Pitkästä, pitkästä, piiiiit-kästä aikaa pääsin vapaalle ja Taivahanrannanmaalariksi tänä pänä kun tätä alan tänne skriivaamaan - luulen et joudun jättämään tekstini tään kesken ja jatkaan sitten kussa kerkiän... Mut "mitäs pienistä, kun ei ne pienet meistäkään" jotenka teemmä sen mitä kerkiän. Ja piste.
   Niin - siis, lähdimmä aamusella aikaseen liikenteeseen ajatuksella et sit tietyssä "pisteessä" käväisen oikein pitemmältikin "kahlaamasa" tuolla hangilla mökki-kuntamme kirjastossa lainaamillain lumikengillä muttas kuten arvata saattaa niin enhän mie sit kerennytkään mitään! Ei vain kerennyt, ei ollutkaan aikaa siihen sit loppuin lopuksi. Pitää nenga jokunen toinen kerta sit yrittää uudemman kerran... Jos olisi sit vaine SE "määrän päänä" silloin, eikää kuten nyt kun oli siin sivussa sit monta muutahii juttua. Veimmä mm. äitini seinäkellon hänelle takaisin sekä käväisin erään pihan "aarreaitassa" penkoilemassa: sieltähän sit tarttuikin mukaan niin kuvattavaia valokuva "kulmia" kuin myöskin vanhaa rompettakin ihan käyttöesineiksi Humisevalleharjullein.
   Jotenka aikani tää, tämän päiväinen, sitten tosiaankin hupenikin näihen jutskien kera ihan muuhun kuin siihen suunittelemaani luonnossa, metsässä, "rämpimiseen". Muttas sain mie kuiteskin "edes jotahin" "maalailtua"...



2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   "Jii-haa! Mie pitkästä aikaa täällä; Taivaanrannanmaalarina!"
Voi että kuin mie nautinkaan. Syvämein, sieluin, koko kroppain, syvyyksien kautta. Niin että "syvälle syvämeen sattuu", oikein. Kuin voikaa ihminen "syödä" luonnon kauneutta...
Paikkana oli Leppälahti, Maaninka, Kuopio.


   Yssi etappi ja sen etapin vanha, vanha, hyvin pidetty savusauna rantamilla koskenparren.
Ja kattaokaatte kuis ovatkaan keksineet laitella keräämänsä...

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28


2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

...myrskylyhdyt...

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

...kauniisti esille!

84426941_763807267445499_496251078838950

   Tällattiis sieltä tarttui "helmoihini" kiinni ( pakkasen-varaa päälläin toppahousuineen yms. ):
Tää kehikko täsä ensimmäisenä. Se on sellainen vanha pitkänsiiman järjestyksessä pitänyt esine. Koukut noihin reunan viiltoihin kiinni ja siimat sit rullallansa koukkuin välistä tuohon keskiöön. Uusiokäyttönä varmahan miulle tänne Humisevalleharjulle seinälle ja siihen sit jos tarvihteepi niin jotahin kiini. Koristetta tahi tarpeellista jutskaa.
Haravan piikit ilman vartta: muoskan mukeloille vaikkas korutelineeksi.
Harava varren kera: miulle koristeeksi ja jotahin siihen roikkumaan. Asusteita? Kenties...
Iso silitysrauta: ovistoppariksi.
Pienempi -rauta. No, koristeeksi vaine. Kuten myös muuten keritsimetkin. Ne nimittäin ripustan verhotankoon kuten monet muutkin tuollaiset pienet, kevyet, vanhat, tykötarpehet miulle jo täällä ovat roikkumasa.
Rautainen, pieni, pata: siitä tulee amppeli kukkaselle.
Sanomalehdet: tapatiksi sille viimeiseimmälle uutukaisellein. Kaapille vanhahtavalle jonka nyt jo sain seinälle ( sen mihkä vävyin petsasi... ). Siihen laittelen hyllypapruksi ja taustapaperiksi sisällensä nuita lehtisiä.
Entinen terveyssisaren laukku? No, sille en viel tiedä mihkä käytän muttas koristeeksi vaikka vaine jos ei nyt muuta mielen päälle tule.
Elikkäs kaikki "tarpeellisia" kun "oikein" ajatelee.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Huuhtajankoski välissä Niskakaarre ja Koskilampi, Äyskosken tuntumassa Tervon puolella. Katse Niskakaarren suuntaan elikkäs Nilakalle päin...

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

...ja sitten alavirtaan Äyskoskea kohti.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Kosken partaan "lainehin" liplatusta jäätikön reunamilla...

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28



   Paljon on ollut nyttemmin, nykyaikana, puhetta siitä kuin ovatkaan nämä Suomemme maan tiestöt kehonoissa kantimissa. Kesäisin ovat montuilla, kallellaan sinne ja tänne - eikä kuten pisi olla esim. mutkissa sisäkaarettaan kohti - sekä erinäisten sorakkojen peitossa kun on yritelty niitä mahdollisia monttuloita pinnoiltansa peitellä ja saada poies.
Talvisin ovat ylettömän liukkaita, eikä aurailla tarpeeksi eikää tarpeeksi nopeaan - jos nyt olleskana. Jne..
   Nytten kun ajelin, niin tuonne Huuhtajankoskelle kuin myöskin sieltä poies, ettäs myöhemmin päiväsemmälläkin, piskuisia teitä myöten. niin kyllä pitää todeta että olipas sekin vähäinen mitä on täsä taanoin satanut lunta, utuista valkiaa, jätetty aivan koskemati pinoillensa monenkin tiestön. Ei aurattu ole, ei olleskana. Ja mikä paree... joskoo eivät tiestöt nuo piskuisemmat kesäiseenkään aikaan leviöitä ole niin eivät ne sitä sitten talvisin ole ainaskana! On sekin vähäinen auraus mitä niille onkaan tehty, jätetty mahdottoman kapiaan malliin.
   Hyvä jos vastaan tulevan voipi väistellä kun toinen autoilija vastaan ajeleepi. Tai - mietin kyllä sitäkin ettäs olenko sitä isse sittenkin se huh-tilanteiden aiheuttaja? Meinaan ettäs vaik´ kuin tuntuu ettäs hiljennän vauhtiain ain toisen teillä nuilla kohdatessain ja sivuun vejän, niin siltikin tuntuu ettäs kun ei mahdu teille nuille milläskänä!? Ajanko liian lujaa? Ajanko sittenkin liian keskellä tietä? Vahi onkoo kuiteskin niin jotta aikas usea vastaan tulevainen ei vaine hiljennä vauhtiaan, saati sitten vejä vastaavasti omalle puolelleen sivummalle? ( Olenko se mie "ainut" joka näin kohtaa toisen talvisella, kapialla, tiellä? ) Näyttäisi nimittäin jotta siellä vastaan tulevaisen kaistan reunalla olisi aikas usein viel tilaa sivumpaankin vetää! Vahi onkoo niin ettäs kaik eivät uskalla vetää sivummalle mm. pelätessän ettäs se sit "imasee" ajokkinsa sinne "mehtähallituksen" puolelle? Miksi eivät hiljennä vauhtiaan ja sitten laituuta: hissun-kissun ajaessa kun olisi helpompi hallita ajokkinsa ja mm. välttää aikas hyvin se mahdollinen veto sinne ojan pohjalle!
Ihan välleen kauhistuttaa todellakin huh-asteelle asti kun tuntuu et hyvä kun eivät vie sivupeilejäin mennessänsä näin keskellä tietä" kohdatessamme!
   Toinen mitä hokasin oli se ettäs sitten kun on hivenen hiljempaan ajajia liikenteessä ja esim. mie isse ne sitten ajellessain tavoitan niin mikä ihme se on kun pitää ajaa ns. laijasta laitaan? Eräskin otti taatusti jokahisen kohdan tiestä tuosta haltuunsa niin ettäs en olisi parhaimmassakaan suoran pätkässä ohitsensa päässyt jos mieli tehnyt sitä olisi. Tosin ei ollut aikomuskaan muttas ajatuksella ettäs jos olisin halunut ohittaa - tahi joku toinen joka nimenomaan sen ajajan takana olisi ajellut, mitenkä siitä kukaan sit ohitsensa pääsisi? Pitääkö vain "ajo-raivoa" hallita ja opetella köröttelemään toisen perässä kun hän "laajakaistana" ajelee? Ja jos ei ole toiselle tahi toisella reunalla tietä tuota vetävää, niin sitten ihan keskellä tietä posotetaan! Ns. kahta kaistaa yhtä aikaa pitäen!
Tietty tää teistön kapea-alaisuus huomioon ottain, se on kyl ymmärrettävää ettäs ajelu ja autoilu vaatii tilaa yhdeltäkin autolta aikas paljon muttas kun... silloinhan sitä VASITEN pitäisi pysytellä ns. omalla puolella sillä onhan niitä ohittelijoita ja vastaan tuleviakin joille pitää mysökin tilaa sillä kapealla ajoradalla olla. Olkoon sit vaik´ kuin "kolmiraiteinen" tie talvisin. Kyl siihen pitää jäädä tilaa muillehin, ja siinä sit pitää myöskin muistaa "kytätä" vaik´ siitä peruutuspeilistä ettäs haluaako joku painaltaa ohitsensa; laituuttaa, ajella sen verta laidassa ettäs mahdollisesti ohitsensa ajaja siitä "kolmannesta" ajoradasta ohitsensa pääsee, eikä keskellä tietä posotella! ( Kele... )


   Utrianlahti, Tervo.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Paikallinen uimaranta kera erilaisten Aurinko Armahan valojen ja...

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28


2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

...sitten myöskin samainen kuva-kulma erilaisin kameran säädöin. Henk. koht. pidän tuosta tummemmasta enempi...

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28



   Mökillä, vihdoinkin. Kuten kerroin niin aikaa ei jäänytkään siellä metsässä eikkailemiseen muttas sen verta "aikaa" kuiteskin "otin" jotta notskin laittein ihan eks´ teks´ pystyyn, tulille, ja sitten kärtsäsin päiväni tuon evähät siinä.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   On päiviä joita... on päiviä noita... ja vuosiakin muutamia.
Mielen päällä näköjään yhä iellehen puolisoin kera täällä tehdyt yhteiset notskiretket, saunomiset, jne.. Ja sittemmin mennä-vuosien omani vastaavat reissut. Nytten mielessä ikävä ja kaiho toisen luokse - josta pelkään että lopun alussa ollahan jo... muttas se siitä nyt. Ei siitä sen kummempaa. Piste.
   Nuotion tuon loppuun hiilostumista vuottaissa kiertelin ja kaartelin, valokuvaten:

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   "Mei - tin sauna." ( Lue: made in sauna. )

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   "Talven räsymatto" yllä peltoaukian.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Osa pihapiiristämme.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Jonkusen laista jääpuikkoa yrittää tääkin kevättalsi kehitellä kasaan muttas epäilempä vaine ettei aikaan saa saman laista kuin mitä oli pari vuotta sitten kuvan talven jälkehen; pituutta oli silloin tästä räystäältä likemmä lumen pintaan.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Kuuran kukkaisa ulkovistin akkunassa.
Että osaavatkin ain olla niin kauniita jotta!



2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Petronkoski, Petäjäjärvi, Pielavesi. Välissä Petääjäjärvi - Pieni Petäjäjärvi.
Kosken tään yläjuoksua, ja sitten alajuoksuakin suvantonsa kera.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28


2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   "Lummelampi" talvinen, juurikin tuossa Petronkosken suvannossa.
On se vaine tää talvi aikas moinen mestari!



   Vaik´ mettä jäikin käymäti niin siltikin mietin täten käyttämättömät lumikenkkäset kirjastolle takaisin palautettuain ( piti kiiruhtaa jotta pystyin palauttamaan ne kirjaston tuon kirjaston aukiolo aikanaan ) jotta eihän miul, hyvänen aika sentäs, mihkään ole loppuin lopuksi kiirusta! Eivät lapset itke kotona, ei mies kaipaa rinnallensa. Eivät kukkasetkaan vollota perääni - vaik´ yhden päivän täten joutuvatkin viel janoissaan olemaan; kyl ne viel henkkissä siltikin pysyttelevät. Ei koti kuuluta perään huoltajaansa vaan paikallansa, entisellänsä, pysyvi. Kyl ne työt siellä koissa pysyvät ja sit vielä sieltä löytyvät kussa kotiain taasen palajan. ( Tuskin niitä siellä kukaan muukaan poiessa ollessain tekekään...? )
Pääasia ettäs johkin aikaan kotiudu. Pääasia ettäs samaisena vuorokautena isse "kerkiän" saunomaan ja autostain kaik´ mukaan tarttuvaiset tavarat ( ne hankkimani aartehet, matkaeväiden jämät, kamerain, yms. ) purkamaan tupaani tuuliseen, Humisevaanharjuuni miun. Jotain pientä palasta ehtooseen ja sitten... niin sitten olla vaikka vaine jos en sen kummempaa kekkase kehitellä "pääni menoksi".
Näimpä sitten poikesin kaffeella keskustassansa, ja Paikallisessakin ( kukka kauppa tuo oiva tällaisen sisäpiirin nimityksen on nyttemmin saanut ) josta mukaani lähti yssi kukkanen uusi kotiain viemiseksi!



   Lisäksi viellä tuumasin että miksi hitossa miun pitäisi ain sitä ja samaista reittiä pitkin kotiain takasin ajella? Eihän se mikään pakko-pulla ole!
Niinpäs sitten poikkesin urailtain perinteisiltä ja vetäsisin Hepo Hopiain suitsista jo hivenen aikaisemmin vasempaan kuin mitä yleensä, löytäin täten itsein teiltä harvemmin kulkemiltain:

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Löytynlahti, Löytynjärvellä. Kunta; Pielavesi.
   Aurinko Armas jo mailleen joutumassa ja "tavattavissa" vaine näin "toisella puolella" maisemaa enää.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Samainen paikka muttas nyt kyseisen lahdelman tienhaaran puolelta kuvattuna.


  
   Kyseisen tien pätkältä, välillä Löytynmäki - Lappetelä, monet kaunihit mäenlaet kuvattuna kaukaisuudesta - ja kaukaisuuteen myöskin niistä.
   Ja nyt täytyvi kyl miun sanoa ettäs en osaa nimetä paikkojansa tään tarkempaan, kerrankin. En vain saa mistään kiinni et mikä mäki on mikin mäki näistä. Sori.
On Löytynmäkeä, Katjamäkeä, Peltomäkeä, Rinnettä, yms. muttas kun en vaine ni en.
   Muttas joka tapauksessa näin kun kuljeskelin ajan kera Taivahanrannanmaalarina Taivahanrantoja maalailen niin eittämäti tuli mieleheni ettäs on se vaine upeaa tää täänkin seudun, tään levelin, luonto. Maisemat ovat kauniita, kauas kantoisia - eivät kyl oikeestaan yhtään "häpiä" siitään mitä on tuolla pohjoisempana? Yhtä lailla kauaksi tosiaan näkeepi kunne vaine oikiasta kolosta osaa katsastaa. Yhtä lailla valkiaa ja lumistakin paikoitellen - vasiten lumisimpina talvina kuin mitä nyt tää vuosi/talvi on ollut...
Kyl passaa kassella ja ihastella!

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

  
2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28




2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Tään muistan, tää on Lappetelän paikkeilta katse luoteeseen josa ovat näkysällä Rääpönnurkan Juntusenmäki ja Rämeenrinne. ( Kaikki nämä kuuluvat muuten Iideniin, Iisalmeen. )

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

    Ja täsä sitten on niin ikään Lapetelässä olevainen myöhäis-iltapäiväinen maisema, ja nytten Lammaspurolle päin kylän tuon keskustan erään peltoaukian ylitse.
Jällehen samainen maisema kertaa kaksi tsipaletta muttas erilaisin kameran säänöin; isse tykkään tummemmasta -kuvastain...

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28



   Kohta kotona.
Niin se vaine reissu tuli kohta kokonansa ( täsä vaiheessa ) heitettyä. Päivä syvän vietettyä. Lähdettyä ja palattua. Taivahanrantoja maalailen, ajan kera. Ihanaista. Toisaaltaan väsyttävää muttas samalla kuiteskin akkuja lataavaa touhua.
Yssi syy miksi kandee elää, miksi kandee viel stallade päällä tään Telluksemme.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Ulmansalmelta kohti Paasiselkää. Horisontissa lähinnä Louhuluoto. Ja paikkakunta on Lapinlahti.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   "Vielä viime sätehet - mutta siellä, siellä se kuiteskin viel on."
Rannalta Pohjoisaaren kuvattuna kohti Liponsaarta, Ulmansaaren kärkeä ja taustalla siintävää kansallismaisemaamme; Väisälänmäkeä.

2020.2.6.%20Taivaanrannanmaalarina%20%28

   Kyl kannattaa elää... Siis kun näkee tällaista valo-ilottelua kuten nyt tääkin oli ehtoon korvalla Aurinko Armahan maille painuissa, ja silloin aamusella sen Taivahanrannan takaa laellensa kipuessaan, niin ei voi kuin sanoa Eeva Kilven ( jos nyt muistan tekijänsä oikein? ) sanoin jotta:
"Aamuisin seison kylpyhuoneessain
ja katson peiliini.
Ei mitään uutta.
Ei yhtenäkään päivänä.
Tänään tuskastuin,
ja painoin pääni nöyrästi alas.
Ja silloin
Löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen HURMAAVAA varvasta.
Solakkaa varvasta.
Erikoista varvasta.
Ja äkisti käsitin
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat."