.... pitkästä aikaa, sitten jälkeen joulukuisen Työn ja syyhyisen-invaasion!

   Häätyypi sanoa, et oli kuin tilauksesta tää reissuin miun. Monestakin tapaa.
Ensimmäisenä siksi, et Töissä käväisin hommailemassa, kakkusia koristelemassa ja muutami jopa tehdenkin, sekä asiakaspalvelua harjoittamassa.
Toisekseen vaik kuin ihoni iellehen on kuiva ko kapakala, niin syyhyn takia tää oli hyvä jutska, todella hyvä. Näin pääsin näistä "syyhyisistä" ympyröistäni poies kokonaan. Ei tarvinnut luulla ja olla luulossa, et tuolla sitä viel saattaisi olla - siivappas tuo ja tuo paikka nyt ja nyt.... Tahi sitten pystyin olemaan edelleen mm. ilman sänkyin patjoja jotka rakentamissa pusseissain ovat vielkin; huomenissa ne puran käyttööni taatusti pitkän käyttämättömyytensä jälkehen. Tottahan tuon pitäisi sit tarkoittaa et niissä ei ainakaan eläviä syyhypunkkeja enää ole; kolme viikkoa pussitettuna ja sitä ennen kaksi viikkoa käyttättömänä kovan pakkasen kynsissä!
Kolmanneksi kun sainen pitkästä aikaa täten, näin terveenä syyhystä ollen ja julistettuna, käydä, nähdä, olla tekemisissä muksuin 24/7 kera yhden yönseudun! Sekä yhden toisenkin muksuin miun perheellisen.
Puhumatikaan sitten yöpaikastain yhdestä josa nyt sainen yöpyillä ( ja päiväsyväntäkin ain oleskella ) kaikki muut yönseudut tästä viikkosen reissustain! Olipas hyvä, oli tosiaankin.

    Miulla ei ollut oikeestaan misään tuolla reissussain ollessain mahdollisuutta nettiin. Ei sellaiseen nettiin, et koneheni tään olisin voinut leväyttää eteeni ja alkaa tallentaa siihen kuviain ottamamiain tahi et skriivata lisäksi siihen kylkeensä.
Täten sitten näin nyt, juuri tänä pänä kotiain palattuain, päätimmä mie näitä kuviain näin tänne blogiini rätkäistä.

-------------------------------------







   Menomatkalla, liki perillä jo, yhdellä peltoaukialla isommalla, ko Aurinko Armas maille laski.

    Sinällään "jänskä" hommeli, et kussa reissullein tälle läksimmä niin kois oli pakkasta sen jotain vajaata -30´C.
Menin 24/7-muksuin tykö ja pakkane nousi.... tai siis laski, siten et aamusella tyköään matkaani iellehen lähteissäin oli tuolla 5-tien poskessa yhdessä -34´C ja kussa Töihini suorsin, niin sielläpä etelämmässä sit olikin jo -35´C!!

--------------------------------------------

     Täsä olemma yhtä kokonaista päivää viettämässä muksuin yhden tykönä.
Silloin oli pakkasta sen likemmä -25-32´C.
Käyttelin koirulia ulkosalla pissalla.
Pistäydyin paikallisessa keskustassa kaupalla ostain Tillikka tarpeita ja sit leipasin talonväelle tuolla niitä Tillikoita monen monta tsipaletta. Niin perinteisiä Korvapuusteja ko tällaisiä kierteisiäkin, joista sitten kuvatessain löysimmä mie "Päivän Sydämen <3" keskeltänsä;



    Matkalla keskustaan Kartkinniemen ja Pohjoissaaren välissä:






     Suolahtea Koivuseljälle päin. Ruoholuoto keskellä kaukaisuudessa.



   Horisontissa Väisälänmäki ja välissä Paasiselkää kera vasemmalla olevaisen Liponsaaren kärjen yhden.






    Pohjoissaari, Akkalansalmensilta ja Liponsaari.

    Sitten iltapäivällä happee haukkaa pakkasen paukkuissa;



    "Viimeinen" manner vastapäätä.



    "Talven aurinkoinen."



   "Hete."






   "Talven Sininen ja valkoinen."






    Kajoonniemeä takana keskellä, Haapalahti sen edessä.



    Kaunista se on talvinen maisema vaik näin "risukasaa" katselisikin.

------------------------------------------- 

    Täsä välissä mm. Töissä; pidettiin Kakkubuffa Laskiaisen kunniaksi.
   Jokahinen päivä käväisin muksuin tykönä jonkin aikaa oleillen, sillä hää purki miulta kaik viimeiset rastain poies! Nyt en ole rastapää enä olleskana. Olen tuiki tavallinen kansalainen sileine, harvoine hiuksineni.
Onpas muuten tosi outoa pesulla käydä kun letit eivät pitkät enää ole olemasa.
Olo ja tila on outo ko ei ole enää pitkiä rastoja jotka roikkuisivat selkääni pitkin alas.
On outoa kun ei ole enää kaulan seudulle rastoja jotka peittäisivät kaulan tiemeen miun. Kuljen kaulain paljaana, holotna puistaa moisesta muutoksesta johtuin.
   Ehtoiksi sit ajelin matkaa pitkää yöllisille makuupaikoilleni toisaalle.

----------------------------------------

    Päivänä ekana täysin vapaana treffasin likkakaverin kera ja täsä on kännykuva heidän mökkirannasta nappaamani seljälle sen tiemeen. Tuolla näkyilee Kuopion Puijontorni, tuolla  horisontissa keskellä vaalian metsän yllä;



----------------------------------

    Ainut päivä tekemäti mitään tällä reissullain.
Ainut päivä johka en ohjelmaa sen kummemmin suunitellut etukäteen.
Touhusin huushollissa tuossa, "maksellen" näin olemasa oloain siellä takaisin taloon päin; siivosin.
   Päivä syvän oli ihanainen. Pakkasta enää noin -15´C, ei tuulta sanottavaa, Aurinko Armas Taivahankannella.
Jotenkas mihkäs mie sit muualle kuin ulos ämpesin touhuin nuiden keskeltä, ollen varmahan sen tunteroisen ainaskin seuduilla nuilla.
Tietä pitkää mittailin ensi alkuun, sitten äkkäsin metsän siimekseen kutsuvaisen kelkkaurasen ja läksimmä sitä seurailemaan utelijaana, ettäs mihkähän se viepi, mihkä johdattaa, Mummelin tää tällaisen kulkevaisen?
Kiersi metsän lävitse, kulki viereiseen kylään, avautui pelktoaukialle suurelle ja sit lopulta johdattikin ( kuten itsekkin ilmansuunista pähkilin ) takaisin majapaikkaani miun.















   "Kätkössä."



   "Kulkija."









   "Hyvä on hiihtäjän hiidellä."
   Täsä oli nämä jäljet hiihtäjän jotka akkunasta paikastain näin ja tuumailin mielessäin, ettäs josko tuota käväisin niitä kuvaamassa? Onni oli, ettäs tuo kelkkaura tästä seudultansa kulki ja täten "siin sivussa" sainen ikuistaa sit nämä näin.

   Lähtö tuli tänä aamuna kotia kohti.
   Ja jos mie nyt totuuden sanon.... Muistatte Armaat Lukijain miun kuin olen pakissut siitä et miltä tuntuu, misä kohtaa tuntuu se kun jostahin jonnehin matkaani teen ja tulee tunne et ollahan jo ns. kotona, kotiseudulla! Muistatte myöskin sen kuin olen pakissut tunteesta mitä on mennä entiselle asuinpaikkakunnalleni miun ja/tahi tulla tänne Luovolle?
Niinpä....
Arvatkaas kuin NYT kävi?
Nyt kun läksimmä matkalle paluuni, niin olikin tunne et nyt ei ole koti Luovolla. Tänne kotiin tulo, takaisinpaluu Luovolle, ei enää niinkään kodilta tuntunutkaan! Oli sellainen pieni "pakko" palata kotiin. Jokin hävisi tällä reissulla mielestäin, tunne ja tiloista miun?
Pähkäilin vaine et se sanonta: "Koti on siellä missä sydän on."; pitääkin todennäköisesti paikkansa....

--------------------------------------------------

    Matka kotia oli mahdoton. Huonoa keliä Ilma ja Tieteilijät lupailevatkin, muttas oli se surkiaa kyllä.
Ei sadellut lunta, ei sen puoleen kehenoa ollut.
Ne vaine nuo autot nelipyöräiset ja useampi tassusetkin rahtarien, nostelivat höttöistä lunta tienpienarten ilma ja tilaan, saaden aikaseksi tienpäälliset "myrskyt" ja myräkät:



    Näky ja näkyvyys oli "mahtavaa". Jonossa ajeltiin maltillisesti ja iisisti. Ei ohittamaan ollut ieti lähtiä hitaampia ( 60km/h 80km/h alueella! ) ko ei nähnyt mitä edestä päin tulema piti kaistalla viereisellä? Tuleeko sieltä joku lumisen hötön keskellä vahi eiköö tule?

--------------------------------------------

    Noin kuusi tuntia ja rapiat, matkapäähän asti, kotiin asti.
    "Lautalla pienoisen kahvilan." tunkua ei ollut. Lautalla tuolla mahtuin mahtavasti, matkamiehet ja -naiset kulkevaiset.



    "Kotipuu."
   Kotipuu joka nyt sit oli vain kotipuu, eikä tunne "kotiin!".....



    Luovo horisontissa, suumenissa utuisen usvan.

   Kerronpa senkin nyt täsä näin: käväisin postista matkallain kotia, hakemassa piskuisen paketin miun. Siin oli uusi akku kameraani miun! Entinen ko YYA-sopparimme sanoi irti osaltansa, niin uutta pitimmä hankkia, jotta sit on vara-akkua käytössäin kun kuvaamaan lähden. Vasiten paukku pakkasilla jolloin kylmyys "syö" akut tyhyjäksi "alta aikayksikön".
Teimmä muuten siin samalla, akkua tuota tilatessa, sit tilauksen myöskin siihen yhteen vanhaan termariini! Siihen jonka korkki-korkki vahingossa homehtuin tänne muuttoin yhteydessä. Sain nimittäin vihiä et mistä netti-sfääreistä sellaisen korvaajan tilallensa löytäisi ja kussa sen sit sieltä bongasin, ni tilasinpas sellaisen itsellein: nyt pääsen sit sen termarini kera reissade luontoon lämpimän kaffeen kera, kussa se vain miulle perille asti ensin ehättäytyy!

---------------------------------------

    Jälkipyykkeinä:
    Pyykkiä reissun tämän koneellinen pesten.
Kaps´säkkien muutamien purku ( evakossa suurin osa vaatteistain ja muutoinkin otimma vaine ns. kaksi vaatekertaa mukaani pitää jotenka kannettavia nassakoita oli nyt tod. vähän mukanain ) ja eväiden matkani tään laitto kylmän puolelle; käväisin tullessa kaupasta hakemassa aamuisten smoothieni tykötarpeita.
Postipoijan lehtisten ja kirjeiden lävitse livonta; onko jotahin mihkä pitää heti tarttua kiini huomenissa - ei ollut?
( Oli muuten postit nyt kuivat ko ennen tälle matkaani lähtöäin "hirtin" sen postilaatikkoni ynpäri kannen kiini pitäväisen kuminauhan! )
   Nyt sitten alan iltaani tätä istumaan. Summailen matkani tään "tuotot" tunnetilojeni, tuumailen teot huomisen päiväni, suunittelen suunitelmat tulevaisuuteni.