"Taita tietää tyttö että nurkan takana olisi patkukkaa tarjolla..." mutta eipäs tiennyt Mummeroinen tämä eilennä aamulla että mihkä sitä päivän mittaan "joutuu" ja mihkä sitä sit ehtoolla päänsä painaa.


   Eilen aamusella ani varhain, todella hyvin nukutun ja lisäksi aikas pitkään nukutun, yön jälkeen kun simmuin aukaisin ja aamuaskareilleni suorsin, tiedossain oli että teen ne siin pikku hiljaa ja sit tyttärein tykö ajeleskin hissun kissun; kenties kuvaten siin matkallain.
Mutta "totuus on taruakin ihmeellisempää..." ja niin se vain Mummerolla kiirus tuli persiin alle kun Aikarauta kävi  armottoman nopiaa kehäänsä ynpäri ja ynpäri. Huomasin siin että pahus kiirushan täsä tullee... Piti keretä kaiken maailman pikku askareita tehdä: kukkia kastelle, tarkastaa Alta Omppupuun Rauli-myrskyn tuhot ( muutamia omppu-pomppuja maahan oli viskonut ja himpun kukkasia pitempi vartisia "heilutellut" - ei muuta ), kirpparilta hommaamia kukkatasseja peseksiä puhtaiksi, muutamia papereita pöydältäin setviä, yms., yms. JA sitten viel päähän pistostain PAKATA kamaa reissukassiin eväiden kera että jos mie suinkin tyttärein tykönä vaatekutsuilla käytyäin jatkaisinkin matkaani kohti mökki-seutukuntia sekä siksoin tykö viemään tyttärelleen myöhäisen sytärilahjaa!
   Niinpä niin: mie siis siin aamusella päätin tosta vaine et nyt on muuten Aurinko Armahan asento sellattiis että Mummeroinen tää vois mirs-mars matkahan käydä! Ei kun vaine pakkaat kamasi kasaan ja sit kun "vapaudut" sieltä kutsuilta niin ei kun matkahan vaine Hepo Hopialla!


   Näin sitten teinkin.
   Mutta malttaa en mainihtemati täsä voi olla sitä ihanuutta että kun tyttärein tykö ehätin niin hänpä oli ENSIMMÄISENÄ ihmisenä tään miun nyt noin vu´uen aikaisena "erikoisruokavaloini" aikana valmistanut MIULLE TARJOTTAVAA! Siis MIULLE! Ottanut MIUT HUOMIOON! Jee, sitä riemua kun ei tarvinut omia evähiä muttaansa ottaa ja sit syödä kun vierahan tupaan meni!

001.jpg

   Pizzaa á la kasvikset - eli á la mie!
Ja HYVÄÄ muuten oli! Siis miten voikaan näin vähäisistä raaka-aineista saada niin maittavaa aikaseksi?
Pohjallisenaan kukkakaalista ja kanamunista tehty pohja. Päällään perus-tonnikalamössöö ja tomskua.
Se mikä oli "hassua" niin ensin olin hyvinkin ennekkoluuloinen että voikoo nuista aineksista mitään maittavaa tulla ja tehdä - saati sit syödä - kun ainesluettelonsa kuulin? Sekä lisäksi sekin hassuus että kun kattoin tätä pizzaa eka kertoja niin luulin että siin on JAUHELIHAA tahi vähintäänkin jotain nyhtö-kauraa päällä kera tomskujen! Mutta eipäs ollutkaan vaan ihan sitä tonnista kalaa vaine.
Loput pizzan jämät sainkin mukaani tälle reissullein ( olen nyt parhaillaan siellä aikalla mihkä eilen ehtoolla pääni kallistin... )

  
   Mökillemme asti ehätettyäin jätimmä reissuevääni sinne kellarin pimeään kylmyyteen, vaihdoin mettävaatteet yllein, laittelin kumpparit jalkoihin ja kappasin kamerain mukaan. Hurahutin vähäsen matkan taakse ja saavuin paikkaan ihanaiseen:

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%284%29.jpg

   Tämä lampi piskuinen on lampi ihanainen jossa olen käynyt viimeksi noin 40 vuotta sitten! Ei vain ole tullut lähdettyä... eli seli-seli. Nyt kyl himpun harmittaa tuo saamattomuuteni, kun vihoin ja viimein tänne asti "selvisin".

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%283%29.jpg

   Muistan vielkin sen lapsen intoni kun tämän lammen löysin. Muistan sen pelon väreen että jos se soinen maa pettääkin jalkojeni alla... Muistan silloin kuuleeni että jokin ojitustraktori tahi -kaivuri olisi kaatua kupsahtanut silloin aikoinaan tänne jonnekkin. Lampeen vahi uponnut tänne soiseen heteikköön - sit en muista, mutta oli se vaine pikku-likalle aika pelottavaa - ja jännä reissu - silloin.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%286%29.jpg

   Tällaisia herkkusuun ihanuuksia bongailin siellä rantansa heteikössä kulkiessain. En siis keräilyt näitä vasuuni tahi masuuni vaan bongailin vain kamerain linssini lävitse.
Totuuden kertoaksein maistoin kyl yhden mut eivät viel syöntikypsiä olleet joten tyydyin tosiaankin vain bongailemaan.
Samalla tarkkailin ja simmullain etsiskelin että joskohan Kihokkeja siel olisi kun maastopohja sellainen on muttas en yhen yhtä Kihokkia näkökykyni etehen saanut. Surku. Olisi se kiva ollut niitäkin pitkästä aikaa nähdä...

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%285%29.jpg

   Lampi tää suunnalta noin-luoteesta kaakkoon...

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%287%29.jpg

... ja lounaasta pohjoiseen. ( Huomaa Lukijani Armas, tuo samainen - kummassakin kuvassa oleva - mänty rannallansa. )

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%288%29.jpg

   Lammen eteläisin, ja ehkempä soisin, vetisin, paikka rantamillaan. Mutta silti IHANIN paikka!

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%289%29.jpg

    Täsä KOKONAINEN lampi tää piskuinen. Omistajansa sanoin ihan taskuun laitettava ihanuus.
Ja niinhän tämä onkin. Pienen pieni kuin taskuun mahtuisi, ja ihanuus sellainen että omakseen taskuunsa tämän toki ottaisi jos se vaine mahdollista olisi.
Sillä täällä oli TODELLA ihana olla, täällä viihtyi mielellään pitemmänkin tovin; hiljaista ja kaunista.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2810%29.jpg

   Tämän ( ja muutaman mun "kohtalotoverinsa" ) löysin tuolta lammen eteläpäädystä. Oliskoo Joukkahaisen vahi jonkin Lokkisen sulka? Tiedä tätä en mutta sen sijaan tiedän että nätti tämäkin on vaik "joutavana" näin onkin "hukkahan heitetty".

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2812%29.jpg

   Lampea kaakosta luoteeseen.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2814%29.jpg

   Täsä todisteita pitkin rantamiaan nähdyistäni Hirveen jäljistä ja niiden olemassa oloistaan sillä tienoolla.
Yllä kuva paikasta jossa ne kait juomassa käyvät tahi sit siitä joko lampeen menevät tai sieltä poies nousevat.
Ja alla taasen liki-kuva sorkkansa jäljestä :)

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2815%29.jpg



2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2818%29.jpg

   Täsä kohtaa jo paluumatkalla mökillemme olen.
   Paikassa joka muistoja täynnä on.
   Paikassa johka aikoinaan vietiin päivittäin ( ? ) maitoa maitotonkissa maitoauton kyytiin ja paikalliselle meijerille vietäviksi, ottivat. Tonkat nuo siellä meijerillä tyhjensivät  ja sitten seuraavalla kerralla ne "paluukyydissään" mukaamme maatilallemme saimme.
Matkat nuo taittuivat hevosvetoisella lavakärrillä tahi sitten joskus ns. paskakärrillä. Eli kärrillä joka oli ns. puhtoisimmissa töissä käytössä, esim. heinähommissa, tahi sitten ns. likasempien töiden kärrillä ( tietty puhdistettuna ja siistinä maitoja kuskatessa! ) jolla esim. paskoja ajettiin lantalasta pellolle levitettäväksi tahi varmaan jotain juurakoita ja kiviä pelloilta sarkojen kiviraunioille.
   Muistan kun tämä oli kokonaan soratietä. Muistan kuin olisi ollunna tienhaaran tämän "kekiössä" mainen pläntti ja siin sit keskellänsä tienviitta pohjukallemme tuonne kaukaisuuteen: "Molokanpohja", lausuttiin se.
Ja kuullut olen ( en ole itse sitä ollut näkemässä ) ettäs aikoinaan kun miuta vanhemmat ja ns. "isommat" nuorisot ovat riijustelleet ja toisiansa tavanneet niin he ovat silloin kokoontuneet mm. tähän tienhaaraan ja tässä sit aikaana viettäneet yksissä tuumin tahi tästä sit johkin muualle yhdessä lähteneet.
   Muistan myös kuin sitten aikanaan itsekkin tyttöpäänä mie sekä siksoin miun poljimme päivittäin kotoamme tänne tienhaaraan kulkiessamme tästä sit etiäpäin linkillä ( linja-auto ) töihimme kirkonkylälle. Jokahinen aamu.
Tosin en muista kuis pitkä aika se "jokahinen aamu" oli mutta silloin se tuntui että ainako tätä samaa? Kuin kauan tätä pitää tehdä? Miksi aina? Eikö tää koskaan muutu tahi lopu? Miksi pitää?
Mutta niin vaine sekin aika on ollut ja tullut elettyä. Nyt se on jo kaukana, kaukana menneisyydessä tästä nykyisyydestä ja tallessa vain muistojeni sopukoissa; ei enää jokapäiväistä tehtävää. Jotenka kait tää elämä on sitten "edes" sen verta muuttunut ja kuljettenut tätä Maan Matosta, Kulkijaa Kummajaista...


   Mökillemme päästyäin tuskin "kerkesin aivastaakaan" kun jo kokkain käänsin aivan toiseen suuntaan moiseen.
   Ajatuksissain siinsi lampi toisenmoinen. Lampi josa kävin ensimmäisiä kertojani varmaan sen 40-45 vuotta sitten. Ja sen jälkeen sen "tuhottoman-monta" kertaa isäni kera katiska-kalassa ja Piisamia pyydystämässä, sekä nyttemmin näin aikaimmeisenä ain silloin tällöin...
   Alkujaan lampi tämä oli perheemme osa-omistuksessa monen muun silloisen omistajan kera - siihen asti kunne tuli Vapo-yhtymä seudulle tälle ja osti pikkuhiljaa sen tienoon suoperäiset maastot kera viljelypeltojen ja -sarkojen.
Niin se sitten viimeisenä "jääräpäänä" meidänkin maat ja mannut siirtyivat Vapon omistukseen, ja vanhempamme motkottivat  ain tämän jälkeen ettäs kun se tuo Vapo nostaa turvetta sieltä "saroiltaan" ja tuulee juuri sopivasta suunnasta niin kaik se pöly kantautuu pihaamme asti ja meni esim. pestyjen pyykkien pintaan kiinni. Surku. Samaten sieltä kantautui kaik se nostokoneiden mekastus ja meteli. Puhumatikaan siitä että se mitä he nostivat sieltä saroiltaan ja siitä sitten valui suon vesien mukana kaikenmaailman mössöä, niin se sitten valui ja kulkeutui sen MEIDÄN lampemme vesistöön! Näin ainakin isäni ain marpatti. Enkää tuota tiedä onkoo siellä enää nykyäänkään kalaa olleskana... mainaan et on Vapo jo "lähtenyt lätkinään" kun ei ole enää turvetta mitä nostaa - kait.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2820%29.jpg

   Tässä meidän peltomme sarkoja nyky tilassaan.
Näiltä saroiltamme Vapo ei "kerennyt" nostaa turvetta ollenkaan. Mihkä lie sitten tarvitsivat ostaa nämäkin tilkut...?
Nyt nämä kasvavat näin soisella pohjalla kitukasvuista koivun vesaa ja pientä mäntyä. Siellä tällä. ( Jonkun käytyä joitakin vuosia sitten harventamassa tätä kasvustoa. ) Muutoin on heiluvaa heinää täynänsä ja ennen kaikkea pinnaltansa kaikenlaista sammalta sekä jäkälikköä. Sellaista kuivaa, jalkoin alla rapsahtelevaa, tulenarkaa kasvustoa.
   Mietin näitä "sarkojamme" tallatessa ja sinne lammellemme johtavaa mettätienpohjan alkua katsellessain, että on se ollut kovan työn alla se leivän saanti silloin kun olin pieni. Saati sitä ennen! Miten sitä on hevos- ja mies- sekä naisvoimin raivattu tänne suolle viljelymaata? Miten se on ollut sitä ainaista juurakoiden kääntöä jota myös me lapsetkin saimme tehdä vuosi vuoden jälkeen ain uudelleen ja uudelleen kun ne juurakot vain sieltä maan uumenista vuosi vuoden jälkeen ain uudelleen ja uudelleen pintaa kohden kapusivat. Ain oli uutta juurakkoa väänettäväksi kasoiksi kynnösten päälle ja sit syssyisin poltettavaksi, tahi mettärajaan roudattavaksi.
Ja sekin että se maa mitä se on ollut ennen mitään apulantoja ja "Salpietareita" niin se on varmaan ollut tuskastuttavan kitukasvuista ja kasvuaine-köyhää koska kun nyt kattoin sitä sammalikkoa ja kitukasvuista puustoa niin tuskin siin nytkään oikein mitään kunnolla kasvaa kun sitä ei ole lannoitettu pitkään, pitkään, aikaan millään. Jollakin lisälannotteella se on voinut kasvaa joten kuten mutta muistan kuin esim. viljelyjemme aikaan oli sarkojen päitä joissa ei siitäkään huolimati kasvanut kuin sammalta ja Suolaheinää!
Kaikesta tästä huolimati pienviljelijä vaimoineen ( Miksi ei ole olemassa yksikkö-muotoa kun on kyse yhdestä vaimosta - tahi miehestä! ) ja lapsineen tästäkin maasta "repi" leipänsä ja joten kuten toimehen tuli. Hyvä me!
Vaik tuskinpa sen "toimeen tulon" hyvyydestä silloin pienenä muoskana ja nuorena tyttöpäänä mitään tajusin sillä muistan kuin sitä ainasta "raatamista" inhosin! Se oli pakollista tehtävää. Ei siin "keskusteltu" lasten kera että tahdotteko tehdä tätä vahi jotain muuta? Vai kenties "pelata tietsikalla" tai "vetää lonkkaa". Silloin mentiin ja tehtiin kun käsky kävi - tai ei käsky; se oli päivänselvä tieto että siellä oltiin töissä silloin kun piti olla.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2823%29.jpg

   Tässä lepää isäni puinen venho. Siitä on edelleen "tallessa" toinen puinen tohi.
Oiskoon se tuo suoperäinen maasto joka sitä "varastoi" näin hyvin, sen tästään hirveästi vuosi vuoden jälkeen häviämäti? Koska onhan se tosiasia ja faktaa, että esim. se jokin Öts-mies sieltä jostain Euroopan vuoristosta oli säilynyt niin hyvin juuri sen takia että se oli hautautuneena jonnekkin soiseen ja kylmään maastoon - vahi muistanko väärin?

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2824%29.jpg

   Täällä oli uutta elämää! Täällä lammesta lähtevän puron varrella. ( Tai oikeestihan se on et vesi tulee näitä ojia myöten lampeen - ei lammesta lähde vesiä mihkään suuntaan ojia tahi puroja myöten! )
Tänne oli joku tuonut todennäköisesti Telkälle pöntön.
Juuri tähän joka on kait tään lammen isoin puro, ja josta silloin aikoineen isämme kera ne Piisamit pyydystimme joillakin piisamiraudoilla.
   Täänkin muistan: kun ne Piisamit oli pyydystetty ja kotiin kannettu niin isä ne sitten skalttasi. Muista en et suolestiko hän ne ensi vahi ei mutta ei me ainakaan sitä Piisamin lihaa syöty kertaakaan. Minne lie ne lihat sit vienyt tahi laitellut? Kun hän oli skaltannut ne nahat niin sitten hän pingotti ne sellaisille sitä varten tahdyille "Piisamilaudoille". Veti ja pingotti sellaisen melanmuotoisen ( mutta terävämpi kärkisen ) laudan päälle sen Piisamin ilman häntää, korvia yms.. Sitten isä kait ne nahkat jonnekkin möi sillä muistissain on et ei me niitä Piisamin turkkejakaan missään itse käytetty.
   Liekkö se ollut sittenkin Piisami vahi mikä Vesimyyrä ( Vesimyyrilläkin on nyttemmin jokin uusi nimi jota en nyt muista olleskana... ) joka polskahti ojalla veden syvyyksiin kun mie sen rantamille ehätin. Olisipa ollut kiva nähdä kuka, mikä, se oli? Olisiko sittenkin Piisameita viel täällä olemassa?

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2827%29.jpg

   Tää oli miulle "uutta" sitten viime käyntini: tänne "lammellemme" on joku tuonnut jotahin ämpäreitä jotka jonkinmoisten lauttain päällä ovat. Miksi? Tiedä sitä en. Mutta atvailen et tokko olisivat jotain kalapyydyksiä, -kasvattamoja? Mee ja tiijä...

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2828%29.jpg

   Mitä Joukkahaiset syövät? Kalaa? Jos näin on niin silloin tällä lammellamme varmaankin kasvaa nyttemmin kaloja! Vau! Sittenkin!
   Sillä täällä uiskentelim (  ja on toden näköisesti pesinytkin kun sen verta omistaja elkein esiintyivät ) Joukkahaispesue kera kolmen nuoremman polven edustajansa.
Toinen vanhemmista Joukkahaisista tuli aikas liki "toitottelemaan" miulle et tokko tuota älyät poies päin jo kääntyä, kun mie taasen yrittelin tämän lammen kelluvaa ja heiluvaista heteikön päälystä pitkin empivin askelluksin päästä mahdollisimman lähelle vesirajaa. Menin muutes aikas pitkälle vaik kyl pelko persiissä pelotteli et kerran se viel ottaa ja pettää; mie sit siel jossain heteikön syövereissä...

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2829%29.jpg

   Kaunis on "lampemme" näin syssysäälläkin.

   Paluumatkallain lammelta pellon nurkalle, lävitse soisen metsän, mietiskelin että se mihin se mettätien pohja jonka isäni on silloin aikoinaan raikannut traktorin kulkea ( Isämme traktorilla sieltä metsästä polttopuita teki ja venhoaan lammellemme vei sekä poies toi. ) niin äijän se on vielkin siellä selvästi olemassa. "Ihan selvä reitti täältä tuonne ja tuolta tänne." Mitä nyt vähän emmitytti se pellolta lähtevä mettätien alku et misäs kohtaa se oikein on... mutta niin sen vain vahasta muistista kaivelin, sen et misä kohti ja mihkä ilman suuntaan se tie sit vei/vie?

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2830%29.jpg

   Liki latoamme. Ainualla "kovalla pohjalla" ( kallioinen ) oleva paikka ison suoalueen keskellä.
   Tuo tuolla oli latomme jonka lävitse pääsi ajamaan hevosella kuin traktorillakin. Juuri sen verta että kyseinen vetoapu pystyi menemään toisesta sivuovesta ulos taivas´alle sillä ihan "täysin" ynpäri siitä ei päässyt koska vastassaan oli synkeä, sakia, puustoinen metsä. Metsä jonka on joku näköjään nyt sitten viime käyntini tuosta latomme takaa ( tästä kulmasta kattoissa tuosta latomme edestä ) kaatanut kokonansa poies!
Se metsä oli sen verta sakiaa ja "tumman puhuvaa" että silloin pikkulikkana ja isompanakin pelotti ain mennä sinne sekaan pissalle tahi kakalle, kun "kutsu kävi".  Vaik näin aikuisena kattoissa niin eihän tuo ollut kovinkaan iso pläntti joka siin mettäosuutta on ollut.
Voi miten autiolta ja laakealta tää tienoo nyt tuntui. Jos ei latoa tuossa olis ollunna niin voisipa melkein tokaista et tuskinpa olisin entisekseen tunnistanut...

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2831%29.jpg

    Ain se pitää ladon sisäänkin kuikata ( vaik kuin se jo toisten omaisuutta onkin ) ja katsastaa kuin on monta uutta Tikan tahi Palokärjen koloa sitten viime käynnin seinillensä tullut?
Pentuna kun täällä kuivaheinää poljettiin korkeiden, ain tuonne harjan alle ulottuvien, kasojen päällä niin näitä kolosia oli jotain reikä per nurkkaus mutta katsos nyt Lukijain Armas - nyt niitä on jo himpun useampi kipale.
   Voi sitä aikaa... voi sitä lapsen/nuoren tuskaa joka miullakin oli silloin siellä kasoja hikisenä polkiessa kuumassa heinäkuisessa kelissä. Siellä katonrajassa jossa lämpö kohosi "harjakorkeuteen" asti. Ja sit kun näiden heinien säilyvyyden takia vanhemmat sinne rovauttivat hivenen suolaa sekaan; me likat siel kasoilla vähissä, mahdollisimman ilmavissa, tamineissamme niin että se suola sit "varmasti" kirveli niissä haavoissa jotka kuivat heinät olivat saaneet aikaseksi pistävien ja naarmuttavien korsiensa kera.
   Kaiken maailman roinan varaston tämä oli Vapon käytössä ollessaan, ja niin se näyttää nykyselläkin omistajalla olevan.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2833%29.jpg

   Tämän kuvan koppasin sieltä lyhyvimmän sarkamme päästä. Tästä näkyy hyvin sen synkeän metsän suhde; tuo ladon liki, "edessä", oleva pusikkoinen alue, ja sitten sarkamme reuna; heinikköinen osuus heti sen pusikon jälkeen, kuin myös et mitenkä kitukasvuisia nämä peltomme ovat/olivat.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2834%29.jpg

    Heinäsirkka!
Viulin vinguttaja ja sirittäjä ainainen. "Vielä" sen verta ainainen että miekin viel kuulen kun Sirkat sirittävät. En ole siis VIELÄ NIIN VANHA ettenkö Sirkkain siritystä kuulisi. Ihanaa.
Tämän yksilön huomasin astellessain pitkin "peltoamme" kiertävää ( ja Vapon tekemää ) asfalttista tietä pitkin. Se hyppelehti sinne ja tänne niin etten voinut olla huomaamati sitä.
   Mitiskelin että kun se Vapo tään tien siihen teki niin sitten mekin sitä pitkin saimme kulkea kun viel peltomme omistuksessamme oli. Olihan se suuri helpotus esim. traktorilla ajella tätä tietä myöten kuin et sieltä peltojen reunalle itse tehtyä soista tiepohjaa pitkin.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2835%29.jpg

   Näin on käynyt Vapon entisille turpeen nostomaille. Näin ne ovat nyt vesien alla ja kasvavat heinikkoa sekä pusikkoa. Menee viel kotva kunne kasvavat takaisin ( ja kasvavatko koskaan ) soista rämettä Suopursuineen, Lakkoineen, Vaivaiskoivuineen yms..
   Tuumailin että olipa onni etten tullut mökiltämme suoraan näiden "sarkojen" ylitse kuten usein olen tehnyt kun tänne olen urennut. Kylläkin useimmiten talven aikaan ja hankijaisilla... Nyt en olisi mitenkään päässyt näiden "vesivallien" ylitse. Tuskin kiertämällä, kaartamalla, mistään suunnasta sillä ne ovat nuo Vapon tekemät "sarkain" ojat ovat sen verta leveitä ja syviä et miusta ei ole kyl niitä "aitomaan" - vasite kun ne tuuppaa ain olee aikas täynä vettä.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2836%29.jpg

   Näin tämä alua on Vapon jäljiltä ja nykyisen omistajan omistuksessa "vartioitu" sekä puomin taakse laitettu.
Tosin eivät nämä ole ennenkään miuta "pielleet" kun mie yleensä kuljeskelen tänne "maita" pitki, enkä tietä myöten astellen.
   Kiittelin "lammeltamme" poise tullessain itteeni etten jo het´ sillään mökille tullessani tänne Poika Poloisellain kurvannut kuten alkujaan meninasin -  ja tullessain huomatessa et tuo "veräjä" auki on sekä pysyy...
Sattui nimittäin niin ettäs sitten kun päivemmällä tästä uudelleen kuljin ja tänne tulin niin sepäs porttinen kiinni olikin! Olisin mie siin monen moiset "temput" tehnä jos olisin ensin autollain ajanut tuonne lähemmäksi sarkojamme ja sit sieltä poies lähteissä hokassut kuin joku sen "veräjän" kiinni sekä lukkoon on tän retkein aikana laittanut! Mitäs mie sit olisin tehnä? Mitkä konstit käyttänyt siel lukkoin takana ollessain?

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2837%29.jpg



2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2838%29.jpg

   Mökillemme tultuani kävin ensteks moikkaa naapurissamme olevia määkijöitä. Nuita määkijöitä söpöjä ja pörräpäisiä. Pörräpäisiä? Mitä pörröpäisiä? Eivät nämä enää mitenkään söpön pörröisiä olleet kun oli omistajansa käynyt kerittee ne.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2840%29.jpg

   Syssy saa...

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2841%29.jpg

   Pihatiemme varren kauniit Kääpäjäsienet. Toinen tuollainen "tasapäinen" ja toinen tällainen "nuorikko".
   Muistissa on se eräs syssyinen kuva jonka aikoinaan nappasin puolisostain kun hän hokasi samanlaisen Kääpäjäsienen samoilta paikoilta ja sit miulle tokaisi et kuvaa! "Kuvaa kun hän on olevinaan haukkaamassa siitä palasen suuhunsa." Siitä tuli ihan kyvä kuva...

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2842%29.jpg


2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2844%29.jpg

   Meinasin kuvata Tammen terhon syksyisenä ja ISONA mutta sainkin huomata että kaik ovat jo puonneet puun oksistolta jonnekkin poies: maasta en niitä löytänyt vaik sieltä niitä kuin yritin "haravoida" sormillain ettien.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2846%29.jpg

   Lumimarjapensaan kauniit pienen pienet kukkaset.
   Kukat kauniit kuin myös itse ne marjansa vitivalkoiset mut se et ne marjat ovat sankken my-yrkylliset jos joku niitä vaik suuhunsa meinais pistellä.
Silloin kun mökillämme käyvät muoskat pieniä olivat niin me keräsimme ne tästä pensaasta ain ja hävitettiin poies , jottei vain joku pienistä sattuisi "maistamaan".

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2847%29.jpg

    Sellaisen pienen pienen Kuuliljan pienen pieni ja nätti kukinto.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2848%29.jpg

   Irokeesi - jonkun kukkapenkkisen "Heinähattusen".

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2851%29.jpg

    Tään nimeä en tiedä mutta luulenpa vaine ettäs jonkin sortin Syysasterista on kyse. Kaunis :)

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2849%29.jpg

    Syssy tulee. Pikkuhiljaa mutta varmasti.
Näkeehän se jo tästäkin kuin Vaahtera on alkanut lehti lehdeltä, oksa oksalta, muuntamaan väritystään syksyisen punaiseksi.


   Täsä välissä sytyttelin taasen notskin itseäni varten mökkimme nuotiopaikalle ja lämmähytin siin aikanaan makkarat á la mie sekä nautiskelin ne eväsleipäni ja vesihörppysten kera. Kiertelin maita ja mantuja. Katselin ja istuskelin milloin missäkin kohdassa; ulkorappusilla, notskilla, pihakeinussa, tramppiksella...
Istuin ja tuumailin oloa sekä tilaa. Mietin menneitä, olevia ja tulevia.
   Niin kauan kunne pakkasin kimpsuni ja kampsuni kera eväsnassikani ja kamerain sekä lähdin ielleen.


2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2852%29.jpg

   Matkasin tänne "kaaheelle, aakeelle, laakeelle" seudulle. Tämäkään ei enää meidän suvun omistuksessa ole vaik joskus sitäkin onkin ollut... Mutta niin se vain silti veri vetää ain täällä käymään. Katselemaan kuin on paikat muuttuneet vahi ovatko kenties ( mitenkä? ) pysyneet entisellään?
   Tämä paikka on tietojeni mukaan Hattumäen vesijättömaa, tms.. Tai ainakin siten se on ennen muinoin merkitty eri kartastoihin. En tiedä miten se nyttemmin on merkitty?
Nimi tuo tarkoittaa sitä että joskus kauan, kauan, sitten ( joskus vuonna dinosaurus )  on tässä ollut järvi tahi jokin sen kaltainen vesistö joka on sitten aikain saatossa kuivunut "kasaan" tahi sitten näin peltoin ojitusten myötä on sekin vähänen joka siihen on jotenkin jäänyt/kuivunut, kuivatettu poies. Siitä se "vesijättömaa" ( kait ) tulee.
   Tästä paikasta en nyt muistele tähän sen kummemmin lisää sillä olen tästä paikasta jo aikaisemmin kertoillut aikas paljon kaikenlaista. Nyt totean vain että olipas taasen kiva mennä, ja olla täällä laakialla paikalla johka Aurinko Armas kovin lämpöisesti näin syssyisellä kelillä porotteli.

2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2853%29.jpg

   Tähän porstuan edustalle olisin mielelläni jäänyt pitemmäksikin aikaa kun juuri TÄHÄN Aurinko Armas porotteli toen teolla. Mikäs täsä olisi olla näin korkian mäen laella josa aurinkokin tuntuu olevan lähempänä kuin mitä se on tuolla "laaksossa".
   Tuumailin jotta mitähän se elämä olisi nytten jos mummoin olisi aikoinaan pitänytkin tästä osasensa itsellään - tahi peräti ostanut sen toisenkin puoliskon itselleen? Misä sitä sukumme silloin olisi? Millaista se olisi ollut kenties lapsuutemme elo täällä? ( Jos niin kuin tytär olisi voinut periä vanhempansa siihen aikaan... )
Mietin että tänne ne ovat "lähteissä" jääneet nuo viinimarjapuskat kuin myös tuokin Ukonhattu-kukkanen. Mitähän muita vanhoja puutarha kasveja ( kukkia kuin myös pensaita ) tänne heinikoiden ja kaiken maailman villi-pusikoiden kätköihin kätkeytyykään ja mitä kaikkia eri kasveja sieltä voisi löytyäkkään...?
   Katselin kuin on paikat sitten keväisen käyntini rapistuneet: näinköö tämän paikan nykyinen omistaja ( kuka hän sitten lieneenkään - jokin Helsinkiläinen "herra"... ) täällä käy ja kattoo omaisuutensa perään?  Tosin täytyy rehellisyyden nimissä kertoa ettäs joku oli kylläkin käynyt lyömässä keväällä risoina olleiden pääty akkunoiden kohdille täysi-laudoituksen ( sellaisen et sitä eivät esim. kylän pikku vandaalit kykene ilman sahoja tms. isoja vehkeitä murtamaan ja siitä läpi pääsemään ) alusta loppuun asti!


2016.8.28.%20Kumpulassa%20%2855%29.jpg

   Ja sitten viimoisena ( mut ei vähäisimpänä ) paikkana Arkkipiispa Leon tsasounalle joka on Pyhän pappismarttyyri Blasioksen ja marttyyri Floroksen ja Lauroksen tsasouna.
Kaunis, pieni, ja todella kaunis tsasouna sisältänsä.
   Muutamia muistoja tästäkin olen jo saanut "elämäni haaviin" mukaan. Mm. sen kun joskus aikoinaan kävin kolmen pienen mukelon kera eväsretkellä tämän tsasounan rappusilla. Siin me istuskeltiin ja nautiskeltiin pieniä eväitämme; pillimehut ja yhdet ruisleipäset. Mukavaa oli.


   Tästä sit ei ollut enää muuta "mahdollisuutta" kuin matkata sinne siksoin tykö juhlistamaan myöhäjamassa hänen tyttärensä sydäreitään.
Astelin heille yllärinä tupaansa ja kysyin et tokka he yhtä reissaajaan tykönsä yöksi ottaisivat? Ottivat - sain jäädä tykönsä.
Tykönänsä atvailin itseksein että en tosiaankaan eilen aamulla tiennyt mistä itteni sit ehtoolla löydän; näin se tuli tämäkin reissu tehtyä ja päivä Aurinko Armahainen "hyväksi käytettyä".  Hyvä oli reissata, hyvä oli matkata - sekä kuvata.