Olen luki-vaikeuteinen ihminen.
   Mitä se merkitsee? Onko se tiedossa kaikilla ihmisillä? Siis tietävätkö ihmiset mitä se tarkoittaa? Tiedätkö sie Lukiani Armas mitä tällainen kattaa allensa - noin yleensä? Tätä -vaikeutta kun on varmaan olemassa niin monen monta erilaista muunnosta kuin on tämän vaikeuden kera rypevää ihmistäkin olemassa. Kuten yleensäkin missä tahansa poikkeavassa jutussa; jossakin vaikeudessa tahi sairaudessa.
Miulla tämä näkyy siinä että miun on aina ollut vaikia sisällyttää lukemaani tekstiä ja sen sisältämiä asioita sekä mahdollisia oppeja.

   Muistan kuin ala-aste ( miun iässäni oli ala-aste kouluasteen nimikkeenä eikä kuten nykyään alakoulu - kuin kaiku viel miuta vanhemmalta ajalta.... ) ikäisenä miulla oli vaikia oppia ensinnäkin lukemaan ihan tätä suomen kieltämme mutta voi heureka et veil vaikiampaa sitten vieraita kieliä.
Ensin englantia ja sitten ruostia! Ne eivät siis kertakaikkiaan tajuntaani uponneet - ei sit milläskään. Ensinnäkin se vaikeus pienen likan päähän että kuis voi jokin sana kirjoittaa noin ja sitten se kuitenkin äännetään, sanotaan ihan toisin! Se ei vain jotenkin mieleeni loksahtanut oikialla tavalla. Muistan kuin New York-sana oli miulle äänteellisesti "new nyy ork". Mie siis näin tään aikasen tietämykseni mukaan lausuin "new" sanan kaksi kertaa perätysten mutta himpun eritavalla ääntäin. Ja sit ihmettelin siin samalla aikaa että miten ne nuo toiset sen lausuvat? Nuin vaivattomasti ja nuin lyhyesti?
Ei sitä kukaan miulle "rautalangasta" silloin vääntänyt et ei, ei se niin lausuta vaan näin. Luulen että tällaiset väärin lausutut jutut huomasi varmaan silloinen englantini opettajakin mutta luulen myös että osattiinko silloin vielä ajatella tahi puuttua mitenkään tällaiseen asiaan että oppilaalla ( ihmisellä ) voisi olla jokin sellainen vaikeus kuin lukeminen? Tuskimpa. Sitä on vain varmaan ihmetelty että eikö sitä tuon taukin päähän millään uppoa tällaiset itsestään selvät jutut, sanaset?
   Senkin muistan pentuajoista että kun kylälämme kiersi viel siihen aikaan kirjastoauto ja me kylämme muoskat kävimme sieltä lainaamassa erilaisia kirjoja kuten aikaimmeisetkin niin miekinhän se sieltä niitä ain lainailin... Muistissani on kuitenkin se että kyl mie tosiaankin sieltä kirjoja kotia kannoin mutta en tasan tarkkaan yhtikäs yhtään kirjasta lukenut! Miksikö? No, koska seurasin miuta pari vuotta vanhempaa iso-siksoani joka jo osasi lukea sujuvasti ja ilman lukivaikeutta sekä kolmisen vuotta nuorempaa pikku-siksoni joka osasi lukea jo ennen kouluun lähtöään... Mitäs mie siin olisin muuta voinut tehdä kuin "tavan mukaan" lainailla kirjoja kuten siksoin miun tekivät - ja kuten oletettiin jo kouluikäisen lapsen siihen aikaan tekevän; lainaila kirjoja ja sit lukevan ne.
Eihän miulle mieleenikään tullut silloin että siskoni osaavat lukea ihan oikeesti ja he lukevat ne lainaamansa kirjat. Ja että mie kun en osaa lukea oikeasti, sujuvasti, niin siksi ne sitten jäävät lukemati. Saati että olisin osanut tästä vaikeudesta kertoa jollekkin aikuiselle joka olisi kenties sitten osanut avittaa miuta jotenkin lukemisessa. Jos siihen aikaan olisi osattu luki-vaikeudellista ihmistä, lasta, mitenkään avittaa... ajateltiin vain että tyhmä mikä tyhmä...? Eikähän esim. meillä pienviljelijän maantilan vanhemmilla varmaan ollut paljoa aikaa paneutua että osaako se tuo meijän likka nyt varmasti ihan oikeesti lukia vahi ei... heillä oli varmaan "parempaakin", kiireellisempää tekemistä siihen aikaan.
Niin se meni ala-aste, ja myös ylä-aste aikakin. Amiskassa oli ehken himpun helpompaa kun suurin osa opiskelusta tapahtui käytännössä. Mutta oli myös sitä teoriaakin - ja myös vieraita kieliäkin. Muistelen että oli englantia, ja ehken ruotsiakin jonkun verta. Mutta niitä en kokenut enää niin vaikeiksi siin vaiheessa sillä mielestäni ne olivat "välttämätön pahe" -oppiaineet jotka kahlasin joten kuten läpi tietäin omassa mielessäni etten tule tarvitsemaan niitä enää sen kummemmin sen jälkeen elämässäni ( josta kyl olin väärässä! ) joten en ottanut "pulttia" jos en taitanutkaan niitä niin hyvin.
Eli se mitä nyt osaan alkeina ruotsin- ja englanninkielestä ovat peruja ihan tuolta ala- ja ylä-aste ajoilta. Sekä himpun tässä elämäni matkalla opittuja juttuja. Ei niillä paljoa mennä saati kehuskella että mie osaisin vieraita kieliä.
   Mutta se minkä olen oppinut niin muutamia äidinkielen oppeja, siis tästä Armaasta Äidinkielestämme, Suomen kielestämme, on jäänyt mieleni sopukoihin pysyvästi. Esim. kuinka voi kokeilla ovatko jotkut sanat yhdyssanoja vahi eivät? ( Kaappimme kello vahi kaappikello,  perämme vaunu vahi perävaunu? Aivan selvät sanat yhdyssanoiksi eivätkä omistussanoja. Kellä on esim.  peränsä omistuksessa vaunu? Ei kellään? En tiedä tajuatteko te tätä logikkaa mutta miulle tää on aika simppeli juttu... ) Ja sen että esim. jos on sukunimenä vaikkas Laakso niin silloin ei puhuessa saati kirjoittaessa taivuteta "se-ja-se Laaksonen kävi meillä..." vaan se-ja-se Laakso kävi meillä. Tahi vaikkas että se-ja-se Niemi teki sen eikäs että se-ja-se Nieminen teki sen. Ihan vain yksinkertaisesti siksei että tokihan nämä nimet taipuvat "kätsästi" näin... totta kait - mutta kun ihmisen sukunimi nyt vain on se Niemi eikäs Nieminen joka on ihan oikasti jonkun toisen oma sukunimi eikäs sen niminen ihminen ollut nyt kyseessä vaan nimen omaan Niemi- niminen. Sama esim. etunimien kera: Maija - Maijan - se on ihan oikein. Mutta jos onkin sitten nimenä vaikkas Gabriel niin sepäs ei sitten taivukkaan että Gabriellin vaan Gabriel´n ( lausutaan tosin vaikka "Gabriellin" tahi "Gabriel´n" joka on mielestäni paree... ) sillä kyseinen ihminen ei ole Gabrielli vaan Gabriel!
En tiedä että ovatko nämä nyt ihan oikein mutta tällaiset mielikuvat miulle on jäänyt mieleen niiltä ajoilta...

   Näin aikaimmeisenä olen tuskastellut edelleen monissa vierasperäisissä sanoissa vaikeuttani ymmärtää, oppia ja lausua niitä. Voi kuin voi olla vaikiaa!
   Mutta on se vaikeus myös ns. tavan arkisessa elämässänikin....
   Voi miten monen monituiset kerrat olen lukenut jostakin jonkun tekstin ja saanut tulokseksi aivan toista mitä siin oikeesti on lukenut. Oiskoon esimerkkiä miulle... vuottakaas... En nyt osaa äkkisiltään sanoa esimerkkiä mutta olen huomannut ne väärin lukemani jutskat sit myöhemmin joko itse tahi sit ne ovat tulleet/tulevat myöhemmin jotenkin ilmi, esille, jossain yhteydessä jonkun toisen ihmisen kera touhutessa tai jutellessa asiasta. Se on toisaaltaan hävettävää kun ei näin aikaimmeinen osaa lukea oikein mutta on se myös typerää; vaik sen sanasen tahi lauseen olisin lukassut varmuuden vuoksi useammankin kerran perätysten niin ain olen saanut saman tuloksen, saman sanan tahi selvityksen mieleeni siitä asiasta mutta en vain tajua juuri silloin että mie luen sen väärin. "Stypit."
   Lähdin mie täsä muutama vuosi sitten koulun penkkejä kuluttamaan syssypuolla mutta jätin kuitenkin ne penkit sit jo alkumetreillä lukuvuotta joillekkin muille lämmiteltäviksi ihan vain tällaisen vaikeuden takia; kun en vain osaa, en opi...
Siellä tuli eteeni vierasperäisten nimien ( latinaksi olevat nimet nuo ) opettelu kasvien kohdalta. Voih, miten oli vaikia opetella niitä nimiä! Vaikkas opettaja antoi ne kasvien nimilistat meille malliin että nämä nyt ensin opetella ulkoa ( kukan ulkonäkö, suomalainen nimike ja sit latinalainen nimi ) ja myöhemmin ( koko ajan ) tulee sitten lisää kasvien nimiä. Ettei kaikki tule kerrallansa... on helpompaa.
Mie yritin. Yritin siis ihan toillaan. Valitsin ain yhdeksi yönseuduksi muutamat nimet sieltä listalta ja sitten painelin niitä mieleni sopukoihin; suomalainen nimi + latinalainen. ( Ulkonäköjnää kun ei kaikista miun tarvitse painaa mieleeni kun osan osaan jo entuudestaan näöltänsä ja kenties jo suomalaiselta nimeltäänkin... ) Tenkkasin ja tenkkasin että osaisin ensin oikiat kirjaimet kummissa, vaikeasti luettavissa, sanoissa: esim. bee ja dee kirjaimet menevät miulla "sujuvasti" sekaisin. En oikein osaa erottaa niitä kirjoitetusta tekstistä. Miun pitää ajatuksen kera, kesken sanan, ajatelle, etsiä mieleni sopukoista että kumpi kirjain se on nyt kyseessä ja sitten lukea se tavu... toinen tavu... koko sana, koko nimi... ja silloinpa sitä olen jo unohtanut sen sanan ensimmäiset tavut kokonaan - kenties. Tavaan uudelleen, nopeammin; toivoen että tavut pysyvät mielessäni. Ja kun onnistun niin osaan jo silloin sen sanan lausua oikein mutta sitten kun pitäisi se kirjoittaa paperille oikeaan muotoonsa niin taasen käyn saman homman alusta lähtien uudelleen läpi: mikäs kirjain se oli se ja se kirjain...? Ja unohdan sanan tavut siin samalle...
   Oih, voih. Vaikiaa! Opetteles siin sitten uusia, vaikeasti kirjoitettuja, ns. vieraita kirjaimia sisältäviä, vierasperäisiä sanoja!  Vasite jos viel ne sanat kirjoitetaankin erilailla kuin mitä lausutaan... Vieraissa kielissä ( esim. nyt vaikka se englanti ) se tulee varsin hyvin esille; kirjoitetaan toisin ja lausutaan sitten ihan toisin. En vain kykene sisälyttämään niitä nuin vain. Esim. China latte ( tai jokin sellainen se oli... esimerkkinä nyt tään hetkeni vaikeimmat sanat, tämän hetkeni "pop-juttuni" ). Se kirjoitetaan kait nuin mutta lausutaankin "zaina latte". Yritäppä siinä sitten muistaa mielessäsi että se oli siinä ja siinä ohjepaperissa siinä ja siinä kohdassa kun et vain ymmärrä mielessäsi että kun sen lausutaan "zaina latte" niin se onkin näkömuistissa "Cina latte" kohdassa. Ja sitteen viel jos satun löytämään sen nimikkeen muistista niin kuis siin sit luki sen teko ohje... Miten se tehtiin; millaiset sanat näen mielestäni siitä tekstistä että teet näin ja näin...?
   Ja sitten on tällainenkin vaikeus: esim. Express ( se bussi, se express bussi ) ja espresso ( kaffeelaatu, juoma ) menevät miulta aivan sekaisin. Tiedän kyllä itse että milloin tarkoitan bussia ja milloin kaffeejuomaa mutta kun en vain osaa lausua sitä sopivaa sanaa sopivalla hetkellä. En vain osaa.... Ei ne sanat löydy noin vain mieleni sopukoista.. Tarvitaan häiriintymätöntä rauhaa, ei stressiä, ei hoppua, ei asiakkaita, ei muita neuvojia miljoonittain ympärillein, niin sitten kenties se sana löytyy ajatusteni syövereistä oikein.
   Samoin huomaan nyt näin "työelämään" uudelleen lähteneenä ja näin nyt sitten muiden immeisten kera enempi joutuessani toimimaan että ihan vain tavalliset suomalaiset sanaset ovat mielessäin ja kielessäin ( kieleni päällä, siis lausuttuna ääneen ) hakusessa. Monesti huomaan ja tajuan että en löydä sitä oikiaa, yleisesti käytössä olevaa suomalaista sanaa jolla kertoa kulloisellekkin  ihmiselle mitä tarkoitan, mitä haluan sanoa. Ja sanonkin jonkin ns. oman sanan. Sanan joka on joko jotain sinne päin mitä oikia sana on ( esimerkkiä on osaa äkkisiltään sanoa mutta tiedän vain että näin tapahtuu ) tahi sitten selittelen useammalla sanalla mitä tarkoitan jotta toinen ymmärtäisi mitä tarkoitan. Osan käyttämistäni sanoista olen omaksunut itselleni käytöön ihan oikeesti ( ja myös ns. murreperäisiä sanoja ) ja ne tulevat automaattisesti ilmoille puhuessani, muttas niis on vaine se vaikeus että toiset eivät ainakaan heti-miten niitä ymmärrä joten joudun sitten selittelemään niitäkin sanoja. Yritän etsiä mieleni sopukoista oikian suomankielisen sanan niille ja näin yritän "suomentaa" heille mitä oikein tahdon sanoa.
   Yksi suuri vaikeus miulle on se kaikkinaisten kojeiden ja koneiden käyttö. Olkoon se uusi ja tuntematon tahi useamminkin jo käyttämäni rakkina. Tämä tietokone jolla tätä nakutan tahi toi töllöttimeni tuossa nurkassain josta pitis löytää jotain viritelmiä, säätöjä tahi jotain sellasia... En osaa ja en uskalla alkaa kokeilla että mistä mitäkin tapahtuu tahi mistä mitäkin löydän? Pelkään sotkevani jo olemassa olevat jutut sieltä oudon masinan sisältä. Pelkään että saan jotenkin sen kulloisenkin koneen juntturiin tahi rikki. Enkäs tuota tajua niiden käyttöohjeista ( esim. tietokoneelta esiin tulevia neuvontateksetjä että kuin jokin juttu etsitään täältä tahi vaik muistiin jonnekkin laitetaan - vierasperäset sanat, oudot sanat ja kirjaimet, jotka eivät merkitse miulle mitään, tulevat esiin ja neuvovat miuta mutta kun en ymmärrä niitä sanoja, en tiedä niiden merkityksiä... ne on niin vaikia muistaa ettei niitä kerkii lukea ajoissa tahi suomentaa jostain ).
    Toinen ( tahi kuin mones jo? ) esimerkki on nyt kun olen tuolla Homma-paikassa hommissain niin kun siel on sellanen erikoiskaffien kone ja sillä sitten pitäisi miunkin oppia tekemää asiakkaille kaikenlaisia erilaisia kaffeita niin vaik sitä on jo neuvottu useamman kerran miulle ( ja myös siin sivussa muillekkin - etenkin uusille nuoremmille, ns. kesätytöille ) sanallisesti, ja vaik mie sitä kirjotettua tekstiä niiden tekemisestä olen lukenut jo useammankin kerran niin ne ei vain mene päähäni mitenkään. Ei vain valkene mieleeni että kun tämä kaffee tehdään ohjeen mukaan näin niin se on sitten näin... E-hei, ei onnaa. Siellä on jokin sana käänne, jokin selite joka pätkäsee sen tekstin miulta niin että en vain ymmärrä niiden sanojen merkitystä. Ei ne lauseet kerro miulle miten se-tahi-se -kaffee tehdään loppuin lopuksi. Sinne jää "väliin" niin monta avointa kymysystä miulle että en vaine osaa. Joku voisi sanoa että "takerrun lillukanvarsiin" niiden ohjeiden kera ajatuksissain mutta kun ei ne vain ole yks´ oikosia tälläselle luki-vaikeuden kera painivalle ihmiselle.
Tänäänkin kun siel taasen käytiin joukolla niitä läpi niin kaik muut tuntuvat tietävän ja osaavan että joo, toi on tuo kaffee ja se tehdään näin - eiks tehdäkkin? Siis: "Mitä?" Kuinka on mahdollista että jotkut ihmiset oppivat ne ohjeet joko siitä paperilta lukien tahi noin sanallisesti neuvoi, ihan tosta vain? Ja miten he oppivat ne nuin nopsaan ulkoa? Miten voi oppia niin nopsaan ja kätsästi? 
Miulle varmaan pitis käydä itse kukin kaffee ain kerrallaan läpi ihan konkreettisesti tehden kukin ihan fyysisesti ( mie tekisin ja joku neuvoisi siin samalla ) erikseen alusta loppuun. Lukia samalla sitä kirjoitettua ohjetta kohta kohdalta ja miun samalla merkiten siihen johkin sivuun omia huomioitani, niin sitten varmaankin... kenties... Mutta monen monta ihan oikiaa teko kertaa se vaatisi. Ja monen monta selite kertaa sanallisesti - sekä monen monta luku kertaa paperilta, ennen kuin mie ne tulen oppimaan.
Voi olla että tämä tuntuu kenties josta-kusta "ontuvalta", selittelystä selittämisen jälkeen mutta ei tämä sitä ole ollenkaan. Miun aivoin ja oppimiseni vain pelaa näin. Surku.

   Olen aina saman onkkelman edessä - tahi ei kun: se onkkelma on miun edessäni; en opi ennen kuin...
 ...tekemällä yhä uudestaan ja uudestaan. Ihan fyysisesti. Voisinpa oikeesti verrata itteeni 24/7 tyttäreeni joka on autistinen henkilö, että opin samaan tapaan kuten hän, kuten autistiset henkilöt - toistoa toiston perään. Uudelleen ja uudelleen. Sitten se menee tajuntaan. Tai no, tajuntaan ja tajuntaan. Sanoisin ennemmin kyllä et ei tajuntaan vaan se jää fyysiseen muistiin; silmieni ja kroppani muistiin, yhteistyöhön, mieleen. Siis näkömuistiin, josta sen sitten ain tarvittaessa "otan vain esille" ja toimin sen mukaisesti. ( Samalla tavallahan se oli mennä talvena sen miun neuloman piponikin kera; netistä ohjetta tankkasin ja tankkasin mut en siitä sen selkeämpää mieleeni  saanut. Sitten otimma ja aloin vain neuloa... purkaa ja neuloa, purkaa ja neuloa... kunne se sieltä oman käen kautta sit löyty, se oikia ohje jota kautta sain kuin sainkin piponi reunaan reunanirkot neulottua:)  )
Arvaatte ( toivon mukaan arvaatte, tajuatte ) että on vaikia olla aikuinen ja omata tällainen hankaluus, tällainen vaikeus. Ei ole mitään herkkua tään kera: kun ei vaine mitenkään "aukia" kirjoitettu teksti mieleeni ja tajuntaani ni ei vaine aukia...
   Ihmeekseni kuitenkin tällaisen omasta mielestäin kirjoitetun tekstin, omien ajatusteni kirjoittaminen, luettavaan muotoon, onnaa miulta helposti. Tai ainakin koen näin. Tämä ei tuota vaikeuksia pahemmin: selkeää suomenkieltä ja suomalaisia kirjaimia. Ei b, c, d, f, g, q, w, x, z, -kirjaimia tahi silleen pahassa järjsetyksessä suomalaisia kirjaimia et miun tuottas vaikeuksia ymmärtää, tuottaa tahi  lausua niitä.
Mikäs täsä on lesetellessä sanasta toisensa perään näkysälle tälle konehelle. Vasiten kun tää tapahtuu koneelle nakuttain  josta voin sen sitten myöhemmin "oikolukia" ja korjailla kirjoitusvirheitäni eikäs esim. käsin paperille kirjaten. Siin olisin/olen helisemässä: ain virheitä virheiden perään... senat sakaisin ja niin edelleen... Niitä ei kyl kukaan ymmärtäisi kun sanasensa eivät olisi oikeiassa järjestyksessä vaan siin järjestyksessä mitä mieleeni tulee kulloisellakin hetkellä. Toki sitä virheitä täälläkin kirjoituksissani esintyy mutta kun yritän niistä enempiä  himpun "silotella" "oikolukiessani" näkitä tuotoksiani ensin ennen kuin "julkaisen" ne...