Alkusanat:
   Mitään sanomaton päivä. Päivä jolla ei ole ollut tarkoitusta ja jolle ei varmaan tulekkaan tarkoitusta enää tälle päivää.
Päivä päivien joukossa siis; samanlainen kuin muutkin päiväni tätä nykyä. Sanomaton, tekemätön, olematon, tarkuoitsematon.
Jotenka mikäs se sit siinä onkaan ottaa evähät mukaan ( jotka sitten söinen vasta kotio palattuain omassa-kotona! ), kamera kaulallein killumahan ja kannustaa Hepo Hopian pienelle "raville" matkan päähän kuvaamaan tätä päivää olematonta.
Suunnaksi otimma nyt Sunikarin jälleen. Ja tähtäimeksi siitä sitten niin piktälle kuin vaine halajan, kohti Marjaniemeä ja seutuja joita olemma jo kolunnut aikaisemmin. Sanoisin, ettäs plakkarissain on ainakin Marjaniemestä Huilunnokkaan asti, ellei peräti ihan Matikanniemehen asti - muistissain ei ole kumpaan asti olen mirs-marssinut, muttas... kassotahan nyt tää reissu ensin ja sanotahan sit jotahin lisää.




   Iso Sunikari jota näköjään niin väärin ain nimitän Sunikariksi vaikkas se itse Sunikari onkin tuolla edessä päin tästä kuvain katsontasuunasta katsoissa.
   Täällä Iso Sunikarissa ovat näköjään iellehen tekemässä jotahin maisemaremppoja: oli kaadettu mm. tuosta -murtajalta ylt´ynpäriinsä ( vasemmassa reunassa tätä kuvaa hivenen näkyilee ) vesakkoja nurin kera erinäisten kasvistojen. Olivat tuonneet uudet venelaituritarpeet venesatamaan ja taisipa olla myöskin jotahin uutta maa-ainesta isojen, järeiden, kivienkin kera ihan sinne uuden aallonmurtajan päähänkin.




   "Sininen ja valkoinen."







   Täsä kuvassain on SE Sunikari.
   Tuolla rannallansa, osassa sen, on yksi mökkikylä. Mielenkiintoinen miusta, todella kaunis harmaine puitteineen ja puitteista ko täsä puhelen, niin tarkoitan kaikkia mökkijen nuiden pintoja, ulkoseiniä, puitteita.
Näyttäisi kuin se olisi ihan käytössä oleva ihmisten mökkikylä, muttas toisaaltaan taasen sitten muistuttaa aikas paljon vanhaa kalastajakylää.... Niin, ettäs mikähän se on; mökki- vahi kalastajakylä?
Jospa olisi ihmistä tahi ihmisiä joilta lisää siitä kylästä voisimma kysellä. Muttas en ala utsimaan keneltäkään, en. Enkä vasiten huutele kylän nettisaitilla siitä, sillä en tykkää sellaisesta huutelusta, en.










    "Kalastajakylä."




   Täsä vaiheessa olimma Mustaletto-paikassa, edessä iso lahdelma; Kunninperä.
   Pysähdyin ja mietin: "Tuonne tekisi mielein miun, tuonne seuraavaan niemeen asti; mitä sen takaa aukiaakaan?" "Muttas, "kauaksi on pitkä matka" - enkä taida jaksaa tuonne asti, en."
Siksipä sit ajattelin, ettäs jos vaikka edes vähän matkaa tuota rantamaa pitkin? "Katsotaan mihkä voimain riittävät?" "Ainahan pääsen takaisin: uran kun urkenen iellehen, ni järilöihenhän se sit tuopikin - eiköstä vaine?!"
Tuumailin, nottas kyllä näyttää kovin yksitoikkoiselle moinen rantama kiertää. "Ei siellä ole varmastikaan mitään kuvattavaa edes." "Tuollainen isohko lahti rantoineen ja se siitä sitten." "Tuskimpa vaine mitään asutusta, onkoo edes mökkejäkään tuolla?"
Niin vaine hokasin sit minuutin-parin kuluttua olevani mirs-marssimassa juurikin tuota rantamaa pitkin jäiden sen päälitse.
    Tuolla lahdekkeella mennessäin hokasin katsastaa horisonttia, Taivahanrantaa tuota näkyväistä, nähden kuin siellä lakesi josain kaukaisuudessa sade taivahalta maata kohden. Silloin mielehein tuli eka kerran, ettäs olikohan sittenkin viisasta lähtiä mirs-marssinmahan tätä jääkenttää pitkin? "Mitähän säätä se onkaan luvannut?" 
Tajusin kuin nyt olimma eka kerran lähtenyt reissullein millekkään lätkimähän siten etten etukäteen edes pienesti katsellut Sää-Ilmeilijöiden ennustuksia, sillen ettei miulla ollut hölkäsen pöläystä tietoa mistään olevasta tahi tulevasta ilma ja tilasta!
"Oi ei - teinköhän oikein vahi huonosti?" "Entäs jos sade tänne lankiaa, näkyvyyteni sumentaa; näin kun tuntemattomassa olen?"
Pähkäilin, et ei hätää. "Voinhan aina suunnata rannalle tahi sen metsikköön jos sakiampi sade tulee, ja sit sieltä tähytä kulkusuuntaani; kuljen vaine rannan tuntumassa, niin takaisin kyllä tulen osamaan."
... sekä tuossa vaiheessa sitten kaivoin kännykkäin esille, katsastin nettisfääreistä lupaamaansa ilma ja tilaa, ettäs totesin ettei ole hätää miulla! Luvanut oli vaine hyvää säätä, ei sitä lumimyräkkää tälle seutuville, mitä on luvannut mantereelle ja tuonne etelämmäs sekä idemmäksi. "Jee! Ei kun vaine iellehen kuten pikku hiljaa täsä olen suuntaani suunitellutkin..."

   Oli tälla rannalla, näillä jäillä, kuten koko tuolla matkallain jonka teimmä, sen millonaa erilaista, erinäköistä, eripintaista, erivahvuista, eriväristä, eri- ja eri- ja eri- jäätä! Miten voikaa olla niin monenmoista erilaista jäät ja jäistä pintaa?
   Oli siellä mm. tällaisia railoja kun jääpinta on murtunut jonkin meripinnan alaisen hiekkasärkän kohdalta:



    "Syvyyksiin."

   Sitten siellä oli tällaisiäkin upoksia ( sori: kuvain tää ei ole suorassa - pääasia oli tuo upos josta vaine nappasin sivumennen kuvan tään ):



Miusta näytti, että tuo hiekka on sitä merenpohojan hiekkaa vahi onko se muka rantojen hiekkaa? Erehdynkö niin paljon rantojen ja meren kohdasta, etten eroita jään päältä misä on kumpaisenkin paikka merenpinnan ollessa korkiammalla - nythän se oli paennut jonnehin merelle päin ja täten oli pitkälti rantojen jäiden alla vaine ns. tyhyjää, vain sitä santaa jossa olisi normaalisti merivettä päällänsä.
Ja tuo jossa on tuo upos, tuo vajooma, niin se on paikassa johka on ilmojen välleen lämmä ollessa sitten jäästä sulaneet vedet kuluttaneet tuollaiset vajoomat hiekkaisine railoineen. Toisin paikoin tuolla upoksen syvänteessä oli isompi kivi johka olivat sitten ne vedet menneet. Hävinneet sinne jonnehin syvyyksiin kivien alle, maan alle.



   Olisipa jännä tietää mitenkä ovat nuo erilaiset jäiden pinnat, niiden kuviot, syntyneet? Miksi josain paikassa on sellaista tosi siliää pintaa joko veden/jään paikalla tahi sitten ihan lumisenpinnan kohdalla? Miksi toisin paikoin on sellaista hohkajäätä joko kantavana tahi ei kantavana? Miksi paikoin on luminen pinta joka hivenen tassuin alla antaa periksi, muttas sitten sen alla onkin jäätä kantavaa?
Sen mie ymmärrän miksi, miten railot nuo syntyvät erilaisine variaatioineen. Ne voi tuolla jäällä kulkeissa ihan omin älyin pähkäillä. Samoin kuin kaik ne jäiset ja enempikin vesisekint suistot erinäisten jokien kohdalla, kun ne merelle päin virtaavat rantojen metsien kätköistä. Myöskin ymmärrän kuin röysäröykkiöt ulappain ja rantojen näiden, syntyvät. Samaten ne jäiset röykkiöt, ei viellä röysäksi asti sanottavat vaan sellaiset piskuiset vallit, pitkin rantamia nuiden syntyvät.
  
   Mietiskelin, ettäs vaik mie tuossa jo taanoin vannoin ettei miuta enää näille jäille saa, sillä olen sellainen vellihousu jäiden kera, niin siltikin: tänä pänä löysimpäs sit itsein tuolta merenjäältä jälleen!
En tosin mistään ulapalta, kauempaa rannoiltansa, enkää mitenkään mitään isompia lahtia jäitä pitkin ylittäin, vaan vaine rantamia myöten kiertäin. Silleen et tiesin ettei siellä allansa ole oikeestaan mitään muuta kuin paksulti jäätä ja sen alla sitten tosiaan rantamilta nuilta meriveden ulapalle paeneen, jälkeensä jättämää merenpohojan santaa.
Pelotti kyllä tassutella, sitä kiellä en.



Miekin - "paraskin" asiantuntija yritelin katsella ain et mikä näyttäisi kantavalle pinnalle, misä ei ole esim. jokien/ojien suistoja likellä ( yllä kuva yhden vetisen ojan suiston jäistä pintaa josta näkyy, ettäs tuo jää ei kyllä kanna edes ihmistä )?
Etsiskelin ne merenpohjan särkkien päälle kohonneet korkeammat jäätiköt, erinäiset jäiset röykkiöjonot harjanteineen.



Samaten kuin hokasin aikas paljon seuraavani yhden aikaisemmin tuolla ajaneen, perässään jotahin rekeä vetäneen, moottorikelkan jälkiä. En silleen tarkoituksella kyllä seurannut niitä, samaten kuin en sit paluumatkallainkaan esim. omia menojälkiäni, muttas välleen vaine hokasin et jaa-has, on ne toisetkin valinneet juuri tään samaisen reitin, tahi et jaa-has, tästähän mie itse äsken iellehen kuljin!

    Matikanniemen yhytin. Ja sen takaisen Kääppäänkarin kohdankin. Kuvia kummoisia en sieltä ottanut, enkä vasiten mitään julkaisukuntoista, joten tyydyn vaine kertomahan teille, oi Armaat Lukijain miun, et nyt on sitten tuokin kolkka korkattu.
( Matikanniemen ja Huilunnokan väli on hivenen epäselvä miulle kartoista ja kulkemastain matkastain katsoin; siitä matkasta en osaa sanoa, et olenko vahi enkö ole kulkenut sitä pätkää tuolta väliltä? )
Voisin melkein vannoa, et nyt on sen kolkan "ympyrä sulkeutunut", nyt olemma sit kävellyt matkan erinäisinä kertoina joka kattaa Marjaniemestä matkan tuonne Iso Sunikarille asti. Ja itse asiassa senkin taakse asti sillä olenhan sielläkin käppäillyt; voisin veikata et aina Pöllännokkaan asti ja sen takuisen lahdelman ( Päöllänlahti ) rantamille pitkälti kohti poukamaansa tuota.
Kuin myöskin useaan kertaan itse Marjaniemestä Virpiniemeen, Keskiniemeen ja sen taakse jonnehin Haaralampinnokalle asti.
   Voi kumpa saisin joltahin paikalliselta tahi muutoin tään Luovon tuntijalta, neuvoa, ettäs kuin tuonne pohojoisille rantamille pääsisin? Muutahin kuin Keskiniemen kautta. Ihan suoraan tuonne pohojoiseen. Jonnahin Haaralampinokan ja Potin välille. Pääsisinkö ajamaan jonnahin sinne välille jotahin tietä pitkin, ilman et autoin kiini jäisi sinne jonkin tien tahi mettätien juoksuhiekkoihin?
Niin kovin halajaisin päästä sinne rantamilleen!




   Paluumatkallain edessäin; Mustaletto vasemmalla laidalla.
   Ja sitten se Matikanniemi takanain;



    Oli muuten tällä Kunninperä-lahdekkeella, rantamilla, ja sen metsikön suojissa, erinäinenkin mökki poikineen.
    Mietiskelin et joo, kyl mie ymmärrän silloin kun mökkinen on pystyyn laitettu jonhkin hyvään paikkaan; on näkyvyyttä, maisemaa tahi sit rantaa santoineen, jne., muttas sitten ko on mökki laitettu paikkaan joka on ainakin näin kauempaan katsottuna vaine pelkkää pusikkoa, vaivaista puuta, tahi jotahin muuta ylt´ ynpäriinsä, niin.... ei oikein tajuntaani mene, ettäs mikäs juju siihen paikkaan on mökkiä ollut laitella?
Tokihan näin hivenen erakkomaisena ihmisenä jymmärrän sen, että onhan se hyvä ja mukavaa päästä "ei minnekkään", kauaksi toisista ihmisistä ja mikäs olisikaan paree paikka sellaiselle "paolle" kuin jokin tuollainen "ei-niin-hyvä" tahi ei-niin-hyvä-maisemallinen -paikka. Eivät ainakaan "ystävät, tuttavat, hyvät" olisi ihan ekana sinne seuraani pyrkimässä! Saisi olla ko se kuulu "herran-terttu"; ihan omissa oloissain.
Muttas entäs sitten ne kaik tuolalisen vesakkoisen tahi puisen paikan "ystävät", ne sääsket surisevat, punkit pistävät, tauteja levittävät - kuis esim. ne?



   Mustaletto ja sen niemi likempää ( yllä ) sekä sen takaista maisemaa kohti Sunikaria;






    "Luonnon Hollywood Boulevard."




   Se Sunikarin kalastajakylä ihanassa maisemassa, ihanasti maisemassa.




   "Taivaat auki."



   Jo vaikkas näiden kahden viimoisen kuvain takia kannatti tänä pänä lähtiä "taähtiä" tavoittelemaan!
Jo näiden, ja kaikkien näiden kuvaamieni kuvien takia, kannatti miun itseni suoria matkallein tälle josa ainakin sen 10km käppäilin ( erinäisine valokuvauksen sivuaslineni; kilo ja ´vasiten metrejä sen verta lisää! ) yhteensä ja josa ulkoilin ainaskin kaksi ja puoli tunteroista!
Jee! Hyvä mie! "Reipas tyttö!"