun PITIS välittää jonkun toisen, vasiten minkään KAKS´ LAHKEISEN olemisista, tekemisistä ja vasiten jostain tekemäti jättämisistä, tms.? Mitä ne miulle kuuluvat tahi mitä ne miulle mitään kuuluisivat?
   Elikkäs...
...hanki "akka" ( Mummero ) oma elämä!
Ole tytyväinen siihen mitä siulla nyt ( jo ) on, äläkä marpata!