Lähdetäämpä matkaan "syvältä".
   Eilennä ehtoolla taasen hupatin isseksein täällä oman kattoin alla. Sadattelin, totesin, juttelin, sangen turhautuneena.
Meni kotvanen, aika kuluin, Aika-Rautainen sienälläin nakutteli iellehen merkaten mennytta aikaa, kaukaisuuteen kadotettua menneisyyttä, ja mie kadotin jo siinä sivussa ajan tajun moisen ihan kokonansa. En tuota enää tajunutkaan kuin paljo se olikaan: oli ilta pimenyt jo, ehtoo painunut maate - kyl tästä maar kohta itsekkin....?
   Ennen kuin kerkesin ajatuksiain moisia ajatella, maate matkata, pääni pieluksille sänkyin painaa, suorinkin yks´ kaks´ matkahan, tiettömälle tielle tienpäälle....
Pakatten kimpsut-kampsut mukaani ihan useammaksikin yöksi!?




   "Pakkanen paukkuun, ikenin irvistää Iitissä."
   Ylläri aikas moinen - luulossa et korkeintaan -15´C, ehken kuitenkin -10´C tiemeellä..... mutta, ettäs aamulla simmut aukaistessain olikin -20´C!
   Suunitelmiin suuriin muutos tuli. Tuli takapakkinen aikasmoinen; "asianomaisesta  riippumaton".
Näimpä mie sitten keräsin kampsuni ja kimpsuni kasaani taasen. Hepo Hopialle apetta antelin kaulansa alle ja sisuksiinsa tuon peltisen hevosein, jotta matkan jaksaisi taasen laukata suuntaan kodin, suuntaan Humisevanharjun.
   Kotia kunne ämpesin, hörppäde en kopp kaffee, kappade kamerain kainalooni ja suorin heti-mite matkoihini, tien päälle vievän tuon sekä läksimmä kuvaamaan ihanaista luontoa tään aamuista huuruista!
Voi ettäs jo tuossa kotiain suoriessain sieluin simmuin haukkade ISOja palasia moisista näkymistä! Enhän mie milläskänä voine tällaista tilaisuutta ohittaa, en.
Ehtiihän ne nuo kaikkinaiset kuunvaihtehen papru-hommelit, ru´uan teot yms. tehdä sitten - joskus, eikös vaine?
   Näin teinkin ja läksin litomaan hetkellä tuolloisella.
( Sen verta valotan et kunne sit paluukyyti kotiain osoitteli, niin otimma viel ja kaiken edellä mainitsemain lisäksi sit myöskin imuria näyttelin huushollillein tälle - ompahan nyt sit vosekittu pikkaseksi ajaksi -holli tää tarpeeksi puhtoiseksi olla ja eliä. )


   
   Karkinniemen ja Pohjoissaaren väliköstä kohti Maailmankatoa, alias Akkalansalmensiltaa.
Vasemmalle jääpi itse Pohjoissaaren kuvetta Akkalansaaren kera ja oikialla näkyilee Liponsaari.









   
  
   Alla suunilleen samainen paikka, muttas täsä katse kohti noin luoteeseen Paasiseljän päälle.
Vasemmalla näkyilee horisontissa kansallismaiseman Väisälänmäen isompi harjanne ja oikiaa laitaa pitelee aloillaan sit toi Karkinniemi.











   Välikössä Karkinniemi ja Pohjoissaari sekä katse suunilleen kaakkoon.
    Vasen kylki kuuluu Suoniemelle, sen vierustalla uinuu utuisen usvan kätköissä Ruoholuoto. Oikealle edetessä näkyy jo Tasku-niminen saari ja myöskin Akkalansaari.











   Nerkoon kanavaa pitkin Nerkoonselälle Onkiveden syövereissä.
   Juoksutus oli käynissä alajuoksulle.... sillä varmaan sulana pysyi nyt.

   Nerkooniemen viljavainioiden suoralla:











    Nerohvirta vapaana virtaamassa tuolla edessä laaksossa.
   Lammaspohja-kylä jossain tuolla kaukaisuudessa edessä metsän sakian takana ja Nerohmäki miun kuvaajan takana.




  
   Itikkasalmi Peltosalmella.



   Yllä katse suunilleen etelään päin Peltosalmi-salmea kohti ja alla...
.... sitten vastaavasti pohjoisen puolelle kohti Poroveden selkämiä. Lehtosaari ihan ensimmäisenä edessä, oikialla Venakkoniemi, ja Ahmonsaari. Lehtosaaren tuon takana sitten josain tuolla itse Iideni.





    Doin-ikkään. Ja mie jään sit yhä iellehen unelmoimaan, haaveilemaan, paikkaan kaahee-aakee-laakee... Jospa sinne viel joskus... hutun syötyy vaik sit... eikös....