Joskus oli puhetta siitä, ettäs "jokahinen itse arvottaa itsensä", tms. kun juttelin, ettäs kehuja tartteepi isse kukin omakseen jottas omanarvontunto kasvaisi.
Olen täsä hivenen funtsinut juttuja tuohon samaiseen suuntaan... Ja näistä olen varmaan teillekkin kyl pakissut Armaat Lukijain miun, muttas pohdinpahan vaine uudemman kerran - kiitos.
   Kaukaa haettu aatos aloitukseen tähän, muttas samalla kertaa tulevi vaine mielein miun se kuin puolisoin eli sen 53 vuotta. Itsellein se oli myöskin täten sit itten "virstanpylväs": pääsenkö yli vahi tuleeko alitettua? Pääsin ylitse - ainakin tietojeni mukaan.
   Tuolla naamataulun nettisaitilla liikkuissa tulee erinäisiä ihmisiä siellä vastaan. Ihan siis sil viisiin, ettäs MIE ne näen enkää sitten mitenkään "tituleeraa" tahi huomioi sen kummemmin niitä. Annan vaine mennä ohitsein.
Sitten tulee sellaisia ylläri-pylläreitä, ettäs kone jostahin syystä "heittää" niitä esille silleensä, ettäs se-ja-se on kysynyt miuta kaverikseen. Tästä pyynöstänsä kun sitten kyselen heiltä itseltään, niin ei ainakaan moni niistä myönnä kyselleensä; laittavat vaine koneen/ohjelman syyksi. Mee ja tiijä sitten mikä on totuus "asian haaroissa", muttas se niistä nyt sit kuiteskin.
Sitten tulee niitä ( tästä olen pakissut! ) nuoria poijan kosseja jotka "vonkaavat" "puumaa". Yäk! ( Ja tiedoksi vaine - miun profiili EI ole "avoin"! )
( Tosin onhan se toisaaltaan hyvinkin imartelevaa, ettäs "edes" nuorempi väki pitää miuta nuorekkaana ja kait jollahin tapaa siedettävänäkin, haluttavana? Vahi onkoo kyse vain siitä, ettäs olen helposti "narutettavan" näköinen? )
Niinpäs täsä jokunen aika sitten laittelin tuonne naamataululle ittein iäksi jotahin.... olisko ollut 98 vuotta!
   Nytten sitten pohdin, ettäs kun toi sydäripäiväin täsä lähenee ja aikanansa sattuu kohilleen, niin kuinkahan moni ihan niistä oikeista ystävistäin, sukulaisistain, yms. henkilöistä noteraavat tuon ikäin siellä, kun tietävät kuiteskin totuuden iästäin tästä?
Pitääkö nenga alkaa selittelemään "kaikelle kansalle" miksi tein näin: "No kun ne nuoret uroot..."
   Pidän kyllä nyttemmin itseeni ihan mukiin tahi tuoppiinkin ( en kylläkään siis mitenkään alkoholiin! ) menevänä nais´ ihmisenä. Ainakin kun olen siististi pukeutunut, hiukset vasta pestyinä kauniisti auki ja silleensä. Ja kun ei ole SE aika kuukaudesta jolloin jokahinen niemi, notko ja saarelma turpoaapi ihan itsekseen.
Olin sitten pitkissä housuissa tahi pitkän hamosein kera. Tahi minnarin, tahi shortsien, tunikan...
Ihan siis kait siedettävä, ja "säädyllisesti" pukeutuneena?!
   Siitä huolimati tulee aina mietittyä, nottas mitä muut ajattelevat? Kuis muut näkevät? Näkeekö kenkään minua? Etenkin sellaiset joiden soinen nähdä...?
Miten harvoin sitä ihminen sanookaan toisellensa, että olet nätti, kaunis? Ei ainaskana miulle, ei kukaan. Ja kuin mie sitä kaipaisin - vahi enkö mie sittenkään ole? Olenko Rupikonna? Sisäinen prinsessa joka onkin ulkoapäin vaine rupinen Rupikonna? Niinkö toiset näkevät miut? Luulenko liikoja itsestäin: "Suutari pysyköön lestissään.", elikkäs kun en ole konsa ollutkaan kaunis, niin enhän, hyvänen aika sentäs, mie sit voine nyttenkään olla!
Turhaanpa sitä sitten keltähän mitään vuottaa - vasiten niiltä tärkeiltä, läheisiltään...
   Mitenhän toi olisi... Mitenkä väki jynpärilläin suhtautuisi, mitä ajattelisi, mitä näkisi, jos en huolehtisikaan itsestäin sitä vertaa mitä nytten teen ja "rupsahda rauhassa rakkaani"-efekti kävisi ylitsein? Kulkisin suttaisissa vaatteissa. Rasvaisen kuontaloin kera. Tahi vaikkas ajaisin ittein kyniksi? En kävisi pesuilla niin usein kuin mitä nytten. Antaisin "matosten" päästä pitkien kynsieni alle "möngertämään" - tahi pitäisinkin aina sankkevan lyhykäiset kynnet?
Tulisikohan sitten sanomista? Osaisiko silloin JO joku sanoa jotahin ulko ja näöstäin? Olisinko silloin ns. "vapaata riistaa" arvostella ja täten sitten joku jopa jotahin uskaltautuisi loineh lausumahan - kun ei sitä nytten kuulu milläskänä?
   Miekö kerjäämässä? Huomiotako? Eihän?
   Muistatteko mennä vuosilta sellaisen yhden ohjelman Näkö-Rativossa jossa ihmisen ikää arvuttelivat ihan tosta vaine keskellä katua? Sitten jokin style-ryhmä laitteli sen samaisen hlö:n kauniiksi ja ka´ uudelleen "arvuutellessa" iästänsä oli tipahtanut ainaskin sen viitisen, josko ei peräti kymmenenkin, vuotta!
Pitis "meikä mannen" mennä samalla viisiin jonnahin ittein ikää arvuuttamaan. Kyselemään ja kuuntelemaan ohitsein kulkijoilta, ettäs mitä he tuumaavat? Prinsessa vahi Rupikonna?
   Jep, jep. Aatoksia vaine nämä-kin ovat, Konnan rupisen. Aatoksia jotka täten itsein sisuksista ulos ymppäsin ja nytten... niin nyten, ne sitten joutavatkin julki tultuaan jo öö-mappiin suureen ja äärettömään; tään blogini syövereihin hukkumaan muiden samanmoisten hajatelmien joukkoon.
Ja jos "onni suosii" kirjoittajaansa tätä, niin se on jo sitten jokusen vu´uen kuluttua tääkin skriivaus "vaine mennehen talven lumia"... "yssi piskuinen kääpäjän paska suuren maailman syövereissä".... "yssi pisara suuressa meressä"... yssi lehti puussa sen tsiljoonien toisten samanmoisten joukossa....