" Puh istui eräänä päivänä kotonaan laskemassa hunajapurkkejaan kun ovelle koputettiin.
"Neljätoista": sanoi Puh.
"Sisään. Neljätoista. Vai oliko se viisitoista. Voi harmi. Nyt sekosin."
"Terve, Puh.": sanoi Kani.
"Terve, Kani. Kai se oli neljätoista."
"Mikä?"
"Tarkoitan hunajapurkkeja. Minä laskin niitä."
"Neljätoista, aivan oikein."
"Oletko varma?"
"En": sanoi Kani; "Onko sillä väliä?"
"Teki vain mieli tietää: sanoi Puh nöyrästi; "jotta voisin sanoa itselleni: ´Minulla on neljätoista purkkia hunajaa jäljellä.´ Tai mahdollisesti viisitoista. Se ikään kuin rauhoittaa."
"Sanotaan sitten kuusitoista.": sanoi Kani. "

   ...niin että kuka näitä nyt laskee - näitä jouluja ollehia ja mennehiä? Mikä vuosi se olikaan kun "vasta" ( lue: milloin viimeksi - kauan, kauan, kauan, sitten ) juhlittiin sukumme juhlia porukalla nyyttäri-periaatteella?
Enää ei ole ollut vuosi kausiin tietoa mitään moisista jutskista. Kukin viipottaa tahoillaan, kukin kärvistelee yksinänsä, tahi sit juhlii moista juhlaa josain toisaalla.
   No, en valita, en. Olemma vaine täsä tapauksessa, tänä vuonna, sankkevan tytyväinen ko, saanen olla yssin ja kotonain. Ei hetkua, ei sätkyä, mihkään suuntaan. Olen vaine ja öllöttelen. Istun tuota Näkö-Radiota, tahi tätä nettisfääri-kapistusta töllötellen. Lukasen lehtiä, kirjoja. Leivon yhden kaakkusen pohojan - ain niin, pitimmä sitä Rosollia itsellein tehdä. No, sen kerkiin huomennakin - eiks vaine?
Ihana on olla vain ja puuhailla kaikkea pientä ( työkamppeet pesasin jo - liinavaatteetkin, ja petivaatteet kannoin ulos tuulettumaan! ) ajan kera. Papru-hommiin tartun tomerasti kiini arjen aikanaan tullessa etehen. Sitten se onkin menoa monenlaista niiden puitteissa, sen tiedän kyllä!
   Iloissain olemma etten ole "laitellut" joulua sen kummemmin ( taaskaan ) itsellein. En kestäisi, mielein ja simmuin eivät kestäisi, katsella sitä krääsää ynpärilläin tääl kattoin alla Humisevanharjuin. Ihan riittävi hyvin tuo porstuan lyhdyn sisuksissa tuikkiva valosarja. Siin on aivan tarpeeksi - kiitos.
Eikää tarvii joulun tään mentyä alkaa sit "oireilla" sitä et ko pitäs ne poistaa, joko nyt? Kerkeisinkö tänään, huomenna vahi vasta ylihuomenna? Jos sittenkinv aik Loppiaiselle asti - eikös...?
   Yksin siis - ja yksinäinen?
Yksin olen ihan omasta tahdostain kuten hivenen kertoilin juuri ja annoin ymmärtää, jos tuota ette jo sitä hokasseet Armaat Lukijain miun.
Yksinäinen? Niin, en oikeestaan sukuuni nähden, en perheeni, ystävieni, tuttavieni, muttas kyllä kumppanin samanmoisen ( miespuolisen! ) suhteen... Sitä kiellä en.

   No, joka tapauksessa TÄNÄÄN on siis SE joulu "jälkeemme Herramme, Jeeskuksen, Kristuksen" syntymän, ja se on sitten järjestelmässä, numeraallisessa järjestyksessä 2022:des sellainen.
   JOTENKA Armaat Lukijain miun - te, Alli Hopa siellä josahin sfäärien näiden, toisissä päissä
- HYVÄÄ JOULUA Teille KAIKILLE!