Sataa lotistaa taasen. Sen että kerkesi hivenen kuivaa ilmaa ja olo sekä tilaa pitää, ni taasen on tovisen lotistanut. Todettiinkin tuossa Pirpanoihin kera et pitää nenga viedä räystäskourun alle potta niin saapi räystäs tuo ihan rauhassansa siihen pissiä....
   Satehen tauolla ulkoistin itsein ja sateen tään alkaissa sit sen alku puolla hipsuttelin kotio kohti, itsein hivenen pinnastain kastain, vaatteeni kostuin, ja tänne saavuttuain ne kuivumaan ripustin.
Kuivalla ilmalla lähteissäin kuvasin akkunastamme tällaisen ihanuuden;



    "Tyttö ja ikkuna."
    Mietin täsä tänne saavuttuain ja sittemmin myöskin tuonne rantamille toistamiseen jo tänä pänäkin, häivyttyäin, ettäs on se vaine näihin Pirpanoiden kera mukavaa, ihanaa, ja nyttemmin jo helppo liikkua, matkustaa sekä olla misä vaine.
Osaavat yksin tahi keskenään olla josain ja mie sit vaik toisaalla. Ja osaavat yksinään liikkua ilman miuta - paikoissa ( kuten täällähin ) joissa heidän voi antaa yksin tahi keskenään liikkua. Isoja mukeloita "miun".




    Kangassinisiipi - oletan....




   "Lähtisitkö kanssani uimaan?"




    "Miinoitettu voimalla." 




    Peilauksia....






    Hannuksennokalla.




    Pienet, punaiset, mökit. Sumppi.




   Nalle-karhu - hengissä! Ihanaa!
Vaikkas kylläkin jotkut olivat hivenen kärtsänneet sen päälakea.....






    "Katse tulevaisuuteen." ( "Rantavahtina." )

   Nyt sitten, nytten asetun aloillein. Chillailen ja vaikkas luen jotahin.
En enää lähde änkeämään itseäin tuonne ulkosalle miljoonannen viidennentuhannen kuudennensadan kahdennenkymmenennen kuuden ja -seitsemännen sadepisaran väliin. Uskon et siellähän kastuu. Enkää viitsi kastua väen väkisin. Odotan aikaa "parempaa".
Täten heippas - näkyillään.