...en kuiski enkä kerro kellekkään - että olen pihkassa.

   Tänään tallasin tämän uuden uutukaisen kyläni kylänraittia pitkin asioita hoitaessani kymmenkunta kilometriä. Siinä matkalla ehdin ajatelle ja funtsia asiaa jos toistakin.

Omakotiasutusalueella katselin kadehtien heitä jotka omistavat omakotitalon. Ajattelin että he ovat voineet pitää sen itsellään - rahallisesti. He jaksavat pitää sen vielä itsellään - onko omistaja sitkeä yksinäinen "jäärä" vai onko kyseessä sittenkin pariskunta joka jaksaa vielä touhuta kahdestaan? Vai omistaakohan sen sittenkin perhe jolla on pieniä lapsia tahi nuorisoa? Eli katselin kadehtien kun joku omistaa jotain - ikävöiden aikaa jolloin itse omistin Majani Matalaisen. Vaikkakin totuus palasi mieleeni kaikkine rahallisine ja rahkeiden riittämättömyyksineen niin silti... Onni yksillä... mikäs se oli sitten? Nyt en muista miten se sanonta meni... oliko `onni yksillä, kesä kaikilla´? No, joka tapauksessa ajatuksieni ydin oli tuon kaltainen.

Sitäkin mietin että on se onni heillä jotka sitä taloansa "vetävät" kahdelleen. Heillä on toisensa! Ajattele lukiani: heillä on toisensa! On toinen johka turvautua kun toisen apua tarvitsee. On toinen joka lohduttaa tai kannustaa kun niikseen tulee. On toinen joka jakaa kaiken ilon ja murhaan niin että se onni kasvaa ainakin tuplaten tai murhe puoliintuu ainakin puoleen entisestään. Heillä on toisensa. Onni yksillä....

   Onni yksillä... ei kaikilla. Olen pihkassa mutta sellaisessa pihkassa joka ei kait kestä päivän valoa? Tai jostain syystä ei ole oikein? Tai jostain kumman syystä jota tiedä en: ei ole soveliasta. Voi kun "maksaisin mitä vain" jos kysymyksiini vastauksia saisin mie. Jos tietäisin missä mättää? Mikä mättää? Olenko tehnyt jotain väärin? Olenko epämielyttävä? Olenko kaikkinensa kehno? Sopimaton - en sovelias kumppani? Miksi en ole sovelias?

Näihin kymysyksiini vastauksia tietävi vain hän itse. Hän joka on tämä pihkani. Mutta onko niin että hän on tyypillinen suomalainen mies joka ei puhu - mutta kyllä muuten pussaa... sen tiedän. Vai onko muuten vain hiljaa kuin pihka ainai? Vai enkö ole puhumisen arvoinen?  (Vai enkö osaa lukea rivien välistä?)